Kontrollia!

Tiistain tunnilla oli vuorossa esteitä, joten pääsin jälleen hyppelemään ihanalla Sulolla. Vielä päästiin ulkokentälle hyppäämään vaikka pimeä tunnin aikana tulikin. Valaistus toki oli vaikkei yhtä hyvä kuin maneesissa.

Ehkä raikkaanviileä syysilma sai hevosiin vipinää, sillä tänään kaikki ratsut tuntuivat olevan vauhtivaihteella. Huomasin jo alkuverryttelyn aikana että Sulolla oli tänään mukavasti eteenpäinpyrkimystä. Yritin ratsastaa laukkaa kasaan ja lyhyeksi mutta en siinä ihan onnistunut, ja niinpä vähän aavistelin ongelmia lähestymisiin. Sopivasti päivän harjoitusaiheena oli mikäpä muukaan kuin laukan säätely. Aloitettiin kuitenkin laukanvaihtotehtävällä hypäten kentän keskellä olevaa pikkupystyä isolla kahdeksikolla ja vaihtaen laukkaa joka hypyssä. Nyt aloin saada Sulon laukkaa vähän paremmin pakettiin ja näin ollen sain sen tuotua sopiviin hyppypaikkoihin. Laukka ei alkuun tahtonut vaihtua meidän hankalampaan suuntaan eli oikeasta vasempaan, ja tarvittiin useampi yritys ennen kuin saatiin pari onnistunutta vaihtoa myös näin päin. Vaihto tuntui helpottuvan kun ratsastin esteelle aavistuksen vinoittain niin että oltiin selkeästi menossa vasemmalle jo esteen edessä.

Laukan säätely tarkoitti tänään käytännössä lyhentämistä ja paremman kontrollin löytämistä, mikä olikin päivän eteensujuvan perusvireen huomioden varmasti hyödyllistä harjoitusta. Tehtävä sisälsi putkeen kaksi 22 m kaarevaa linjaa sekä yhden askeleen sarjan (6 m). Aloitettiin vasemmassa kierroksessa ristikoilla, ja kohta esteet kasvoivat n. 60-70 cm pystyiksi. 7 askelta tuntui aloituskierroksilla suhteellisen luontevalta askelmäärältä 22 metriin, tosin jälkimmäinen väli pystyltä sarjalle kävi hiukan ahtaaksi eli laukka pääsi tehtävän edetessä valumaan pidemmäksi.

Seuraavaksi suunta vaihdettiin oikeaan eli sama tehtävä ratsastettiin nyt sarjasta aloittaen. Tähän suuntaan laukka lähti väleissä sujumaan eteen vähän liiankin hyvin, varsinkin kun sarjalle sai tulla kohtuullisen etenevässä laukassa sisään jottei väli jäänyt liian pitkäksi. Molemmat 22 m linjat hujahtivat helposti kuudella askeleella, vaikka seitsemän oli tehtävänantona. Sulolla oli hyvä imu esteille mutta nyt kaivattiin parempaa kontrollia. Toisella yrityksellä sain jarrutettua ekaan väliin seitsemännen askeleen, mutta toisessa välissä Sulo viis veisasi pidätteestä ja päästin sen menemään kuudella askeleella. Molemmat olisivat selvästi tykänneet näistä vauhdikkaammista suorituksista vähemmillä askelilla, mutta ei auta kun tänään oli tehtävänä se laukan lyhennys.

Vaihdettiin kierros takaisin vasempaan eli helpommin hallittavaan sarjan jäädessä viimeiseksi. Nyt tehtävänantona oli kahdeksan askelta molempiin 22 m väleihin. Pyöräytin ennen ekalle esteelle lähtemistä voltin jolla ratsastin laukkaa kasaan, ja päästiin näin ollen tehtävään suhteellisen hyvässä lyhyessä laukassa. Eka väli onnistui kahdeksalla, vaikka vähän lähelle kakkosestettä jouduttiinkin. Toisessa välissä askel pääsi pitenemään liikaa ja itseltä loppui usko kesken että sarjan eteen voitaisiin vielä kahdeksas askel mahduttaa. Puolikkaan askeleen Sulo kuitenkin vielä tikkasi esteen juureen ja mentiin vähän räpiköiden yli. Silti venyttiin hyvin sarjan kakkososalle kun kannustin pohkeella eteen ja Sulo vastasi salamannopeasti. Seuraavalle kierrokselle kävi käsky pyrkiä yhdeksään askeleeseen, mutta tehtiin ihan samanlainen 8+7,5 askeleen suoritus. Illan viimeiselle kierrokselle suunnittelin tsempata paremman kiinnioton toiseen väliin sekä myös hieman laajemman kaarteen. Tämä tien laajennus tosin johti pieneen ylimääräiseen mutkaan, joten ihan tyylipuhtaalla tiellä ei sarjalle päästy mutta joka tapauksessa vihdoin onnistui asialliset 8 askelta molempiin väleihin.

Yhteenvetona laukan lyhennys onnistui tänään jossain määrin, mutta Sulolla on askelpituudessa niin suuri skaala että paljon parempaankin voi päästä. Jos laukan olisi saanut vielä paremmin kontrolliin ja lyhyemmäksi niin kahdeksallakin (tai jopa yhdeksällä) askeleella olisi saatu esteiden eteen enemmän tilaa ja ponnistuspaikat hieman kauemmaksi. Analysoin jälkeenpäin että istuntaa olisi pitänyt käyttää esteväleissä tehokkaammin eikä perustaa kiinniottoa niin paljon pelkän ohjan varaan. Tämä tietysti edellyttäisi sitä että hypyn jälkeen pääsee nopeammin tiiviisti satulaan niin että laukkaa pääsee kunnolla kontrolloimaan heti ensimmäisistä askeleista alkaen. Sinänsä toki laukkaa on ehkä helpoin ja mukavin lyhentää tällaisessa tilanteessa kun Sulo on oikein eteenpäinpyrkivällä tuulella niin että pienilläkin esteillä riittää energiaa kasattavaksi ylöspäin.