Laukanvaihtoja urakalla

Tiistain Sulo-illan ohjelmassa oli tällä kertaa esteitä. Hypättiin jälleen ulkokentällä.

Tunti aloitettiin noin 10 cm maasta nostetuilla puomeilla, joiden yli ravattiin suoraa linjaa pitkin. Sulo ei alkuun ollut aivan hereillä joten ensin tuli aika lailla kolistelua. Ravia aktivoimalla alkoi jalat nousta paremmin. Samaa puomisarjaa tultiin myös laukassa innariväleillä. Ei ongelmia tässä, vaan päästiin lähestymään puomeille sopivan kontrolloidussa mutta energisessä laukassa.

Hyppääminen aloitettiin neljän esteen jumppasarjalla, jolta jatkettiin kaarros pystylle (kuvassa este 5 käänteiseen suuntaan) oikeassa laukassa, vaihto vasempaan ja kaareva tie lainelankulle (este 4 käänteisesti). Aloitettiin muutoin ihan nätisti, mutta selkeä johtaminen unohtui ja kaareva linja mentiin näin ollen väärässä laukassa. Seuraavalla kierroksella Sulo pullautti jumppasarjalla oikeaa kylkeä ulos ja laukka vaihtui vääräksi. Kaarevalla linjalla hypyt menivät ihan juureen joten ei paljon lämmittänyt vaikka vaihto nyt onnistuikin. Tämän jälkeen aloinkin kyttäillä ponnistuspaikkoja enkä osannut samalla keskittyä riittävään suunnan tiedotukseen. Jouduttiin höyläämään kaarevaa linjaa vielä pari kierrosta ennen kuin vaihto vasempaan laukkaan vihdoin onnistui. Taktiikaksi otin ratsastaa esteelle hieman vinosti kohti oikeaa reunaa, mikä auttoikin kunhan vaan ehdin ja muistin ajoissa johtaa kohti vasenta. Lainelankkupystyllä laukka puolestaan vaihtui takaisin oikeaksi helposti ja automaattisesti. Aiemminkin olen huomannut että Sulon kanssa vaihto on näin päin helpompi.

Kun vaihdot kaarevalla linjalla oli vihdoin saatu onnistumaan hypätiin lopuksi pieni radanpätkä kahteen kertaan, ensin matalilla korkeuksilla. Tutuksi tullut jumppasarja hoitui tuosta vaan, mutta neljän askeleen väli kakkoselta kolmoselle ei mennyt ihan putkeen. Hyppy kakkoselle oli pieni, enkä älynnyt ratsastaa ajoissa eteen. Niinpä otettiin kolmoselle vielä viides miniaskel samalla kun itse jo vähän sukeltelin hyppyyn. Ei mikään sujuvin esitys mutta laukka vaihtui kuitenkin. Lainelankulla (4) onnistui vaihto oikeaan laukkaan, mutta kaarella kohti vitosta edettiin kiemurrellen ja taas ajettiin aivan esteen juureen. Vitoselta oli tarkoitus jatkaa vasemmalle, mutta suunnan tiedotus ei toiminut ja laukka jäi vaihtumatta.

Töppäilyistä huolimatta saatiin mennä toinen kierros korotetuilla esteillä eli 75-80 cm:ssä jumppasarjan jäädessä matalammaksi. Jumpalle tullessa tipahdettiin nyt raville kun Sulo jäi tuijottelemaan häiriötekijöitä horisontissa, mutta selvittiin silti ihan kunnialla. Jumppasarjan jälkeen ratsastin laukkaan lisää energiaa, ja sisäänhyppy neljän askeleen linjalle olikin sujuva. Tämän jälkeen lähdettiin jostain syystä liiraamaan vasemmalle, mutta okserille päästiin mutkankin kautta neljällä askeleella hyvään paikkaan. Laukanvaihtokin onnistui. Kaarevalle linjalle saatiin hyvät hypyt hyvistä paikoista, mutta laukka jäi laineella vaihtumatta ja vitosesteeltä unohdin kääntää vasemmalle. Otettiin kaareva linja vielä uusintana, ja nyt onnistuivat niin hypyt kuin vaihdotkin näppärästi vaikka edelleen hieman mutkiteltiin välissä.

Näköjään suorituksemme paranivat esteiden noustessa, mikä ehkä johtuu siitä että isommille esteille tuli ratsastettua laukka aktiivisemmaksi. Sulokin taisi valpastua esteiden kasvaessa. Itsestäni tuntui siltä että jopa hieman tuuppasin Suloa kohti esteitä, mutta en kuulemma mitenkään liikaa vaan pohje oli juuri sopivasti kiinni lähestymisissä. Ponnistuspaikkojen kanssa oli nyt vähän ärsyttävää säätämistä, oma silmä ei oikein tuntunut pelittävän. Toisaalta ponnistuspaikkapulma tuntui ratkeavan esteiden nostamisella ja paremmalla eteen sujumisella. Hauskaa oli että ope kehui tämänkertaista ratsastustani rohkeaksi - se siis näkyy ulospäinkin että olen siirtynyt esteratsastuksen suhteen aivan uudelle, rohkeammalle vaihteelle! Kyllä onkin mahtavaa hypätä kun ei pelota eikä jännitä, ja kiva että Sulonkin kanssa ollaan pikkuhiljaa siirtymässä hieman isompiin esteisiin. Nyt kannattaa hypätä kun on flow päällä!