Paluu koulutreenien pariin Sulon kanssa tarkoitti samalla paluuta syväistuimiseen koulusatulaan kolmen viikon tauon jälkeen (ja sen kyllä huomasi). Mentiin tällä kertaa maneesissa neljän ratsukon ryhmässä.
Päivän harjoituksena olivat avotaivutukset, mutta ennen näitä verryteltiin ihan pitkän kaavan mukaan ravissa ja laukassa molempiin suuntiin. Alkuun Sulo lähti ravaamaan ihan nätisti pyöreäksi hakeutuen, mutta ei kestänyt pitkään kun jo onnistuin pilaamaan hyvän alun ja saamaan Sulon kääntymään hirviasentoon. Kuvittelin keventäväni ihan kohtuullisen pystyssä asennossa mutta etukenossa olin silti ja pohkeet samalla liian takana. Hevosen jännittyessä pää taivaisiin oli vaikea löytää tasaista ja pehmeää tuntumaa, ja ohjaan tulikin joko vetoa tai vaihtoehtoisesti lörppymistä pois tuntumalta. Vasemmassa kierroksessa kallistelin hurjasti sisäänpäin jolloin ei Sulokaan tietysti liikkunut suorana. Keventäessä ei istuntaan löytynyt luontevaa otetta millään, ja homma alkoikin tuntua helpommalta kun istuin alas harjoitusraviin. Sulokin alkoi harjoitusravissa liikkua heti paremmin ja ainakin ajoittain pyöreänä. Sulon pyöristyessä vaan lähdin heti vaistomaisesti kumartumaan eteen, ja ope totesikin että istunta näytti paremmalta Sulon kulkiessa väärinpäin.
Laukassa meno oli jälleen sujuvampaa, ja pyöreitä hetkiä nähtiin enemmän vaikka hirvipätkiäkin esitimme etenkin vasemmassa kierroksessa. Istunta pysyi periaatteessa paremmin paketissa, tosin edelleen kenahdin vartalosta eteenpäin saman tien kun laukka alkoi rullata pyöreämpänä. Sulon pyöristyessä oli laukka todella mukavaa ratsastaa, mutta olisin saanut vielä rauhoittaa apujenkäyttöä etenkin käden osalta näinä hyvinä jaksoina.
Avotaivutuksia ratsastettiin ensin käynnissä ja ravissa pituushalkaisijalla. Kovin oli hankalaa, sillä Sulo liikkui edelleen nenä kohti taivaita jolloin kunnollinen asettaminen ja taivuttaminen oli vähän kinkkistä, eikä oma jännittyminen avoa ratsastaessa luonnollisestikaan auttanut asiaa. Erityistarkkailuun sain ottaa etenkin oman suoruuden, sillä myös avotaivutuksessa kroppa kiertyi vasemmalle riippumatta siitä kumpaan suuntaan avoa mentiin. Tämän seurauksena ei Sulo tietenkään pysynyt ihan kärryillä tehtävästä. Kuin ihmeen kaupalla saimme tehtyä sentään pari pätkää edes hitusen onnistuneemmin niin että etuosan voi sanoa siirtyneen haluttuun suuntaan ja hevosen liikkuneen kolmella uralla. Suorassa istuminen olisi varmasti ollut tehtävässä kaiken a ja o, sillä Sulon kaltainen notkea ja nöyrä hevonen epäilemättä tekee hienot avot sillä sekunnilla kun ratsastaja lakkaa sen menoa estämästä ja antaa avut ymmärrettävästi.
Lopuksi mentiin vielä avoja uralla pitkää sivua pitkin laukassa. Vasempaan kierrokseen oli edelleen vaikeaa oman kropan kääntyessä sisäänpäin niin voimakkaasti että Sulo meinasi lähteä sen mukana kokonaan pois uralta. Tämä johti väkinäiseen apujenkäyttöön ja hevosen jännittymiseen. Ehkä laukkaa olisi saanut ratsastaa myös vähän lyhyemmäksi ja puolipidätteillä kasaan niin että avotaivutusta olisi päässyt ratsastamaan vähemmällä kiireellä. Suunnan vaihtuessa laukassa oikeaksi onnistuvat avotaivutukset vihdoin ja viimein asiaankuuluvasti. Oikeassa laukassa meno muuttui kuin taikaiskusta ihanan helpoksi ja etuosan siirtäminen uralta avotaivutukseen oli mitä luontevinta. Edelleen tosin oma painoni lähti kuulemma liiaksi vasemmalle, mutta enpä muista menneeni ehkä koskaan yhtä hyvää avotaivutusta laukassa. Hienoa että sentään tunnin lopuksi saatiin tällainen hyvän mielen pätkä kaiken epätoivoisen pakertamisen päätteeksi. Palasten loksahdettua laukassa kohdilleen oli meno vielä loppuravienkin aikana mukavan pyöreää, ja liikkeessä oli parempi imu eteenpäin kuin alkutunnista.
Sulon kanssa voi meno kyllä vaihdella aivan hetkessä nihkeästä ja väkinäisestä todella ihanaan, ja syy näihin muutoksiin löytyy kokonaan satulan päältä. Kun vaan kuskilla lamppu syttyy niin hevonen toimii heti kuin unelma, mutta silloin kun tekemiseen ei löydy sitä oikeaa tatsia niin eipä tulekaan mistään mitään. Tavallaan kovin ärsyttävää tietää että meno voisi ravissa olla aivan yhtä helppoa ja hienoa kuin oikeassa laukassa kun vain saisin oman kropan järjestykseen. Samaan aikaan tämä on toki mainio motivaattori ruveta itseään siihen järjetykseen laittamaan. Mikä parasta nyt vaikuttaa siltä että loppukesän pikkuprojektiksi aikomani viikoittainen harjoittelu Sulon kanssa saattaa jatkua pidempiaikaisestikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti