Tallinmäen koulutunnilla mentiin tällä kertaa viiden ratsukon ryhmässä. Kenttä oli märkä mutta sula, joten vihdoin päästiin työskentelemään kunnolla kaikissa askellajeissa. Saimmepa bonuksena hypätä muutaman kavaletinkin. Vake jatkoi suoraan edeltävältä tunnilta, joten se oli valmiiksi verrytelty.
Aloitimme käynnissä ja ravissa uralla ja pääty-ympyröillä verrytellen. Vake vaati ensin pienen herättelyn, mutta sen jälkeen se liikkui itse asiassa ihan reipasta ravia. Yritin tietenkin parhaani mukaan taivutella ja notkistella ponia, joka oli tavalliseen tapaansa suhteellisen jäykän oloinen. Ympyröillä tein välillä loivia väistöpätkiä. Ope neuvoi molempiin suuntiin ratsastamaan jopa hieman ylitaivuttaen jotta Vakea saataisiin irtonaisemmaksi. Vasemmassa kierroksessa kokeilin myös hieman vasta-asetuksia saadakseni ulkolapaa paremmin hallintaan. Näin alkutunnista Vake tuntui edestä melko raskaalta, joten ohjalla olisi saanut varmasti ratsastaa vielä paremmin ylöspäin eikä niinkään taaksepäin kuten sorrun kovin helposti tekemään. Yritin aina muistaessani ajatella liikkeen ratsastamista eteen ja ylös napakalla pohkeella ja kevyellä kädellä, mutta heikompina hetkinä taannuin vain ratsastamaan kädellä kaulaa pyöreäksi.
Alkutunnista otettiin vielä laukkaa pääty-ympyrällä pari-kolme kierrosta kerrallaan. Vake nosti laukat napakasti, mutta oikea laukka oli aikamoista kylki edellä puskemista eikä laukka myöskään rullannut tarpeeksi eteen. Ope käski herätellä ponin kertalaakista. Käytin raippaa kevyesti, ja Vake lähtikin näin helpolla sujumaan reippaalla laukalla eteenpäin. Laukkaan löytyi melko hyvä fiilis niin että saatoin istua hiljaa ja antaa Vaken laukata häiriöttä eteen. Vasen laukka oli vielä parempi, sillä tähän suuntaan ei esiintynyt sisäkylki edellä kaatumista ja niinpä laukka oli tasapainoisempaa ja Vaken helpompi edetä. Ulkoavut tosin saivat nyt olla napakkana mukana pitämässä Vaken ympyrällä. Sujuva, hyvä laukka oli ehdottomasti tämän tunnin valopilkkuja.
Seuraavaksi menimme pituushalkaisijalla hieman sulkutaivutuksia käynnissä ja ravissa. Takaosaa väistätettiin vuoroin oikealle ja vasemmalle etuosan pysyessä keskilinjalla ja asetuksen ja taivutuksen ollessa liikkeen suuntaan. Tämän tehtävän myötä tulivat tunnin parhaat pyöreät hetket. Sulkutaivutuksen oikealle Vake teki tosi hyvin, ja itse asiassa takaosa oli herkästi väistämässä liikaakin. Kun ope käski varoa ettei mentäisi neljälle uralle sain liikkeen korjattua korrektimmaksi ja näin kivasti jumpattua Vakea taipumaan jäykemmälle puolelle. Vasemmalle takaosa siirtyi nihkeämmin etenkin ravissa, mutta jotain loivaa poikitusta ja taivutusta tähänkin suuntaan kuitenkin tuli. Viimeinen kierros oli paras ja Vake pyöristyi keskihalkaisijalla hetkellisesti tosi hienosti.
Lopuksi saimme mielenvirkistyksenä ylittää kavalettia ympyräkahdeksikolla. Ensin laukattiin kavaletin yli pari kertaa oikealle, sitten vaihdettiin hypyssä suunta ja laukka ja mentiin pari kierrosta vasemmalle. Lopuksi vielä vaihdettiin laukka kavaletilla uudestaan vasempaan. Tämä tehtävä oli meille varsin helppo ja Vake vaihteli hypyssä laukat ihan ilmaiseksi. Suunnanvaihdossa vasemmalta oikealle olisi vaan saanut olla vielä tarkempana ettei Vake olisi lähtenyt kavaletilta puskemaan liikaa oikealle.
Loppuravien yhteydessä tehtiin muutamat askeleenpidennykset pitkillä sivuilla ja sen jälkeen haettiin muotoa eteen-alas. Ei Vake vieläkään ollut niin suora kuin olisin toivonut ja pyöreyskin oli vähän vaillinaista, mutta tunnin loppua kohti se oli keventynyt ja pehmentynyt edestä niin ettei se enää roikkunut ohjan päässä raskaasti kuten alkutunnista. Olin joka tapauksessa tänään tyytyväinen siihen että meno oli suhteellisen reipasta niin ravissa kuin laukassakin. Käynnissä jäätiin jumimaan liikaa, mutta muutoin tässä ei ollut sellaista nysväystä ja piiperrystä kuin sunnuntaina vaan ratsastin ikään kuin reippaammalla ja ehkä määrätietoisemmalla asenteella. Vieläkin pitäisi saada kädellä ratsastusta huomattavasti vähennettyä, mutta on tässä muuten jo pientä ideaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti