Laukan arpomista sarjoilla

Tälle viikolle järjestyi mukavasti toinenkin hyppytreeni Sulolla, sillä päästiin lauantaiaamusta omalle tunnille Annen ja Noran kanssa. Sulo vaikutti taas alkuverryttelyssä ensin hieman laiskalta, sillä ravissa meno oli aika nukahtanutta. Oma kroppa ei tuntunut toimivan lainkaan ja istunta sekä kevennys paitsi tuntuivat varmasti myös näyttivät kamalilta. Kaikki muuttui heti kun päästiin laukkaamaan. Sulo alkoi liikkua hyvällä energialla ja pyöreänä, ja itsenikin sain satulassa paljon parempaan järjestykseen. Ylitettiin isolla pääty-ympyrällä puomia sekä laukanvaihdolla että ilman. Pientä hakemista oli jotta myös takaosa tuli vaihtoon mukaan, mutta pari onnistunuttakin vaihtoa saatiin tehtyä.

Päivän harjoitukset koostuivat yhden ja kahden askeleen sarjoista hieman vaihtelevan pituisilla väleillä. Aloitettiin 7 metrin mittaisella yhden askeleen sarjalla, jossa siis väli oli vähän pitkähkö ottaen huomioon että esteet olivat vielä ristikoita. Väli tuottikin meille pieniä ongelmia, sillä ponnistuspaikka jälkimmäiselle osalle tahtoi väkisinkin jäädä aika kauas niin että hypystä tuli pitkä ja laaka. Sisäänhypyn ponnistuspaikan kanssa oli myös pientä hankaluutta. Hypyn ajautuessa pohjaan lähdin ennakoimaan ylävartalolla kun odotin Sulon lähtevän sittenkin kaukaa, mutta kuten ope totesi ponnistuspaikasta tulisi tehdä itse ratkaisu ja kertoa se hevoselle eikä jäädä arvailemaan. Lopulta päästiin sarjalle sujuvammassa laukassa ja kun muistin vielä välissäkin pitää pohkeet kiinni oli hyppy kakkososallekin parempi.

Seuraava tehtävä oli lyhyehkö (8,5 m) kahden askeleen sarja. Tämän suoritimme oikein sujuvasti ja helposti Sulon laukan ollessa matalilla (max 60 cm) korkeuksilla tähän väliin sopiva. Erillisenä tehtävänä tultiin vielä neloissarjaa jonka välit olivat 6,3 m, 9,5 m (?) ja viimeisenä yhden askeleen väli jonka metrimäärä ei jäänyt mieleen. Kavalettikorkeuksilla välit osoittautuivat aika passeleiksi ilman sen suurempia säätöjä.

Lopuksi tultiin kaikki sarjat yhteen putkeen järjestyksessä 7 m väli - neloissarja - 8,5 m väli - neloissarja uudestaan.Neloissarjalla oli lisäksi tavoitteena laukanvaihdot ensin oikeasta vasempaan ja sitten toisin päin. Ensimmäinen kierros hypättiin noin 60 cm korkeudella ja meni omalta osaltani aika epämääräiseksi sähläämiseksi. Ekalle esteelle ei taas ponnistuspaikan katsominen onnistunut vaan pohjaan mentiin. Sama tapahtui neloissarjan ekalla osalla, jolla myös lähdin ennakoimaan hyppyä ylävartalolla. Koko neljän esteen linja meni kiemurteluksi, ja eihän se laukka vaihtunut vasemmaksi kun viimeisessä välissä käytännössä johdin oikealle. 8,5 m sarja kahdella askeleella oli muutoin sujuva mutta väli jäi vähän turhan ahtaaksi. Suorana ei taaskaan pysytty vaan jälleen tultiin väärässä laukassa alas. Ennen neloissarjaa sain lopulta ajatukset kasaan ja ryhtiä tekemiseen niin että tämä radan päättävä sarja oli jo ihan asiallista menoa.

Toiselle, noin 70-80 cm:iin korotetulle kierrokselle lähdin tietenkin petraamaan suoritusta. Ratsastin nyt Sulon laukkaan vähän lisää kierroksia ja taisipa Sulo itsekin heräillä kun puomit nousivat hieman ylemmäs. Ponnistuspaikat alkoivat löytyä kohdilleen kun laukassa oli parempi energia, ja suoritimme kaikki sarjat varsin mallikkaasti päättäen tunnin osaltamme päivän parhaaseen suoritukseen. Puutteeksi jäivät turhanpäiväiset laukanvaihtelut sarjaväleissä. Laukka tahtoi vaihtua melkein joka hypyssä, ja niinpä jouduttiin taas kaarteissa korjailemaan. Neloissarjalla vaihdeltiin laukkaa ees ja taas, mikä ei sinänsä tietysti haittaa niin kauan kun ulos tullaan halutussa laukassa - nyt tämä onnistui oikealle mutta ei vasemmalle.

Tälläkin kertaa kävi siis niin että pienillä korkeuksilla sählättiin mutta puomien noustessa meno parani heti. Enää ei pelota mahdolliset kiellot lainkaan vaan luotto Suloon on kohentunut huomattavasti, jolloin luonnollisestikin meno on vapautuneempaa ja rennompaa myös esteiden noustessa. Kun sekä ratsastaja että hevonen ovat nyt menossa esteelle reippaalla asenteella niin lähtökohdathan on ihan hyvät. Seuraava askel on sitten se ponnistuspaikkojen ja oikeiden laukkojen hiominen.

Videolla näkyy lopuksi hypätyt radat. Kiitokset Annelle joka kuvasi taidokkaasti hevosen selästä käsin.