Tallinmäellä oli jälleen tarjolla Aira Toivolan ratsastuspilatestunteja, joten keskiviikkoiltapäivän ohjelmassa oli istuntatreenit. Olin Vaken kanssa Airan opetuksessa nyt neljättä kertaa, ja aiheena olivat tällä tunnilla kääntäminen sekä väistöt eli toisin sanoen omien kylkien hallinta.
Aloitimme harjoituksella, jossa neliökuviolla pysähdyttiin ennen jokaista kulmaa ja yritettiin saada hevonen kääntämään askel kerrallaan etuosaansa kulman läpi. Pohkeita ei tähän käytetty, vaan tarkoitus oli saada hevonen hoksaamaan homman idea kääntämällä omaa vartaloa haluttuun suuntaan sekä johtamalla kevyesti ohjilla. Tärkeää oli kääntää oma kroppa nimenomaan ulkokyljen tukemana niin ettei ulkopuoli päässyt lösähtämään veltoksi ja päästämään istuntaa vinoksi. Välillä meinasi loppua usko kesken kun Vake vain seisoi paikoillaan vaikka yritin kääntyä ja viestittää sille että otapa askel tänne päin. Vaan kyllä se sitten aina hoksasi ja otti halutun askeleen käännöksen suuntaan kun osasin kääntyä ja johtaa tarpeeksi selvästi. Huomattavaa vaikutusta oli etenkin sisälonkan avaamisella, sillä kun tietoisesti käänsin sisäpuolen lonkan auki niin Vake otti käännösaskeleen yleensä heti vaikka se olisi siihen asti vain jumittanut paikoillaan. Hyvä havainto! Vasen kierros oli tämän tehtävän osalta hankalampi, sillä oma ulkokylki on tässä suunnassa aina jotenkin vaikeampi pitää kurissa ja "mukana käännöksessä". Airan kanssa oli puhetta että tämä johtuu varmasti osaltaan siitä että oikea lonkka on minulla kireämpi. Koska oikea lonkka kiristää niin vasemmalle kääntyessä se sitten ikään kuin vetää ulkokyljen pitkäksi ja tuki katoaa saman tien.
Jatkoimme sitten väistöjen parissa, aluksi neliökuviolla keskittyen kulmissa kääntymään "ulkokyljen kautta" ja ratsastaen kulman jälkeen joitakin askeleita väistöä viistosti ulospäin. Ideana oli säilyttää väistöön lähtiessä sama ulkokyljen tuki kuin kulmassa. Minulle oli vähän hankala ajatus että väistössä oma kroppa olisi käännettynä hieman väistättävän pohkeen puolelle, sillä usein nimenomaan olen pyrkinyt välttämään tätä onnistuakseni istumaan keskellä hevosta. Nytkin kävi helposti niin että kun aloin ajatella oman kropan suuntaa aavistuksen sinne väistättävän pohkeen puolelle niin sisäkylki lähtikin menemään linkkuun ja paino putoamaan ulos eli ulkokyljen tuki ei pitänyt kunnolla. Tämän kanssa sai olla tosi tarkkana. Aira myös muistutteli ulkopohkeen paikasta ja käytöstä, sillä tuttuun tapaan ulkopohje meinasi väistössä irrota kyljestä kokonaan ja työntyä aivan liian eteen. Kun sitten sain ulkopohkeen pidettyä paikoillaan ja mukana tasapainottamassa väistöä niin väistö kulkikin paljon paremmin.
Lopuksi teimme väistöjä vielä pituushalkaisijalta uraa kohti, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Tässä tehtävässä ulkokylki oli vaikeampi hallita kuin neliöllä, ja niinpä aluksi meno oli aika nihkeää kun kiersin itseäni vinoon ja yritin epätoivoisesti puskea väistöä sisäpohkeella vaikka eihän poni voi väistää jos istun vinossa enkä hallitse ollenkaan kylkiäni. Vasemman pohkeen väistö oli edelleen hankalampaa, mutta kyllä oikeallekin otti aikansa ennen kuin aloin löytää ulkokylkeen tukea niin että saatoin hiukan kääntää kroppaani asetuksen puolelle mutta silti pysyä hallitusti keskellä hevosta. Tähän olisi tarvittu vielä lisää toistoja niin että jutun idea olisi paremmin automatisoitunut muistiin. Kyllä sen selkeästi huomasi olinko vinossa vai pysyikö omat kyljet hallinnassa, sillä niin kauan kun istunnalla suorastaan estin Vakea väistämästä kunnolla ei meno tietenkään ollut kovin sujuvaa.
Kylkiasia ei ollut todellakaan mikään helppo ja itsestäänselvä vaikka ei ihan uusi juttu ollutkaan. Tässähän ollaan nyt selvästi yhden perusvirheeni äärellä, sillä oikea kylkihän se aina pettää niin että istun sitten vasemmalle kallistellen. Kun ulkokylkeen löytyy tuki niin tämäkin asia korjaantuu, mutta vaikeus on tietysti näin alkuun siinä kuinka riittävän tuen saa rennosti säilymään monimutkaisemmissakin tehtävissä kuten vaikkapa väistöissä. Tässä kohtaa pitää erityisesti muistaa lonkan avaaminen, sillä kun lonkkaa kääntää kunnolla auki niin kroppa ei enää oikein pääsekään kiertymään löysästi ilman ulkokyljen tukea vaan vartalon kääntyminen tapahtuu oikealla tavalla "ulkokyljen kautta". Lonkan avaaminen on toki oma vaikeutensa, mutta hirmuisen hyvä huomio että kun tämän pienen palasen "niksauttaa" paikoilleen niin joku muu asia helpottuukin automaattisesti. Vakekin kyllä selvästi reagoi lonkan avaamiseen ja oletettavasti sen myötä parantuneeseen kylkien hallintaan alkutunnin käännöstehtävässä. Kylkiongelma saattaakin siis olla ainakin osaksi lonkkaongelma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti