Keskiviikkoiltaan mahtui Airan tunnin jälkeen vielä Saaran tallin tunti, joka ratsastettiin tällä kertaa tuuraavan open ohjauksessa. Sain ratsukseni Lennin, ja en odottanut mitään valtavia onnistumisen kokemuksia sillä Lennin kanssa ei yhteistyö ole aikaisemmin ollut kovin sujuvaa. Lenni jatkoi suoraan edelliseltä tunnilta, ja oli kuulemma ollut reipas.
Kovin monimutkaisia tehtäviä ei tänään (onneksi) menty, vaan verryteltiin ensin askellajit läpi ja myöhemmin ratsastettiin kolmikaarista kiemuraa volttien kera. Käynnissä Lenni oli vähän raskassoutuinen ja kuunteli huonosti pohjetta. Ohjeena oli antaa käynnin sujua oikein letkeästi eteenpäin, mutta eipä se ilman napakkaa pohkeella patistelua oikein sujunut. Käynnissä Lenni kuitenkin pysyi päänsä kanssa kohtuullisen rauhallisena kunhan en sitä ohjalla häirinnyt vaan pidin vain tasaisen tuntuman. Ravissa alkoi sitten kaahaus. Lennillä hirtti kaasu kiinni saman tien ja eihän me meinattu mahtua muiden sekaan kun vauhtia oli aivan liikaa. Jarrutukseen ei ollut oikein mitään keinoja, sillä ohjalla tehtyä pidätettä Lenni ei sietänyt ollenkaan (vastauksena oli pään viskely ja vauhdin lisäys) ja istunnalla en tässä kiitoravissa kyennyt riittäviä pidätteitä tekemään. Yritin pitää kevennyksen mahdollisimman matalana ja rauhallisena ja muistella kaikki Airan opit vatsalihaksista, mutta ei tästä oikein mitään tullut. Ope kehottikin toistuvasti pienentämään ja rauhoittamaan kevennystä, mikä oli jokseenkin turhauttava neuvo kun juuri sitä koko ajan yritin mutten millään onnistunut. Lisäksi Lennin kuppimainen satula veti kevennyksen kamalaksi etukumaraksi (sitä pahemmin mitä enemmän yritin hallita kevennyksen korkeutta). Siinä sitä sitten mentiin, hevonen tukka putkella kiitäen kun ratsastajalla ei ollut mitään hallintaa istuntaan saati hevoseen. Tuntumaakaan en kovin vakaaksi ja tasaiseksi saanut yrityksistä huolimatta, ja tästä Lenni hermostui tietysti entisestään ja oli kovin levoton edestä.
Laukassa pääsin istumaan astetta jämäkämmin niin etten ollut kyydissä aivan räsynukke, ja niinpä laukka olikin mukavampi askellaji ratsastaa ja Lenni jopa hieman rauhoittui päänsä kanssa. Laukassakin tosin meinasi välillä vauhti kiihtyä turhan paljon, ja ohjilla ei passannut pidätteitä tehdä lainkaan. Niinpä keskityin istumaan hiljaa, rauhassa ja eleettömästi. Vakaa istunta ja täysin tasainen pehmeä käsi olivat selvästi ne tekijät jotka saivat Lennin rauhoittumaan, mutta valitettavasti ravissa ei rahkeet riittäneet tällaisen istunnan ja tuntuman toteuttamiseen. Lopputunnista mentiin paljon harjoitusravia, joka sujui samaan tapaan kuin kevyt ravi eli Lenni juoksi jatkuvasti alta ja heitteli päätään vastauksena tuntuman epätasaisuuksiin. Ainoa asia missä pääsin vähänkään jyvälle Lennin aivoituksista oli sisäkädellä myötääminen voltilla. Yritin siis hieman asettaa Lenniä volteilla, ja jos jäin pitämään sisäohjasta puoli sekuntia liian pitkään hermostui Lenni välittömästi ja alkoi riehua päänsä kanssa. Kun onnistuin ajoittamaan sisäohjalla myötäyksen oikein (tai tein sen jopa omasta mielestäni hieman etuajassa) ja myötäsin oikein reilusti sisäohjan tuntuman pois niin Lenni malttoikin hetken ravata ympyrällä tasaisempana ja rauhallisempana.
Lopuksi vielä laukattiin vähän, ja kun siirryttiin tämän jälkeen keventelemään loppuraveja Lenni juoksi entistäkin pahemmin alta. Tunnin aikana ei siis ollut tapahtunut mitään edistystä. Lopulta heitin sille käytännössä pitkät ohjat, ja juostiin edelleen yhtä kovaa mutta nyt hieman matalammalla ja tasaisemmalla kaulalla. En muista Lennin olleen aikaisemmilla ratsastuskerroilla ihan tällainen alta pakenija, joten jäin ihmettelemään oliko sillä vain näin kovasti ylimääräistä virtaa vai oliko jotain vialla (muutakin kuin ratsastajan istunta ja käsi). Perusongelma joka tapauksessa oli se että Lenni olisi täysin istunnalla ratsastettava hevonen mitä pidätteisiin tulee, mutta minulla ei istunta ollut niin vahva että olisin sille pystynyt minkäänlaisia jarruja laittamaan. Käytännössä minulla ei siis ollut mitään toimivaa tapaa tehdä pidätettä, ja niin oltiin noidankehässä jossa hevonen juoksi epävakaata istuntaa ja kättä pakoon ja istunta ja käsi olivat epävakaat koska hevonen juoksi niin kovaa ettei kyydissä osannut sen paremmin olla. Jos ei aiemmin ollut selvillä että minun taidoillani ei näin herkkää ja vaativaa hevosta ratsasteta niin tulipa selväksi viimeistään nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti