torstai 29. tammikuuta 2015

Käynnistysnappi kadoksissa

Torstain tunnille sain ratsukseni uudestaan Jukan, jonka kanssa siis eilen homma lähti lopulta toimimaan ihan yllättävän hyvin. Koska koin saaneeni eilen ihan hyvän tuntuman Jukan ratsastamiseen lähdin mielelläni jatkaamaan sen kanssa hommaa eteenpäin. Tunnin tehtävätkin olivat lähes samat kuin eilen, eli ratsastimme ravi-käynti-ravi-siirtymisiä kiemurauralla sekä laukannostoja. Eilisestä poiketen laukannostot tehtiin nyt kuitenkin käynnistä.

Nyt kun olin tietävinäni edes suunnilleen miten Jukan voisi saada toimimaan lähdin yrittämään eilisen kaavan toistoa. Huomioni oli siis etenkin ponin suoristamisessa ja oikean lavan ratsastamisessa. Käynnissä Jukka lähtikin varsin pian hakemaan pyöreämmälle kaulalle, mutta liikkui toivottoman tahmeasti pohkeen takana. Siirtymiset käynnistä raviin olivat aluksi aivan yhtä hitaita kuin eilenkin, ja vasta aivan tehtävän lopulla Jukka alkoi reagoida pohkeeseen terävämmin. Raippa oli varsin hyödytön sillä Jukka ei siihen juuri reagoinut. Aloin jo pikkuhiljaa tuskastua, ja huomasin kuinka ratsastukseni meni jatkuvaksi pohkeella puskemiseksi ja eteenpäin maiskuttamiseksi.

Toisin kuin eilen, laukkatehtäväkään ei saanut Jukka virkistymään vaan jumitus melkeinpä paheni. Käynti laukkapätkien välillä oli kaikkein vaikeinta ratsastaa, sillä siinä ajauduttiin pahimpaan jumitus- ja puskemiskierteeseen. Minulla oli siis avut "päällä" melkein koko ajan yrittäessäni tuupata ponia hereille ja eteenpäin, ja kun en missään vaiheessa oikein päässyt hellittämään pohjetta alkoi Jukka vain jumittaa ja vastustaa entistä pahemmin. Siinä ei hienot ideat suoristamisesta ja oikean lavan vasemmalle ratsastamisesta paljon auttaneet kun eteneminen oli näin toivottoman nihkeää. Laukat Jukka kyllä nosti, ja laukassa se liikkuikin paremin eteen ja pääsin rentouttamaan apuja. Heti kun palattiin käyntiin alkoi sama jumitus ja tuskailu.

Lopulta päätin viheltää pelin poikki ottamalla hetken aikaa vain rentoa ravia pääty-ympyrällä sen sijaan että olisin yrittänyt saada käynnissä jotain tapahtumaan. Ravailun ansiosta päästiin ohi pahimmasta pattitilanteesta, mutta valitettavasti tunti alkoi jo lähestyä loppuaan. Tässä vaiheessa ponista vihdoin ja viimein löytyi se käynnistysnappi (en tosin edelleenkään tiedä mikä se oli), ja päästiin hetkeksi jo samankaltaiseen tilanteeseen kuin eilen eli Jukka alkoi pyrkiä paremmalla energialla eteenpäin ja jopa vähän "intoilla" laukannostoja. Heti kun tämä energia jostain löytyi pystyin ratsastamaan ponin myös pyöreäksi. Näin sain lopulta tehtyä pyöreästä ja hyvästä käynnistä pari napakkaa laukannostoa. Sitten loppui aika ja siirryimme keventämään ravissa pienen hetken. Laukan jälkeen Jukka väläytti hetken hyvää letkeää ravia kivassa raamissa, mutta ei aikaakaan kun eteenpäinpyrkimys pikkuhiljaa hiipui ja Jukka alkoi taas hyytyä hitaaseen perusmoodiinsa.

Olipa kyllä harmittavaa että eilisen onnistumisen jälkeen en tänään enää oikein löytänyt samoja nappuloita kuin korkeintaan ihan pieneksi hetkeksi lopputunnista. Ainakin 55 minuuttia tästä tunnista oli aivan toivotonta. Minulle jäi kyllä molempina päivinä mysteeriksi mikä Jukan lopulta sai heräämään ja löytämään eteenpäinpyrkimyksensä. Eilen tämä käynnistyminen tapahtui jo aikaisemmassa vaiheessa tuntia ja päästiin sitten jo ihan kunnolla työskentelemään, mutta tänään käynnistysnappi löytyi vasta aivan loppuminuuteilla. Ehkä ratkaiseva virheeni tänään oli se kuinka pahasti jäin puskemaan Jukkaa käynnissä eteenpäin ja "huutamaan" sille avuillani taukoamatta saamatta kuitenkaan mitään reaktiota. Ei ihme jos siinä tilanteessa ratsu käy entistä vastahakoisemmaksi. Oli melko turhauttavaa kun ei ponia saanut liikkumaan oikein mihinkään vaikka tiesi sen olevan hyvinkin mahdollista kun juuri eilen olin siinä onnistunut. Mutta näinhän se tässä lajissa menee että joka kerta ei syystä tai toisesta vain löydä itsestään samaa osaamista kuin parhaina päivinä. Joka tapauksessa nämä kaksi tuntia Jukan kanssa muuttivat käsitystäni ponista siihen suuntaan että jatkossa otan sen ratsukseni paljon aiempaa mieluummin tietäen että sieltä tahmailevan ensivaikutelman alta voi parhaana päivänä saada esiin oikein kivaakin menoa. Helppoa se ei ole eikä aina onnistu, mutta kun onnistuu niin tietää ratsastaneensa oikein.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti