Keskiviikon tunti toimi viimeisenä treeninä Jussin kanssa ennen sunnuntain kisoja. Odotetusti ei viime viikon kaltaista superolotilaa tänään saavutettu, mutta siinä määrin mukavasti tunti kuitenkin sujui että ihan hyvillä mielin voi näiltä pohjilta kisoihin lähteä.
Aluksi työskenneltiin hetki käynnissä väistättäen ympyröillä takaosaa ulos. Meno oli käynnissä kohtalaisen sujuvaa, ja pyöreyttäkin löytyi sekä etuosaan keveyttä mikä ei todellakaan tässä askellajissa ole itsestäänselvyys. Oikean pohkeen väistössä etuosan hallinta ulkopohkeella sekä ulko-ohjan pidätteillä jäi vielä vähän keskeneräiseksi, mutta vasemman pohkeen väistö onnistui paremmin ja auttoi Jussin suoristamisessa. Erityisen tärkeää oli nimenomaan ulkopohkeesta tapahtuva etuosan kääntäminen kohti ympyrän keskustaa ja riittävät pidätteet ulko-ohjalla samalla kun sisäohja pysyi kevyenä.
Ravissa verryteltiin keventäen uralla ja ympyröillä, ja tavoitteena oli hakea tässä vaiheessa muotoa vähän pidemmäksi ja matalammaksi sekä tätä kautta pyöreyttä läpi selän. Jussi liikkui alusta alkaen sinänsä aika mukavassa raamissa, mutta eteen-alas-venytykseen sitä joutui jopa vähän houkuttelemaan. Ope vinkkasi ratsastamaan ensin pohkeesta eteen ja hevosen reagoidessa tarjoamaan ohjaa hieman eteenpäin. Tällä idealla Jussi lähtikin venyttämään pyöreänä enemmän eteen ja alas, ja tässä muodossa jatkettiin ympyrällä keskiravipätkiä jotta saatiin heräteltyä selkä ja takaosa kunnolla käyntiin. Tällainen verryttely tuntuikin johtavan hyvään selän ja takaosan työskentelyyn niin että kun ohjia keräsi lyhyemmäksi ja Jussin raamia lähti edestä lyhentämään oli tuloksena varsin mukavassa muodossa ja letkeästi liikkuva hevonen. Tässäpä voisi olla hyvää ideaa kisaverryttelyynkin jos meinaa käydä niin että Jussin liikkuminen on aluksi kovin jähmeää.
Jatkettiin seuraavaksi käynti- ja laukkatyöskentelyä vuorotellen. Kentän keskellä mentiin käynnissä sulkutaivutuspätkiä ympyrällä, ja uralla sekä pääty-ympyröillä laukattiin. Jussi oli edelleen käynnissä jopa poikkeuksellisen hyvä, mitä nyt vähän hidas, ja laukannostot käynnistä onnistuivat mukavan napakasti kun hevonen oli hereillä ja edestä lyhyenä. Yleensä muutama ensimmäinen laukka-askel noston jälkeen tuntuivat oikein hyviltä, mutta sitten homma vähän levähti ja tuntumasta katosi pehmeys. Vasempaan laukkaan löytyi kuitenkin parempaa fiilistä kunhan hoksasin keventää sisäohjaa ja parantaa ulko-ohjan tuntumaa sekä oman ulkokyljen tukea. Samalla vielä piti korjata istuntaa niin että lantio kääntyi laukan mukana paremmin lantion alle ja ylävartalon soutaminen väheni. Näillä säädöillä vasen laukka rullasi ajoittain aika mukavankin oloisesti kohtalaisen hyvässä pyöreässä muodossa ja pehmeämmällä tuntumalla. Ratsukko kerrallaan mentiin vasemmassa laukassa vielä tehtävä jossa ratsastettiin ensin lyhyempää laukkaa voltilla ja siirryttiin tästä isommalle ympyrälle keskilaukassa. Voltilla sain paketin hyvin kasaan ulkoavuilla, ja keskilaukkaan askel venyi mukavan oloisesti ja pyöreyden säilyttäen. Tällä laukkapätkällä alkoi jo tuntua että löysin omat vatsalihaksetkin oikeaan työskentelymoodiin.
Oikeassa laukassa meno oli paljon jähmeämpää ja hirvimäisempää. Laukka ei rullannut sujuvasti eteen ja tuntumaan ilmaantui vetokilpailua Jussin roikkuessa ohjalla ja minun pitäessä (vetäessä) hampaat irvessä vastaan. Ongelmaa lähdettiin ratkomaan ympyrällä laukkaa eteen aktivoiden ja samalla sisäohjaa keventäen. Sisäohjassa roikkuminen tuntuikin olevan tänään keskeisiä virheitäni, ja oikeassa laukassa tämä korostui aivan erityisesti. Open ohjeistuksella lähdin etsimään ulko-ohjan tuntumaa vasta-asetuksen kautta sekä samanaikaisesti sisäkädellä myötäämällä ja kaulalle taputtamalla. Näillä eväillä Jussi alkoi pikkuhiljaa hakeutua edes hieman pyöreämmäksi ja laukka alkoi tuntua sujuvammalta. Välissä ratsastin käynnissä sulkutaivutuksia oikealle, mikä ilmeisesti auttoi saaamaan jotain "auki" sillä palattuamme uudestaan oikeaan laukkaan alkoi meno olla jo toimivampaa. Laukka oli notkeamman oloista ja pyöreys sekä tuntuman pehmeys paranivat, ja ope kehuikin että hetkittäin laukka näytti mukavan "muhkealta".
Loppuraveissa ope laittoi allekirjoittaneen vielä pinnistelemään käsien rauhoittamiseksi sekä vierekkäin pitämiseksi. Tämä toteutettiin laittamalla raippa vaakatasoon molempien peukaloiden alta, ja hiljaa vaakatasossa sen myös kuului pysyä. Läheskään kohtisuorassa ei raippa kyllä koko aikaa pysynyt, mutta pakotti kädet sentään pysymään vähän hiljempaa niin ettei sisäkäsi lähtenyt elämään kevennyksen tahdissa. Samalla tuli huomattua kuinka paljon ylimääräistä kädellä normaalisti tekeekään sen sijaan että painottaisi avut oikeaoppisesti pohkeisiin ja istuntaan - nyt oli nimittäin pakko ottaa pohkeet paremmin käyttöön asetuksissa ja taivutuksissa kun käsien toimintaa oli rajoitettu! Mukava oli huomata että meno oli kuitenkin ihan toimivaa (vaikkakin itselle paljon vaikeampaa ja kovempaa keskittymistä vaativaa) vaikka käsillä ei voinutkaan totuttuun tapaan ratsastaa. Suunnilleen tällä lailla paikoillaan ja vierekkäinhän kädet tulisi pitää myös ilman "pakkokeinoja", joten siinäpä hieman ajattelemisen aihetta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti