Talven kisatauko ei ehtinyt venyä kovinkaan pitkäksi, sillä Tallinmäen ensimmäiset kotikisat pidettiin jo tammikuun pakkasessa. Menimme Vaken kanssa luokat 70 cm ja 80 cm arvostelulla 367.1. Radan olin opetellut jo ennen kisapäivää, sillä molemmissa luokissa käytettiin Srl:n mallirataa numero 2. Mallista poiketen tosin sarjan a-osa oli vaihdettu okserista pystyksi samoin kuin este numero 3, ja 70 sentissä myös este numero 7 jäi epähuomiossa pystyksi. Kasikymppi hieman jännitti etukäteen, sillä edellisen kerran olemme tätä korkeutta menneet kisoissa lokakuun alussa ja tunneillakin painopiste on ollut pienemmissä esteissä. Tällä kertaa oli kisaradalla mukana vieläpä sarjakin, joka oli se jännittävin osuus.
Alkuverryttelyksi kävelimme maneesille muun porukan kanssa, ja kohta pääsimmekin jo 70 sentin verryttelyyn. Verryttelyssä ei kovin montaa hyppyä tarvittu, sillä kaikki sujui oikein mukavasti. Vake ei tänään ollut ainakaan liian virtaisa, mutta heräsi kuitenkin esteille liikkumaan ihan sopivasti. Yleisöpäädyn kolinat ja ovenavailut eivät Vakea tänään huolestuttaneet lainkaan ja hyvä niin. Oli Vakella kyllä korvahuppu, mutta kun kyseessä oli vain tavallinen ohut koristehuppu niin tuskin se juuri ääniä vaimensi.
Vuoromme oli luokassa toisena, eli odottelimme maneesissa ensimmäisen ratsukon ajan ja sitten oli jo päivän ensimmäisen ratamme aika. Aloitus oli ihan sujuva, tosin radan aloittavalle okserille hypystä tuli sen verran pitkä että laukka vaihtui vääräksi ja kaareva tie kakkosesteelle mentiin väärässä laukassa. Eipä tuo menoa haitannut. Kakkosesteen jälkeen Vake yritti jotain pientä lapaliirtospurttia, mutta tämä ei ollut kovin hurjaa. Ykkösvaiheen esteet ylittyivät varsin varmalla tyylillä ja tasaisesti edeten. Nelosella sekä sarjan a-osalla mentiin lähelle ja tuli pienet kolautukset. Sarjaväli jäi odotetusti pitkäksi varsinkin kun a-osan hypystä tuli pieni, ja odotin lisäaskelta ennen b-osaa. Vake kuitenkin roiskaisi b-osan yli pidemmällä hypyllä joka keikautti minua eteenpäin. Ei siis mikään loistava tyylinäyte, mutta yli mentiin.
Pääsimme puhtaalla radalla jatkamaan toiseen vaiheeseen, jossa käänsin oikotiet kakkosesteen sisäpuolelta sekä kasille että yhdelletoista. Muutoinkin yritin toki säästää kaarteissa metrejä. Toisessa vaiheessa sarjalle tuli ylimääräinen askel mukaan, mutta menihän se näinkin ilman vaikeuksia. Maaliin pääsimme puhtaalla radalla, ja ratsastamieni teiden ansiosta toisen vaiheen aikamme oli ihan kilpailukykyinen vaikka tempo olikin hyvin rauhallinen. Vake olisi saanut laukata jonkin verran energisemmin, mutta ei tämä satulaan ihan toivottomalta tahmailulta tuntunut ja hypyistä tuli enimmäkseen ihan sujuvia. Toki meno vähän hyytyi loppua kohden, eli sujuvinta etenemistä nähtiin kolmen ensimmäisen esteen ajan. Joka tapauksessa 70 sentin rata tuntui varsin helpolta ratsastaa, eli estekorkeus oli hyvin vahvasti mukavuusalueella.
Elättelin hieman toiveita sijoituksesta, sillä sitä olin tässä pienemmässä luokassa tavoitellut. Kisa olikin varsin tiukka, sillä seitsemän ratsukon luokassa kaikki viisi puhtaan radan tehnyttä olivat yhden sekunnin sisällä! Me jäimme lopulta kolmanneksi eli ensimmäiseksi ei-sijoittuneeksi, eikä eroa kakkoseen ollut kuin 0,27 sekuntia. Eipä tuo silti sen kummemmin jäänyt harmittamaan, vaan ajatukset olivat jo siirtyneet edessäolevaan kasikympin rataan. Isompaan luokkaan lähdin hakemaan vain puhdasta ja hyvää suoritusta enkä haaveillutkaan ruusukkeista.
Myös kasikympin verryttelyssä hyppyjen määrä pidettiin pienenä. Ainoa mikä ei mennyt ihan putkeen oli ensimmäinen verryttelyhyppy okserille. Askel ei sopinut alkuunkaan ja lähdin ennakoimaan hyppyä kun taas Vake otti vielä pikkuaskeleen esteen juureen. Selvisimme yli, mutta ope laittoi vielä uusimaan hypyn ja käski pitää katseen ylhäällä. Kaarteessa siis katse esteelle, ja estelinjalle päästyä katse ylös esteen taakse. Näin poistuivat ponnistuspaikka- ja ennakointiongelmat. Olikin ihan hyvä että sain verryttelyssä tämän muistutuksen, sillä kun kohta aloitimme ratamme oli katseen ylhäällä pitäminen kirkkaana mielessä ja tästä oli suuresti apua. Alku oli hieman samanlainen kuin edellisellä radalla eli kaarre kakkosesteelle mentiin väärässä laukassa. Katse pysyi napakasti ylhäällä joten ei hätää. Ensimmäiset viisi estettä ylittyivät sujuvasti, ja etenkin suoraan linjaan neloselta viitoselle olin oikein tyytyväinen. Sarjalla Vake sai taas hieman pelastaa, sillä väli jäi pitkäksi ja kuski könötti a-osan jälkeen etukumarassa irti satulasta. Sarjoilla olisi ehdottomasti saatava ylävartalo nopeammin pystyyn! Vake kuitenkin venytti b-osan yli varmaan tyyliinsä, ja enää tarvitsi selvittää viimeinen okseri ennen kuin olimme puhtaasti ykkösvaiheen maalissa.
Kakkosvaiheen aloitimme väärässä laukassa, jonka Vake lopulta kaarteessa vaihtoi. Nyt otin pidemmän tien enkä kurvannut kasille kakkosesteen sisäpuolelta kuten edellisessä luokassa. 17 metrin linja jäi nyt viidellä askeleella ahtaaksi, joten olisin voinut jäädä tässä vähän jarruttelemaankin sen sijaan että posotin eteen. Sarjalle käänsin tälläkin kertaa oikotien, joka onnistui hyvin. Kakkosvaihe hurahti aika sujuvasti ja helposti vaikkakin rauhallisesti edeten, ja kun viimeinenkin okseri ylittyi puhtaasti niin olimme selvittäneet myös kasikympin radan kunnialla ja ilman virhepisteitä. Jes!
Ajalla ei minulle tässä luokassa ollut niinkään väliä, vaan olin vain iloinen puhtaasta ja enimmäkseen asiallisesta suorituksesta. Hienointa oli että meno tuntui kasikympissäkin melko helpolta ja varmalta eikä toivottomalta rämpiseltä. Edellinen kasikympin kisaratammehan oli Turkan kisoista lokakuulta, ja sen suorituksen jälkeen jupisin kovasti kuinka kasikymppi on minulle vielä liian vaikea. Nyt ei tuntunut siltä, vaan tämän suorituksen perusteella sanoisin että olemme ihan valmiit hyppäämään kisoissa 80 sentin ratoja. Tämänpäiväisiin ratoihin olisi kaivattu vielä hieman energisempää laukkaa, ja sen myötä voisi hypyistäkin tulla vielä sujuvampia. Nyt varsinkin kasikympissä huomaa kuinka ylävartalo hieman kippaa eteenpäin alastuloissa ja pohkeet irtoavat helposti kyljistä. Istuntaa hypyissä pitää siis vielä hioa, ja Vakea herätellä etenemään aavistuksen isompaa laukkaa. Luultavasti laukkaa kyllä alkaa löytyä ihan itsestään kunhan ulkokausi koittaa ja päästään pienestä maneesista tilavammille kentille hyppäämään.
Kahden puhtaan ja onnistuneen radan myötä kisakausi sai oikein mukavan alun, ja kelpo suoriutuminen 80 sentin radasta nosti itseluottamusta monta pykälää. Luotto Vakeen kasvoi myös entisestään, sillä tänään se oli joka suhteessa niin pomminvarma kuin vain voi. Ihanaa kun radalla voi luottaa poniin 100-prosenttisesti.
Videoista kiitos Katrille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti