Väistöhommia kentällä

Tämän viikon sileän treeni Vaken kanssa tapahtui sunnuntaina, ja se mentiin tällä kertaa itsenäisesti. Kuten saattoi odottaa kenttä ei ollut mitenkään loistavassa kunnossa viime päivien vaihtelevien säiden jälkeen, mutta ura oli enimmäkseen sulana kun kenttää katkaistiin toisesta päädystä. Niinpä piti jättää enimmät ympyrät ja lävistäjät pois laskuista ja työskennellä lähinnä uralla. Toki urallakin sai tehtyä monenlaisia asioita kuten erilaisia väistöjä. Kentän poikki kaarevasti kulkevalla lyhyellä sivulla väistätin takaosaa ulos samaan tapaan kuin ympyrän kaarella, ja pitkille sivuille tein joitakin väistöjä suoraa uraa pitkin sekä avotaivutuksia. Päämääränä näissä tehtävissä oli takajalkojen jumppaaminen sekä ponin suoristaminen. Askellajeina olivat käynti ja ravi.

Pohkeenväistöjä mentiin vähän vaihtelevalla menestyksellä. Vaikeimpia olivat tietenkin väistöt kaarevalla uralla, mutta niitä mentiin urakalla sillä kaareva lyhyt sivu oli pohjan puolesta se paras kohta etenkin raviväistöille. Kuten niin tavallista kaarevan uran väistöissä olin vähän hukassa sen suhteen mihin suuntaan oma kroppa ja ponin etuosa tulisi suunnata. Välillä pyysin käynnissä varmasti liian jyrkkääkin väistöä vaikka kuinka yritin muistutella itseäni loivan väistön hyödyistä. Selvästi liike hidastui ihan olemattomiin jos aloin väistättää takaosaa kovin jyrkästi. Väistön jyrkentämisen houkutus taitaa piillä siinä että silloin Vake alkaa liikkeen jarruttamisesta huolimatta mutustella kuolainta ja pyöristää kaulaa, mutta tässähän pitäisi nyt ensisijaisena tavoitteena olla jäykästi liikkuvien takajalkojen vähittäinen jumppaus eikä se missä asennossa ponin kaula hetkellisesti on.

Avotaivutukset tuntuivat toimivan oikeastaan väistöjä paremmin. Vasempaan kierrokseen vaikutti erityisen hyödylliseltä mennä ensin loivaa avoa uralla ja kääntää tästä sitten asetus ja taivutus vasemmalta oikealle niin että mentiinkin vastataivutusta etuosa uran sisäpuolella. Näin saatiin korjausta oikealle puskevaan etuosaan. Avoissa oli kuitenkin pieniä vaikeuksia taivutuksen säilyttämisen kanssa sillä ponin runko meni helposti suoraksi ja liike muuttui enemmän pohkeenväistöä muistuttavaksi. Vake kyllä pyöristyi avojen ja väistöjen myötä jonkin verran, ja silloin kun etuosaa sai vähän suoristettua niin muoto ja tuntuma vaikutti ihan hyvältä. Kovin hyvin ei suoruusongelma kuitenkaan tänään ratkennut, vaan oikealle lavalle ja kyljelle puskeminen olivat mukana enemmän tai vähemmän loppuun asti muutamia lyhyitä hetkiä lukuunottamatta.

Läpi koko ratsastuksen tuskailin käsien ja tuntuman kanssa. Ideaalina mielessä oli tietenkin hengittävät pehmeät kädet kevyellä tuntumalla, mutta varsinkin väistöissä ja avoissa ratsastus tapahtui liikaa kädellä ja ehkä liian voimakkaallakin kädellä. Toisaalta jos yritin rauhoittaa käsiä passiivisemmaksi tuntui siltä että käsi vain lukittui ja oli sitten kirjaimellisesti passiivinen ja kaikkea muuta kuin hengittävä. Mietiskelin että idea pohkeiden pitämisestä "tuntumalla" on löytynyt aika hyvin, mutta toisaalta pohkeen käyttö menee usein hitaaksi puristamiseksi sen sijaan että pohje olisi nopea ja terävä. Toisin sanoen liikaa puskemista ilman mainittavaa reaktiota. Vakehan pitäisi ratsastaa ihan koulutreenissäkin yhtä teräväksi ja hereille kuin se oli tiistaina Pian valmennuksessa, ja tämä ei tapahdu ainakaan jatkuvalla pohkeilla hiertämisellä.

Tästä kerrasta jäi päälle pieni turhautuminen omaan ratsastukseen. Käsi ja pohje eivät olleet ihan tehtäviensä tasalla, ja tuntuu kuin nyt pariin viikkoon en olisi saanut istuntaankaan ihan sellaista otetta kuin sitä ennen. Yritän kuitenkin uskoa että tällä ratsastustuokiolla oli Vaken kannalta edes jotain positiivisia vaikutuksia. Ainakin tuli takajalkoja jumppailtua väistöillä molempiin suuntiin. Edelleenkään ei pidä odottaa että kaikki voisi korjaantua mystisesti hetkessä, vaan vähän kerrassaan ponia jumppaamalla ja omaa ratsastusta siinä samalla kehittäen.