 |
| Vake ja tarhakaveri. Kuva lauantailta. |
Kisapäivän jälkeen oli sunnuntaina mukavaa rentoutua Vaken kanssa maastoillen ihanassa lumisessa maisemassa. Mikä parasta suuntasimme jälleen minulle uudelle reitille. Kylläpä näitä reittivaihtoehtoja tosiaan riittää! Alkumatka mentiin tuttua tietä pitkin, ja tässä otettiin ensimmäinen laukka. Vakekin laukkasi ihan reippaasti niin että pysyimme muiden kannoilla. Tien päässä käännyimme metsään, ja loppumatka olikin sitten sellaista osuutta jota en ole aiemmin ratsastanut. Metsään ajetulla väylällä etenimme käynnissä ja ravissa.
Metsäosuudelta putkahdimme pellon halki lopulta kotiin johtavalle tielle noin kilometrin päässä tallilta. Tässä vaiheessa osui kohdallemme peräjälkeen vaikka minkälaista häiriötekijää pappamoposta alkaen, joten ratsujen hermot joutuivat pieneen testiin. Pieni äänekkäästi pörisevä lumilinko sai edellämme menevät kaksi hevosta hypähtämään penkan puolelle, ja kangistuin satulassa Vaken reaktiota odottaen. Vake taisi kuitenkin vain ihmetellä että olikos täällä muka jotain pelättävää ja ohitti lumilingon naama peruslukemilla.
Loppumatkalla tallia kohti otimme tiellä vielä toisen laukkapätkän, joka sujui yhtä leppoisasti kuin ensimmäinenkin. Niinpä viimeinen osuus taittui yhdessä hujauksessa ja olimme pian tutussa risteyksessä jossa jarruteltiin käyntiin. Tallille palasi rennon retken jälkeen onnellinen ratsastaja ja uskoakseni myös tyytyväinen poni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti