Tänä sunnuntaina paistoi kirkas aurinko siniseltä taivaalta ja ilmassa oli todellista kevättalven tuntua. Keli oli siis mitä parhain maastolenkkiä ajatellen, ja pääsimmekin Vaken kanssa maastoon toisen ratsukon seurassa. Vaken laumatoveri Aku-suokki meni vetohevosena ja me sitten perässä. Eipä ollut kumpikaan ruunista ainakaan käsistä lähdössä, vaan kaverukset olivat tänään aika laiskalla päällä. Varsinkin alkumatka mentiin varsinaista mummoravia, ja ensimmäinen laukkapätkä tutulla tieosuudella oli sekin kovin rauhallista menoa.
Menimme saman lenkin kuin kaksi viikkoa sitten, eli laukkapätkän jälkeen oli vuorossa metsätaivalta auratulla metsätiellä. Tässä vaiheessa lenkkiä hepat onneksi hieman virkistyivät kun ei oltu enää menossa selvästi kotoa poispäin. Etenimme leppoisasti käynnissä ja ravissa ja tulimme metsästä sivistyksen pariin lumisen pellon halki. Tieosuus kotia kohti mentiin vielä laukaten, ja eipä ratsuilla ollut edes kotiin päin kovin kiire vaan lähinnä niitä sai hoputella. Olipahan ainakin rauhallinen ja turvallinen maasto ja hevoset rennolla mielellä liikkeellä. Oikein leppoisa tapa nauttia auringonvalosta ja hohtavista hangista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti