Helppo B:0 ravissa nihkeillen ja laukassa sujuen

Radan parhaita sekunteja. Voi kun olisikin näyttänyt tältä myös ne loput viisi minuuttia...

Pitkästä aikaa koulukisat! Ohjelmana oli jälleen Helppo B:0 ja ratsuna tuttu kisakaveri Jussi. Kohtalaisen hyvä suoritus viime kisoissa sekä mukavasti sujuneet treenit antoivat aihetta uskoa että tällä kertaa voitaisiin tehdä ihan onnistunut rata, tosin Jussin tuntien olin kyllä varautunut radalla hyytymiseen.

Aloitettiin verryttely ulkokentällä, missä pyrin saamaan Jussin ensin liikkumaan reipasta ja rentoa ravia hieman pidemmässä ja matalammassa muodossa. Tämän jälkeen taivuttelin ympyröillä laukassa molempiin suuntiin. Maneesin puolelle pienempään verryttelytilaan siirryttyämme ratsastin vielä hieman väistöjä ja sulkuja sekä siirtymisiä. Etenkin ulkona Jussi tuntui liikkuvan ihan mukavasti eteen, mutta jälkeenpäin pohdin että reippaasta etenemisestä huolimatta Jussi ei kyllä varsinaisesti vastannut pohkeeseen. Tähän olisi ollut syytä puuttua heti niin olisi ehkä vältytty monelta ongelmalta, mutta suljin asialta silmäni kun hevonen tuntui kuitenkin "ihan hyvältä". Jussi oli hieman epätasainen edestä, minkä ajattelin johtuvan liiallisesta sisäohjaan tarraamisesta. Vaikken suoritusta varsinaisesti jännittänyt niin kisalataus taisi taas saada aikaan sen etten ratsastanut niin huolellisesti ja ajatuksella kuin olisi pitänyt vaan apujenkäyttö meni epämääräiseksi hosumiseksi. Kisalataus aiheutti myös sen etten osannut rentoutua istumaan vaan pompin ja hytkyin harjoitusravissa hevosta häiriten vaikka Jussi olikin jo alkanut liikkua pehmeämmin läpi selän.

Radalle päästyämme kävi tälläkin kertaa niin että Jussin reagointi pohkeeseen heikkeni entisestään ja jumitus alkoi. Vielä alkutervehdykseen tullessa meno vaikutti ihan toimivalta mutta jo pysähdyksestä liikkeelle lähteminen oli nihkeää ja ensimmäiseen keskiraviin ei irronnut oikein minkäänlaista pidennystä. Koko raviohjelma oli aika tuskaisaa Jussin ollessa pohkeen takansa ja muotokaan ei pysynyt ihan tasaisena vaan pariin otteeseen nakeltiin niskoja. Positiivista on kuitenkin se ettei Jussi lähtenyt pilkkimään kuolaimen alle ja turpa polviin. Oma keskittyminen meni pitkälti ravin eteenpäin puskemiseen, mutta näköjään onnistuin siitä huolimatta ratsastamaan ihan hyvät tiet ja taivutukset. Ravivoltti vasemmalle oli peräti seiskan arvoinen ja kolmikaarisesta kiemurasta tuli 6,5. Toisessa keskiravissa oli sentään pientä yritystä. Ohjelman pahin notkahdus ajoittui aivan raviohjelman loppuun, kun Jussille iski kakkahätä ja tapansa mukaan se halusi tällöin pysähtyä. Käyntiinsiirtyminen olisi kuulunut tehdä noin 10 metriä myöhemmin, joten siirtymä oli nyt pahasti ennakoitu ja hevonen melkein jumittui paikalleen ratsastajan jäädessä epätoivoisesti ja turhaan kaivamaan kannuksilla. Odotin käyntiinsiirtymisestä korkeintaan nelosta, mutta siirtymähän arvosteltiinkin yhtenä kokonaisuutena keskikäyntilävistäjän kanssa jolloin tästä koko paketista saimme peräti kutosen. Niinpä stoppailu ei rokottanut pistesaldoa niin paljon kuin ajattelin.

Nihkeältä tuntuneen raviohjelman sekä käynnissä jumimisen jälkeen löin jo hanskat tiskiin ja totesin että penkin alle meni, mikä ei välttämättä ollut huono asia sillä näin onnistuin ratsastamaan loppuradan rentoutuneemmin. Keskikäynti oli vielä turhan hidasta, mutta laukan Jussi nosti kuuliaisesti ja laukassa liikkuminen oli parempaa kuin ravissa. Ohjelman laukkaosuus tuntui ihan sujuvalta ja siitä saimme tänään vähän parempia pisteitäkin. Jussi laukkasi pyöreänä kohtuullisen mukavassa raamissa ja laukkavoltit pyörähtivät näppärästi kääntyen. Ensimmäisessä keskilaukassa ei Jussi vielä lähtenyt ihan kunnolla eteen, mutta toisella keskilaukkalävistäjällä oli jo parempi meininki. Silti tuomari toivoi vielä rohkeampaa eteenratsastusta, ja siirtymä keskilaukasta harjoituslaukkaan olisi saanut olla selvempi. Laukan jälkeen ravi eteni vihdoin mukavan oloisesti niin että saatiin kahdesta viimeisestä arvostelukohdasta seiskat paperiin.



Radan jälkeen teki mieli läiskiä kämmentä otsaan ja surkutella että kylläpä meni taas huonosti. Saamamme 62,4% tulos hämmästytti aika lailla, mutta selvästikään meno ei näyttänyt yhtä kehnolta kuin tuntui. Saimme itse asiassa pisteen verran enemmän kuin huhtikuussa samasta ohjelmasta eri tuomarilta, vaikkakin tällä kertaa rata oli mielestäni huonompi Jussin liikkumisen ollessa nihkeämpää ja epätasaisempaa. Jälkeenpäin tein videovertailuja ja totesin että aika samanlaiset nämä kaksi rataa loppujen lopuksi olivat, vaikka toki meno olikin hieman reippaampaa ja tasaisempaa kevään kisoissa. Tunneilla vaan Jussi on toiminut niin hyvin että kontrastina tämä tuntui aika isolta notkahdukselta. Toisaalta olemme jumittuneet kisaradalle pahemminkin, joten epäonnistumisen tunteesta huolimatta tämä taitaa olla jopa toiseksi paras tähänastisista kisasuorituksistamme. Turhauttavaa on että toistin jälleen juuri ne virheet joita olin tällä kertaa luvannut itselleni välttää: soudin ylävartalolla laukan mukana ja kenotin etukumarassa lantio taaksekääntyneenä. Eikös juuri keskiviikon tunnilla tullut selväksi että keskilaukka rullaa ihan eri malliin kun kääntää lantion oikeinpäin! Pohkeet pomppivat ravissa edelleen aivan hurjasti vaikka tunneilla olen kuvitellut niiden olevan nykyään edes vähän hiljempaa. Kisoissa ei näköjään saa kroppaa rennoksi ja irtonaiseksi sitäkään vähää.

Pisteemme riittivät tällä kertaa seitsemän lähtijän luokassa toiseen sijaan, joten jälleen kerran tuli se sininen ruusuke jota en tuntenut ihan kunnolla ansainneeni. Hyvät pisteet ja sijoitus kuitenkin muuttivat käsitystäni suorituksen tasosta, joten en ollut enää aivan niin syvissä epäonnistumisfiiliksissä. Voin joka tapauksessa todeta edistyneeni sen verran että kisaradat tämän vuoden puolella ovat olleet parempia kuin viime vuonna jolloin jumittiin radalla vielä perusteellisemmin eikä päästy helppo B -tasolla läheskään kuuteenkymmeneen prosenttiin. Yleisenä suuntauksena siis kehitystä tapahtuu vaikkakin kovin hitaasti ja välillä pientä takapakkia ottaen.