Tallinmäen koulutunnilla mentiin tällä viikolla tutun sijaisopen ohjauksessa. Kenttä oli edelleen sen verran kova että ratsastimme vain käynnissä ja ravissa, mutta hyvä treeni saatiin taas aikaiseksi näinkin.
Aloitimme tunnin tavallisuudesta poiketen parilla harjoituksella maasta käsin. Ensin kokeiltiin asetuksen toimivuutta molempiin suuntiin seisten suoraan hevosen edessä ja kääntämällä tästä hevosen päätä pieneen asetukseen poskiremmeistä kiinni pitäen. Tavoitteena oli tarkkailla että asetus tapahtuisi oikeasta saranasta eli niskasta eikä alempaa kaulasta, ja heti hevosen asettuessa niskasta vähänkään oikeaan suuntaan tuli palkinnoksi myötäys. Vake ei epätavallista harjoitusta kummastellut, vaan käänteli päätään asetukseen kiltisti. Minun vaan oli tästä näkökulmasta hankala hahmottaa tapahtuiko asetus todella niskasta vai taipuiko kaula vinoon. Seuraavaksi kokeilimme vielä tuntuman ottamista maasta käsin molempiin ohjiin, ja yritimme saada hevosen myötäämään niskasta tuntumalle. Vake kylläkin vain jurnutti vastaan reagoimatta tai myötäämättä millään lailla, enkä oikein ollut varma kuinka vahvasti ohjista olisi tullut pitää ja mitä niillä tehdä. Tästä harjoituksesta ei siis näin ensi kerralla löytynyt punaista lankaa.
Seuraavaksi kipusimme takaisin ratsujemme selkään ja asetusta lähdettiin työstämään tutummalla tavalla. Työskentelimme ensin kokonaan käynnissä ratsastaen pituushalkaisijaa ja asettaen tässä jompaankumpaan suuntaan sekä välillä suoristaen. Uralla mentiin pitkien sivujen alussa pienet pätkät pohkeenväistöä. Ehkä pieni harjoitustuokiomme maasta käsin oli saanut Vaken hereille, sillä se lähti myötäämään niskasta asetukseen ja pyöristymään tuntumalle heti tunnin aluksi. Ope kehotti kuitenkin vielä hakemaan ryhtiä ja keveyttä etuosaan, sillä pyöristyessään Vake tahtoi usein roikkua ohjalla ja "kaatua" etuosansa yli. Nytpä ei tyydytty tällaiseen, vaan ohjeena oli tarvittaessa kohottaa ohjalla ja ratsastaa sen jälkeen tarmokkaasti eteen. Ope myös muistutti ettei kädellä saisi ratsastaa ollenkaan taaksepäin vaan käsien pitäisi "hengittää" tuntumalla paremmin. Välillä löytyi tuntumaan ja etuosaan sellaista mukavaa, kevyempää tunnetta etenkin väistöjen aikana. Toisaalta sitten kun keskityin mihin tahansa muuhun pääsivät hartiat ja olkavarret helposti vähän jännittymään ja ratsastuksen ajatus suuntautumaan enemmän taakse. Toinen jännittyvä osa olivat jalat, joita yritin painaa liiankin päättäväisesti alas niin että nilkka jännittyi. Ope kehottikin nostamaan kantapäätä hieman ylös ja tämän avulla tuomaan pohjetta taaksepäin oikealle paikalleen.
Asetuksissa pituushalkaisijalla tuli ensin pieniä kiemurteluja ja poikituksia. On se vaan kumma miten vaikea voi olla pitää ponin runko ja kaula suorana samalla kun niskaan tulee pieni asetus. Taisin pohkeilla liikaakin varmistella ettei takaosa menisi sivuun, ja seurauksena oli poikitus päinvastaiseen suuntaan. Lopulta mentiin vähän suorempana, ja asetus onnistui molemmille puolille ihan kohtuullisesti niin että pääsin myötäämään ja kiittelemään Vakea. Väistöissä uraa pitkin olisi kaivattu enemmän ajatusta eteen, ja ensin erehdyin pyytämään liian jyrkkää poikitusta. Ope käski loiventaa liikettä ja totesi että väistön ratsastaminen loivana olisi Vakelle itse asiassa paljon parempaa jumppaa. Vasen takanen oli kuulemma aika huono astumaan rungon alle, ja sitä tässä loivalla väistöllä yritettiin korjata.
Lopputunti mentiin ravissa keventäen ja päätyihin tehtiin suuret ympyrät. Alkutunnin asetus- ja väistöhommista oli ollut jotain apua, sillä Vake lähti ravissakin liikkumaan melko pyöreänä. Varsinkin vasempaan kierrokseen hämmästelin sitä että Vake toimi näinkin hyvin ja vieläpä samalla kun kevensin ravissa. Ympyröillä piti vähän tarkkailla ettei etuosa liirannut ulospäin ja takaosa sisään, eli etuosaa sai ratsastaa vasemmalta oikealle. Aika jännää kun muistaa että yleensä Vaken vinoudet tuppaavat olevan toisinpäin eli etuosa liiaksi oikealla. Oikeassa kierroksessa Vake pyrki puskemaan hieman oikea kylki edellä, ja en saanut sitä ihan rehellisesti taipumaan sisäpohkeen ympäri. Välillä pohje ja asetus tuntuivat menevän läpi ja silloin Vake pyöristyikin kauniisti, mutta kohta taas oikea lapa oli tunkemassa sisälle. Aivan kunnolla ei tätä oikean lavan ongelmaa näköjään tällä tunnilla ratkaistu. Teimme loppuverryttelyn lomassa vielä muutamia askeleenpidennyksiä pitkillä sivuilla. Vake venytti vaatimattomasti mutta venytti kuitenkin, eikä kiirehtinyt tahtia. Pari hyvää askelta riitti ja juuri sen pidemmälle ei eteenratsastusta tarvinnut jatkaa.
Tunti sijaisopen ohjauksessa oli mukava ja antoisa. Erityisenä ohjeena jäi mieleen että Vakea pitäisi ratsastaa edestä ryhdikkäämmäksi ja pois etuosalta nykyistä enemmän. Nyt kun se kuitenkin aika hyvin myötää niskasta ja pyöristyy niin voisi alkaa enemmän ratsastaa "ylöspäin". Tähän tarvitaan kevyttä kättä joka ei vahingossa ratsasta yhtään taaksepäin, sekä pohjetta aktivoimaan liikettä eteen ja ylös. Asetukseen Vake myötäsi tällä kertaa aika kivasti, mikä ei ole aina ollut mikään itsestäänselvyys. Sain myös kivan kommentin istunnasta, eli istuin nyt kuulemma hurjan paljon jäntevämmin kuin kesällä jolloin tämä ope viimeksi näki minut Vaken selässä. Vaikuttaa siis siltä että jotain edistystä on tapahtunut ja oikeaan suuntaan tässä ollan menossa, hitaasti mutta kuitenkin. Istunta toimii vähän paremmin ja ponikin toimii ainakin välillä paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti