Edellisviikon ratsastukset jäivät minulta kokonaan väliin sairastumisen vuoksi, mutta pääsin onneksi nyt 10 päivän tauon jälkeen takaisin ratsaille. Kevyehkö koulutunti Vakella oli sopiva aloitus, ja tuntia pitämässä oli tuttu sijaisope. Bonuksena tällä tunnilla päästiin välikäyntien aikana ihailemaan taivaalla loimuavia revontulia. Ratsastimme ensin käynnissä ja sitten ravissa useamman tehtävän kuviota, johon kuului toiseen päätyyn ympyrä ja siinä takaosan väistätystä ulos, pitkille sivuille loivat kiemurat ja toiseen päätyyn pysähdys ja peruutus tai siirtyminen ravista käyntiin. Toisen loivan kiemuran sisään tehtiin pieni voltti, ja kiemuroiden jälkimmäisillä puolikkailla ratsastettiin loivaa väistöä uraa kohti.
Olin varautunut siihen että sairaslomani aikana olisi tullut pientä takapakkia, ja ainakin Vake oli nyt jäykemmän ja vinomman oloinen kuin parilla edellisellä kerralla. Luonnollisesti en ollut itsekään tänään parhaimmassa terässä. Vake puski menemään oikea kylki ja lapa edellä, eikä näin vinona liikkuessaan tietenkään lähtenyt myötäämään asetukseen kovin helposti. Väistöt ympyrällä olivat juuri oikea keino jäykän ja vinon ponin jumppaamiseen. Ihan helpolla ei takapää tuntunut etenkään vasemmassa kierroksessa väistävän, ja kun väisti niin samalla kävi niin että liike eteen sammui täysin ja väistö jäi jumimaan paikoilleen. Käsijarru siis jämähti väistössä vahingossa päälle, ja yritin varmaankin pyytää väistöä liian jyrkästi. Ope kehotti ratsastamaan väistöä ympyrällä pienissä pätkissä: pari askelta loivaa väistöä, heti suoristus ja eteen muutama askel, sitten taas pari väistöaskelta ja taas eteen jne. Tällainen väistättely eteen sujuen kuulemma jumppaa Vaken takaosaa paljon paremmin kuin yhtäjakoinen väistön puskeminen joka vain syö kaiken liikkeen pois. Takaosan astuminen ristiin samalla letkeästi eteen sujuen oli siis tavoite. Alkuun tuntui aika toivottomalta, ja en mitenkään ehtinyt vaihdella väistön ja suoristuksen välillä ihan niin lyhyissä pätkissä kuin haluttiin. Jotain alkoi kuitenkin lopulta tapahtua ja väistö helpottua, ja saatoin tunnin puolessa välissä todeta että poni alkoi jo taipua oikean pohkeen ympäri eikä enää kaatunut ympyrällä oikea lapa ja kylki edellä sisään. Väistöpätkistä siis oli todellakin hyötyä ja poni alkoi kuin alkoikin hiukan notkistua ja liikkua pyöreämpänä kahden ohjan välissä.
Lopputunti vietettiin käyntityöskentelyn ja laukannostojen parissa. Pysyttelimme käynnissä suurella pääty-ympyrällä, ja ensin tehtiin vielä muutama takaosan väistätys ulos. Nämä saivat Vaken taas hyvin kuulolle ja pyöristymään. Seuraavaksi haettiin ympyrän avoimella sivulla pientä vasta-asetusta, ja pian vasta-asetukseen lisättiin loiva takaosan väistätys ulospäin. Kun tämä alkoi sujua lisättiin mukaan vielä laukannosto väistöstä suoristamisen jälkeen. Vake reagoi tässä vaiheessa jo herkemmin pohkeeseen ja apuihin ylipäänsä, ja alkoi olla "muokattavamman" oloinen. Aluksi löytyi käynnissä pyöreää muotoa ja hyvä vasta-asetuskin, mutta sitten oma keskittymiskyky pääsi herpaantumaan täysin ja ratsastuksesta tuli epämääräistä säätämistä ja sähläystä. Voi kun vaan olisin kyennyt ratsastamaan tunnin lopun järkevämmin ja keskittyneemmin! Nyt nimittäin kävi niin että väistöissä pääsi taas liike lopahtamaan kun ratsastus tapahtui liikaa kädellä, eikä Vake aina ollut ihan kartalla siitä mitä ihmettä siltä yritin pyytää. En kiinnittänyt läheskään tarpeeksi huomiota omaan ja ponin suoruuteen enkä siihen mihin lavat olivat menossa, joten väistöistä tuli päämäärätöntä kiemurtelua.
Laukannostoissa en malttanut istua tarpeeksi hiljaa, vaan siinä tilanteessa kun Vake jäi vähän hitaaksi pohkeelle eikä nostanut saman tien aloin tuupata ja heittäytyä eteenpäin. Ope käski istua pystyssä ja aloillaan, ja istunnan rauhoittamalla nostot onnistuivat tietenkin paljon paremmin ja napakammin. Väistön ja vasta-asetuksen jälkeen piti vaan malttaa suoristaa kaikessa rauhassa ennen nostoa, sillä muutoin Vake nosti väärän laukan. Vielä olisi nostoon kaivattu nopeutta ja terävyyttä, mutta pääsimme päättämään onnistuneimpaan laukannostoon jossa laukka lähti heti pohkeen merkistä ja aavistuksen ryhdikkäämmällä etuosalla.
Tunnin loppupuoli jäi vähän harmittamaan, sillä olin siihen mennessä onnistunut ratsastamaan Vaken hieman notkeammaksi ja pyöristymään, mutta sotkin sitten lopuksi koko homman ratsastamalla laukannostotehtävässä kaikkea muuta kuin ajatuksen kanssa ja käynti ja väistöt menivät taas epämääräiseksi jumittamiseksi. Oli kuitenkin mukava huomata että siinä vaiheessa kun vielä ratsastin fiksummin sain Vakea hieman jumpattua notkeammaksi ja pehmeämmäksi. Tällaista notkistelua vaan tarvittaisiin ihan älyttömästi lisää. Väistöt ovat tässä hyvä apu, mutta jotta ne palvelisivat tarkoitustaan tulee minun muistaa aina ensisijaisesti säilyttää liike eteenpäin. Ope muistutti että jos väistö jämähtää paikoilleen niin se ei pääse vetristämään ponia oikeista kohdista ja samalla lailla kuin letkeämmässä liikeessä ratsastettu väistö. Tehdään siis loivasti ja vähän kerrallaan eikä unohduta puskemaan vain sivulle ja vielä lisää sivulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti