lauantai 28. maaliskuuta 2015

Sademaasto

Lauantai oli yhtä sadetta ja harmautta, mutta reippaasti lähdimme Annen kanssa ulkoiluttamaan ratsumme maastolenkille. Varustin Vaken veden- ja tuulenpitävällä ratsastusloimella. Pihasta lähtiessä hevoset kyllä vähän kyselivät onko ihan pakko mennä kun tuuli paiskoi teräviä pisaroita päin näköä. Olimme kaksin liikkeellä, ja tällä kertaa oli minun ja Vaken vuoro ottaa vetoratsukon tehtävä Annen ja Jetin tullessa perässä. Vake oli vetohevosen paikalla tietenkin tavallista valppaampi ja tarkkaili ympäristöä korvat pystyssä koko ajan, mutta mitään se ei säpsähtänyt. Pari kertaa se jumittui tuijottamaan jotain outoa nähtyään, mutta näitä lukuunottamatta etenimme reippaalla asenteella. Onnistuin olemaan itse melko rento, sillä pohja ei ollut tällä kertaa peilijäätä eikä mahdollisten säpsähtelyjen aiheuttamia liukasteluja tarvinnut jännittää. Valppaudessaan Vake kohosi etuosastaan poikkeuksellisen ryhdikkääksi, harmi vaan selkä jäi vielä alas.

Sateen seurauksena pohjat olivat menneet taas aika epämääräiseen kuntoon, eli tarjolla oli sohjoa, jäätä ja kaikenlaista siltä väliltä. Alustan vaikuttaessa kovalta jätettiin laukkaamiset pois ohjelmasta ja tehtiin lenkki ravissa ja käynnissä. Tieosuudet ravattiin ja metsäosuudet käveltiin. Vake meni keulassa urheasti melkein koko matkan, ja kun käännyttiin kotia kohti oli sillä ravissa suorastaan nostetta ja imua eteenpäin. Minua ihan nauratti kyydissä sillä eipä Vake tällä lailla yleensä ravissa liiku. Loppumatkan metsäosuudella Vake oli jo suorastaan rentoutuneen oloinen. Viimeisellä tieosuudella Jetti siirtyi kärkeen jotta se sai ravata kotia kohti isommin. Vakekin kyllä ravasi kiitettävän reippaasti, mutta silti se jäi Jetistä reilusti jälkeen.

Tallille palattiin läpimärkinä, mutta loppujen lopuksi sade ei kamalasti lenkkiä häirinnyt. Tästä jäi hyvä mieli kun hoidimme Vaken kanssa vetoratsukon tehtävän näin varmalla otteella, ja lenkistä pystyi nauttimaan vetovastuusta huolimatta. Kun Vake vielä liikkui näinkin omaehtoisen reippaasti niin aina parempi. Maastostakin voi näköjään saada onnistumisen kokemuksia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti