Ei sittenkään tarpeeksi nopea

Kisakausi jatkui ABC-Ratsastajien 2-tason kisoilla, joissa oli myös minulle ja Vakelle sopiva 1-tason luokka 80 sentin korkeudella. Tällä kertaa ei Tallinmäeltä lähtenyt isompaa joukkuetta kisoihin, vaan tällä reissulla olimme vain minä ja Vake sekä Eeva ja Joy. Kun pääsimme kisapaikalle oli taivaalla hyvin tummia pilviä ja ukkonen jyrisi uhkaavasti. Onneksi kuitenkin oman suoritukseni aikana ei vielä satanut. Rata oli yllättävän lyhyt, vain kuusi estettä 1. vaiheessa ja viisi estettä 2. vaiheessa. Sarjaa ei tällä radalla ollut, mikä teki minun ja Vaken elämästä tietenkin vähän helpompaa. Ainoa vähän jännittävämpi este oli muuri, jossa oli epämääräisen värisiä tummia läiskiä ja oli luultavasti hevosista tavallista oudomman näköinen. Verryttely maneesissa sujui aika tavanomaiseen tapaan. Vakea sai käskeä ensin eteen, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa heräsi. Esteille kaartaessa pääsi paras laukan energia sammumaan, ja okserille piti ottaa kolme hyppyä ennen kuin löytyi järkevä ponnistuspaikka.

Lähtöjärjestys sattui olemaan kannaltani hankalin mahdollinen, sillä Eeva ja Joy hyppäsivät juuri ennen meitä ja me olimme sillä aikaa radalla odottelemassa. Osasin ennustaa, että tarhakaveri Joyn poistuminen radalta saisi Vaken yrittämään porttia kohti karkaamista tavallistakin painokkaammin. Raippa oli tätä ajatellen harkitusti vasemmassa kädessä, sillä rata alkoi oikeassa kierroksessa. Kun nostin laukan tekikin Vake nopean suunnanvaihto- ja karkaamisyrityksensä lähes saman tien. Koska olin tähän varautunut sain heti napautettua raipalla ulkolavalle, ja näin Vake ei päässyt lähtemään mihinkään. Hyvä, että asia tuli käsiteltyä ja poni palautettua kerrasta ruotuun jo ennen lähtölinjan ylittämistä. Seuraavana selkkauksena Vake keksi tuijotella jotain jännää maassa aidan vieressä, mutta tämän jälkeen päästiin hyvällä energialla eteenpäin. Tällaiset pienet säpinöinnit radan alussa ovat yleensä vain hyvä merkki, joka kertoo että Vake on hereillä ja terävä.

Ensimmäiselle esteelle ratsastaessa laukassa oli tosiaankin hyvä imu ja suorastaan paine eteenpäin. Ei kyllä tarvinnut pyytää ollenkaan eteen. Tällä energialla ponnistuspaikat löytyivät itsestään, ja rata lähti todella sujuvasti käyntiin. Kakkosesteen jälkeen portin ohi ratsastaessa olin skarppina, mutta Vake ei yrittänyt enää omia kuvioita vaan sillä oli ajatus hyvin eteenpäin. Kolmoseste ylittyi edelleen oikein näppärästi, ja sen jälkeen kaarteessa sain ensimmäisen kerran vähän varmistella laukan sujuvuutta. Kahden okserin suoralle linjalle (esteet 4-5) tultiin hyvällä laukalla. Olin arvioinut edellisten ratsukoiden perusteella kuusi askelta sopivaksi tähän väliin, ja kerrankin muistin oikein laskea askeleet radalla. Kuusi askelta siihen nätisti menikin.

Ensimmäisen vaiheen kuudes ja viimeinen este oli trippeli, ja ratsastin tälle huolellisen kaarteen yhtään oikomatta. Ponnistuspaikka meni melko lähelle, ja alastulossa Vake kolautti takapuomia takajaloillaan. Tässä kohtaa sorruin todella tyhmästi vilkaisemaan taakse varmistuakseni puomin pysymisestä ylhäällä. Maalilinjan jälkeenhän olisi tullut pillin vihellys radan päättymisen merkiksi, mikäli este olisi pudonnut! Nyt vilkaisuni taakse aiheutti sen, että lähestymisessä seuraavalle esteelle tuli kiire, sillä se oli heti kaarevan linjan päässä ja vieläpä radan pelottavin este eli muuri. Ehkä oli seurausta koheltamisestani että muurille mentiin lähelle ja Vake jäi hieman tuijottamaan sitä. Pieni jarrutus esteelle tuli, mutta Vake kuitenkin kiltisti hyppäsi yli vaikka lähestyminen olikin ollut ihan kummallinen kuskin pään pyöriessä ties minne. Hassusta hypystä laukka vaihtui vääräksi, ja pieni kaarre seuraavalle esteelle mentiin väärää ja ristilaukkaa. Esteelle päästiin silti ihan tasapainossa ja puhtaasti yli.

Matka jatkui uudestaan trippelille, jolle käänsin harkitusti ihan reilun tien mutta oikaisin  kuitenkin kaarretta verrattuna 1. vaiheeseen. Sitten ohjasin oikotien esteiden välistä, mutta esteelle numero 10 jäi silti ihan tilava kaarre kääntyä. Tässä vaiheessa rataa Vaken laukka oli alkanut hyytyä, ja kaarteessa maiskutin sille aika ahkerasti. Kun paras puhti oli pois ei ponnistuspaikka osunut enää kohdilleen, ja Vake otti okserin eteen miniaskeleen. Etujalat nousivat hyppyyn hyvin, olihan tämä nousuokseri radan pienin ja helpoin este. Jostain syystä hyppy kuitenkin loppui kesken, ja takajalat tulivat hypystä alas aivan liian aikaisin. Takapuomi kolisi auttamatta alas (ja taas vilkuilin taakse!). Selvitimme vielä viimeisen pystyn, ja tulimme maaliin. Olin vähän ristiriitaisissa tunnelmissa, sillä rata oli periaatteessa sujunut oikein mukavasti mutta pudotus jäi harmittamaan. Ihan selvää syytä pudotukselle en pysty sanomaan, mutta pohdiskelin että ehkä en myödännyt kädellä hyppyyn ihan tarpeeksi. Muutenhan tämä rata oli aika näppärää menoa, varsinkin 1. vaiheessa. Loppua kohti laukan energia alkoi vähän hyytyä, mikä varmasti oli osasyy myös pudotukseen sekä pariin ei-niin-osuvaan ponnistuspaikkaan 2. vaiheessa.

Luokan päättyessä selvisi, että aikamme olisi riittänyt kuudenteen sijaan ilman pudotusta, joten kyllähän se jäi kaivelemaan. Kerrankin olisimme olleet tarpeeksi nopeita, ja sitten pitää tulla tällainen ihan turha pudotus! Olin tietenkin tyytyväinen asialliseen rataan, mutta täpärästi käsistä lipsahtanut sijoitus harmitti, sillä se olisi ollut meille ensimmäinen 80 cm luokasta. Toisaalta vähän ihmettelin miten olimme olleet tänään niin nopeita, sillä mielestäni en tehnyt mitään kovin pieniä teitä ja Vake ei tietenkään koskaan etene erityisen vauhdikkaasti. Kun myöhemmin sain ratavideon katseltavakseni huomasin, että ajanotossa oli meidän kohdallamme selvästikin sattunut virhe. Tuloksiin oli kirjattu 34 sekuntia, kun taas videotallenne paljasti että todellisuudessa aika oli 44 sekunnin tuntumassa! Loppujen lopuksi oli vain hyvä juttu että puomi tuli otettua alas, sillä muutoin olisimme päätyneet palkintojenjakoon aivan ansiotta, ja olisin kyllä varmasti ollut pettynyt siinä vaiheessa kun ensimmäinen tämän tason sijoitus olisi paljastunut pelkäksi isoksi ajanottovirheeksi. Toki ehdin jo iloita siitä, että olimme vihdoin olleet tarpeeksi nopeita tällä tasolla pärjäämiseen. Eipä se sitten näin ollutkaan, vaan olimme edelleen liian hitaita niin kuin aina ennenkin.

Vake valmistautuu kotimatkalle.

Jos unohdetaan tulosten spekulointi niin mukava kisareissu tämäkin oli, ja kannatti ehdottomasti lähteä vaikka meille vain yksi luokka olikin. Vake toimi radalla hyvin, ja alkuradan energia oli aivan huippua. Vielä vaan pitäisi saada sama meininki säilytettyä ihan radan loppuun asti, niin ettei kaikkein paras terävyys katoaisi noin viidennen esteen paikkeilla. Tänään ei kuitenkaan missään vaiheessa menty puskemisen puolelle, vaikka radan loppua kohti kaarteissa saikin jo pyytää eteen. Paljon tätä suurempaa tempoa ei Vakelta vaan voi odottaa, ja turha sitä on väkisin yrittää ajaa liian kiireiseksi. Kun suorittaminen on näin tasaisen varmaa niin ehkä jatkossa voi vielä vähän yrittää pienentää kaarteita jos sekuntipeliä haluaa pelata. Kai se 10 cm korkeampi ratakin voisi olla ihan tehtävissä, kun nykyisellään estekorkeus 80 cm luokissa alkaa tuntua jo oikein helpolta.

Videosta kiitos Annulle!