Tunnin tehtävät eli vastalaukannostot ja raviväistöt olivat tätä ratsu-ratsastajaparia ajatellen melko haasteellisia. Aloitettiin kuitenkin verryttelemällä pitkän kaavan mukaan kevyessä ravissa sekä laukassa molempiin suuntiin. Ravissa verryttely lähti osaltamme käyntiin pitkänä ja selkä alhaalla kipitellen. Aikamme höntsäiltyämme aloin onneksi löytää edes hieman parempaa otetta tekemiseen. Asialistalla oli pohkeesta aktiivisuutta raviin ja selän käyttöön, ohjat tarpeeksi lyhyinä tuntumalla ja sinne tänne kiemurtelevat lavat haltuun. Parina hyvänä sekuntina omaan ratsastukseen ja Elmon liikkumiseen löytyikin sitä oikeaa fiilistä jolloin etuosa nousi pyöreänä hieman ylöspäin ja mutkittelevat lavat asettuivat nätisti apujen väliin. Nämä olivat oikein mukavan oloisia pätkiä, jotka vaan harmillisesti onnistuin lähes saman tien rikkomaan joko ohjan tai pohkeen kanssa hosumalla mikä sai Elmon jännittymään ja pyöreyden katoamaan. Hyvillä hetkillä ope muistutteli palkitsemaan Elmoa myötäämällä reilusti sisäohjasta. Käsien kanssa oli nyt aika monenlaistakin ongelmaa, mukaanlukien se että kädet levisivät kaulan molemmille puolin aivan liian reilusti. En tätä leviämistä oikein edes itse tiedostanut ennen kuin kuvat ja videot nähtyäni. Ope kehottikin tunnin aikana useita kertoja tuomaan käden ja ohjan lähemmäs hevosen kaulaa, mistä varmasti olisi ollut ihan lapojen ja suoruuden kontrolloinninkin kannalta hyötyä.
 |
| Pikkaisen liioiteltu myötäys. Varmuuden vuoksi pitää vielä "myödätä" ylävartaloakin eteen... |
Jo raviverryttelyn aikana Elmo yritti vasemmassa kierroksessa livistää kylkimyyryä ulos pääty-ympyrältä, ja kun tarkoitus oli siirtyä vasempaan laukkaan yritti poni lintsata nostosta juoksemalla jälleen lapa edellä ulos karkuun. Laukkaan päästyämme Elmo teki vielä saman tempun. Selvähän se etteivät ulkoavut olleet nostoissa ja laukassa tarpeeksi tukevasti mukana. Laukassa pysyttiin kyllä nätisti ympyrällä kunhan ensin olin saanut Elmon takaisin ruotuun vasta-asetuksella ja tiukalla ulkopohkeen käytöllä. Laukassa oli pitkälti sama tilanne kuin ravissa eli enimmäkseen liikuttiin turhan pitkänä ja vähän veltosti askeltaen. Pyöreämpiä ja ryhdikkäämpiä pätkiä koettiin silloin kun onnistuin suoristamaan etuosaa ja aktivoimaan liikettä eteen ja ylöspäin.
 |
| Uskottava on, kyllä ne kädet vaan leviää. |
Tässä vaiheessa tuntia alkoi tuntua että Elmo oli jo vähän paremmin avuilla eikä ihan koko aikaa liikkunut hirvieläimen lailla. Reagointi pohkeeseen ja suoruus eivät kuitenkaan olleet vielä sillä tasolla etteikö vastalaukkatehtävä olisi tuottanut ongelmia. Vastalaukkaa mentiin suoralla uralla nostaen laukka käynnistä pitkällä sivulla. Aloituskierros oli vasen, mikä osoittautui meille vaikeaksi Elmon nostaessa mieluummin vasemman laukan. Nostoihin tullessa takaosa liiraili vasemmalle ja oikea lapa karkasi ulos, joten ei ihme jos ei oikea laukka tahtonut nousta. Nostot tulivat hitaasti pohkeeseen vastaten ja ajamalla, jolloin laukka aluksi nousi vääränä tai ei lainkaan. Elmon hoksatessa tehtävän idean ja saatuani tuupittua sitä nostoon tullessa suoremmaksi alkoi oikea laukka nousta, mutta edelleen hitaanpuoleisesti ja "pakka leviää" -tyylillä. Enkä sitten mitenkään malttanut istua hiljaa vaan tein nostoissa armottoman tuuppausliikkeen omalla kropalla.
Vasemman laukan nostaminen oikeassa kierroksessa sujui paljon nätimmin. Elmo alkoi nyt olla paremmin kuulolla pohkeelle, ja nostot lähtivät merkistä ihan näpsäkästi jos nyt vielä jännittyen. Laukkatehtävä teki selvästi hyvää, sillä kun tunnin lopuksi jatkettiin hetki ravityöskentelyä liikkui Elmo jo paremmalla energialla sekä voittopuolisemmin pyöreänä. Ravissa tehtiin vielä muutamat pohkeenväistöt keskihalkaisijalta uralle päin. Väistöt kylläkin menivät jännittymiseksi ja vastusteluksi, sillä en saanut pidätteillä etuosaa haltuun niin että Elmo olisi ehtinyt ottaa kunnollisia ristiaskeleita. Vasenta pohjetta väistäen saimme lopuksi tehtyä pari hyvää väistön aloitusta joissa rentous ja pyöreys säilyi samalla kun poni otti pari askelta sivulle, mutta ensimmäisten askelten jälkeen tasapaino särkyi ja palattiin ongelmien pariin.
 |
| Elmo edustaa, kuski ei. Vähemmän edustavia eli paremmin todellisuutta vastaavia hetkiä voi katsella videolta. |
Elmolla vaan on näköjään kiva mennä silloinkin kun sujuu vähän niin ja näin. Jälkeenpäin analysoin että ratsastukseeni olisi kaivattu enemmän tasaisuutta ja napakkuutta jatkuvan epämääräisen hosumisen sijaan (ja mikä muu olikaan uutta..?). Suurimmat ongelmat tuntuivat olevan taas kirjaimellisesti omissa käsissä, jotka eivät pysyneet rauhassa paikoillaan ja säilyttäneet ohjaa riittävän lyhyenä ja tuntumaa tasaisena. Sisäkäsi tuntui taaskin jäävän aivan liiaksi roikkumaan ohjaan samalla kun toisaalta esiintyi levotonta ota-päästä-ilmiötä. Nyt ne tyhmät kädet päättivät kaiken lisäksi vielä levitä sivuille kuin mopoa ajaisi. Noin muutenkin tuli aika lahjakkaasti esitettyä koko setti omasta greatest hits -kokoelmasta alkaen laukannostoissa soutamisesta ja päättyen väistöissä jäätymiseen. Vaan onneksi ei oma tohelointikaan pysty täysin masentamaan kun poni on näin kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti