Lauantaina löysin itseni jälleen Vaken satulasta itsenäisen ratsastuksen merkeissä. Suunnittelin tehoannosta avotaivutuksia, mutta muutin suunnitelmia lumitilanteen perusteella. Kenttä oli nimittäin saanut kerroksen uutta lunta, joten tästähän tulikin Vakelle "hankitreeni". En sitten viitsinyt lumihagessa vääntää kovin suurta määrää sivuttaisliikkeitä, vaikka vähän väistöjä loppujen lopuksi mentiinkin. Kahden hevosen voimin aurasimme kyllä jo alkuverryttelyn aikana hyvät väylät niin uralle kuin ympyröillekin.
Aloitin rennolla verryttelyllä antaen Vakelle pidempää ohjaa ja hyvin kevyen tuntuman. Käytännössä mentiin melkeinpä ilman tuntumaa löysällä ohjalla ja ravailtiin ympyröitä. Ainakin Vake oli hyvin rento päätellen pärskinnän määrästä, joten ei tämä pidemmällä ohjalla hölkkäily ollut varmaan hullumpi aloitus. Ravikin oli mielestäni kohtuullisen aktiivista, vaikka pohjetta kyllä tarvittiinkin. Ehkäpä hanki sai Vaken nostelemaan jalkojaan paremmin, sillä tänään ravi ei tuntunut aivan niin maahansidotulta laahustukselta kuin se tuppaa usein olemaan.
Laukkaa otin vain verryttelyluontoisesti molempiin suuntiin muutamia kierroksia. Reippaampaakin olisi meno voinut olla, mutta olin taas raipan käytön suhteen liian varovainen. Laukaverryttelyjen jälkeen jatkoin loppuajan käynnissä ja ravissa työskennellen. Mentiin ympyräpainotteisesti, ja yritin saada Vaken asettumaan ja taipumaan kunnolla molempiin suuntiin. Vaikutti siltä että sisälapa ei kumpaankaan suuntaan ollut ihan kunnolla hallussa eikä poni taipunut sisäpohkeen ympäri. Tähän hain apua väistättämällä käynnissä takaosaa ulos ympyrältä. Takaosan väistätys oli se taikatemppu jolla sisäpohjetta sai ainakin hetkellisesti läpi, ja väistöjen myötä alkoi ohjan päässä tapahtuakin jotain eli Vake alkoi mutustella kuolainta ja myödätä niskasta pyöreämmäksi. Pyöristymisen hetkellä siirsin raviin ja ravasin ympyrällä pätkän yrittäen säilyttää ulko-ohjalla saman hyvän tuntuman ennen kuin palasin käyntiin ja otin taas uuden väistöpätkän. Vaikka väistöt olivat hyvä keino ratsastaa avut läpi oli väistöissä kuitenkin riskinä se että aloin vähän liikaa pusertaa ja tuupata. Vake kyllä näillä hetkillä ilmoitti asiasta jumittumalla paikoilleen, ja silloin piti apujenkäyttöä rauhoittaa ja tarkistaa etten pyytänyt väistöä liian jyrkästi tai unohtunut kiinni sisäohjaan.
Jälleen kerran tuntui kovasti siltä etten itsenäisesti ratsastaen saanut itsestäni ja ponista läheskään parasta osaamista irti. Hyvä kuitenkin että ratsastus sujui leppoisissa merkeissä, eli Vake toimi rennosti ja kuuliaisesti. Tuntuman kanssa tuskailin tälläkin kertaa, sillä jotenkin on kauhean vaikeaa pitää tuntuma tarpeeksi kevyenä ja pehmeänä mutta niin ettei ohja roiku pitkänä ja tuntuma katoa kokonaan. Paksut talvihanskat ehdottomasti pahentavat tätä ongelmaa, mutta on se olemassa kesähanskoillakin. Olkavarsien rentous on tässä varmaankin se avaintekijä, sillä koko käsivarsi meinaa olla hartiasta lähtien liian jäykkä ja irti kyljestä. Välillä voi tietenkin tehdä sen että heittääkin ohjan pois ja ratsastaa pelkällä istunnalla ja pohkeella kuten tänään aluksi kokeilin, ja se varmasti onkin ihan terveellistä. Ennemmin tai myöhemmin on kuitenkin saatava myös jonkinlainen ohjastuntuma mukaan, joten loputtomiin ei asiaa voi kiertää heittämällä vain ohjat kokonaan pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti