Viime viikolla jäi maastoreissu väliin, ja kun nyt lähdimme lenkille keväisen ilta-auringon paistaessa niin huomasin että tätä olin jo ehtinyt kaivata. Luulen että Vake oli samaa mieltä. Tällä kertaa saimme köpötellä tutulla ja turvallisella paikalla jonon viimeisenä, joten reissu sujui oikein leppoisalla mielellä.
Suuntasimme sille kaikista tutuimmalle talvireitille, mutta tien päästä jatkettiinkin hieman erilainen metsälenkki Muhoksen puolelle ja niinpä tähän reissuun mahtui mukavana yllätyksenä jopa ihan uuttakin maisemaa. Takaisin tultiin metsälenkin jälkeen samaa tuttua tietä. Askellajeina olivat käynti ja ravi. Tie oli sulanut siihen kuntoon että alkumatkasta otimme pienen laukkapätkänkin, mutta enemmät laukkaamiset piti jättää väliin yhden hevosista ollessa vähän turhan virtaisa. Kotimatka taittui laskevaa aurinkoa ihaillessa ja valoisaa kevätiltaa fiilistellessä. Maisema oli vielä kovasti valkoinen ja talvinen, mutta tästä valaistuksesta ei voi erehtyä - kyllä nyt on kevät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti