Voihan oikea käsi

Pitkästä aikaa (tai no, reilun kahden kuukauden tauon jälkeen) sain tunnille Jussin. Erittäin todennäköisesti Jussi tulee olemaan ratsuni syksyn ensimmäisissä koulukisoissa, joten hyvä alkaakin taas hioa yhteistyötä.

Aloitettiin tänään pitkillä sivuilla ratsastettavilla käyntiväistöillä sekä ravityöskentelyllä pääty-ympyröillä. Väistöt jäivät molempiin suuntiin aika nihkeän oloisiksi. Pohjetta sai käyttää aika napakasti jotta tuli kunnon poikitusta. Suurimmat ongelmat liittyivät kuitenkin ohjaan, sillä Jussi olisi tahtonut mönkiä etupainoisena ja vyöryä hitaasti mutta päättäväisesti eteenpäin pidätteistä välittämättä. En sitten osannut soveltaa tilanteeseen muuta ratkaisua kuin aika voimakkaat ohjasotteet jotta sain etuosaa jarrutettua, mutta vetämällähän ei etuosa rehellisesti kevene joten ajoittain väistöt olivat sellaista sitkasta vetokilpailua. Jussilta olisi kaivattu huomattavasti herkempää ja nopeampaa reagointia sekä pidätteeseen että pohkeeseen, mutta voin kyllä syyttää tästä hitaudesta ihan itseäni sillä minähän se apujen voimakkuudesta ja hevosen niille kuurouttamisesta vastasin. Hevosen ollessa avuille hidas kävi taas perinteiseen tapaan niin että jännitin väistössä itseni ihan suolapatsaaksi ja väänsin kroppaa vinoon. Ihan kuin se väistö hammasta purren ja väkipakolla sujuisi sen paremmin. Joitakin parempiakin väistöaskeleita toki esitimme silloin kun sain etuosan riittävästi kontrolliin sekä vauhdin että lapojen menosuunnan suhteen.

Oikean pohkeen väistö. Vasen pohje tavalliseen tapaansa irtautuu hevosesta...

Ravissa oli odotettavasti kivempaa. Turhan matalaksi meinasi muoto taas painua, ja yritinkin saada Jussia ryhdikkäämmäksi sekä kädellä kohottaen että pohkeella aktivoiden. Tavoite oli saada säkää ja kaulan tyveä ylöspäin. Vähän hidasta oli reagointi pohkeeseen vaikka Jussi liikkuikin sinänsä melko hyvin eteen. Käytin liikaa pohjetta saamatta reaktiota, ja ope kehottikin läpi tunnin käyttämään pohjetta vain hyvin kevyesti ja sen sijaan aktivoimaan liikettä enemmän raipalla. Korjattavaa löytyi myös jo keskiviikkona puheeksi tulleesta sisäkädestä joka tahtoi liikkua kevennyksen mukana eteen ja taakse. Tämä oli varmaan yksi syy siihen että Jussi lähti helposti painumaan matalaksi ja kuolaimen taakse. Toimiva korjaus oli oman kropan ryhdistäminen pystympään ja näin painopisteen siirtäminen taaemmas, minkä vaikutus näkyi heti myös hevosessa painon siirtymisenä edestä taakse. Tämä oli hyvä motivaattori muistaa pitää istunta pystyssä ja vatsalihakset käytössä koko tunnin ajan. Olinkin huomaavinani sekä videoilla että tilannekuvissa etten kenottanut niin pahasti kasassa ja etukumarassa kuin yleensä. Harjoitusravissakin löytyi mielestäni vähän parempi ja jämäkämpi istunta vähemmällä yläkropan sekä pohkeen heilunnalla. Vasemman pohkeen heilunta on jo lähes siedettävällä tasolla mutta oikean kanssa on vielä enemmän tekemistä (koska oikea lonkka pahemmin jumissa). Varsin mukaviakin pätkiä ravissa koettiin niin että välillä Jussi liikkui lyhyemmässä ja korkeammassa raamissa, mutta sitten taas sukelleltiin liikaa alaspäin.

Ei taida niskahihna olla ihan korkeimpana kohtana. Kyynärpäissä kuitenkin kulma, jee!

Niska edelleen turhan matalalla.

Vähän ryhdikkäämmältä näyttävä hetki.

Lopputunnin ohjelmassa oli pituushalkaisijalla käynnissä sulkutaivutuksia suuntaa vaihdellen, sekä näiden jälkeen laukannostot pituushalkaisijan lopussa ja uralta laukkavoltteja. Sulkutaivutuksissa oli samat ongelmat kuin alkutunnin väistöissä eli tönkkösuolattua ratsastajaa oli listalla. Takaosaa oikealle väistättäessä istunta vääntyi ihan hurjalle mutkalle niin että lantio putosi vasemmalta alas ja oikea kylki meni kasaan. On se Jussi aika epeli kun pystyy tällaisen kuskin alla tekemään sulkutaivutukseksi tunnistettavaa liikettä. Hoksasin vähän turhan myöhäisessä vaiheessa että parasta oli pitää sulkutaivutuspätkät lyhyinä sen sijaan että paarustettiin samaa sulkua koko kentän mitalta. Tekeminen nimittäin pysyi omalta osaltani vähän rennompana ja irtonaisempana aina ensimmäisten askelten ajan ja muuttui sitä väkinäisemmäksi mitä pidempään yritin samaa liikettä jatkaa. Jussikin teki näin ollen lyhyet sulkupätkät paljon yhteistyöhaluisemmin. Bonuksena ehdittiin tehdä aina yhden kierroksen aikana sulut molempiin suuntiin.

Sulkutaivutusta oikealle.

Laukka ei tänään tuntunut oikein sujuvalta. Oikeassa laukassa havaitsin epätahtisuuden tuntua mitä Jussin laukassa aina välillä esiintyy silloin kun se liikkuu jäykästi ja huonosti. Loppua kohti tämä kuitenkin poistui ja laukka alkoi rullata paremmin. Tuntumaan ei löytynyt laukassa kaivattua pehmeyttä ja keveyttä, ja vähän pitkän puoleisena mentiin eikä varmasti ollut selkä kunnolla käytössä. Ope muistutteli istumaan laukassakin enemmän takareisien päällä sekä varomaan sisäkäden liikkumista laukan mukana taaksepäin. Etenkin oikea käsi tuppasi soutamaan. Oikeassa laukassa jäin ylipäänsä liikaa kiinni sisäohjaan niin että kaula meni volteilla liian linkkuun ja hevonen lähti liirailemaan ulospäin.

Loppuraveissa Jussi liikkui aika hyvällä aktiivisuudella eteenpäin, ja muoto oli edestä ajoittain ihan hyvä eli ei täysin matala ja pitkä. Kierroksen ollessa oikea teki sisäkäsi taas ärsyttävää edestakaisliikettä, vähän kuin huomaamatta pientä asetusta ja myötäystä jatkuvalla syötöllä. Huomasin tämän kyllä hevosen pään huojumisena, ja opekin muistutteli ettei sillä kädellä tarvitse jatkuvasti varmistella hevosen muotoa vaan kyllä se siellä tuntumalla pysyy vaikka käsi on hiljaakin. Keskittymällä sain kättä ehkä ajoittain rauhoitettua, mutta tämä taas heijastui muihin kohtiin istunnassa. Käytännössä korjailin vuoroin kättä rauhallisemmaksi, takareisiä kiinni hevoseen, omia lapoja yhteen tai ylävartaloa pystyyn, ja aina yhden korjaantuessa tuntuivat kolme muuta pääsevän herpaantumaan. Ihan mukavasti Jussi kulki mutta olisi varmaan mennyt paremminkin jos olisin saanut itseni järjestykseen.

Käsiongelma turhautti tunnin päätteeksi ja tuntui myös siltä ettei nyt päästy Jussin kanssa ihan sille tasolle missä mentiin kesäkuun puolella kouluratakurssilla ja Mintin valmennuksissa. Silloin mielestäni liikuttiin vähän ryhdikkäämmässä muodossa, vaikka siihen suuntaan toki tänäänkin hetkittäin päästiin niin ettei meno ravissa mitenkään täysin huonoa ollut. Laukassa on homma toiminut huomattavasti paremminkin kuin nyt ja väistöliikkeisiin ei paljon muuta jäänytkään kuin korjattavaa. Toisaalta keskikropan toiminta etenkin harjoitusravissa tuntuisi omasta mielestäni vähän kehittyneen ja istunta näin ollen edes hieman siistiytyneen, mikä on erinomaisen hyvä asia. Ehkä seuraavissa kisoissa ei tarvitse hävetä pomppivaa alapohjetta enää ihan niin paljon.