Keskiviikon tunnille sain ihanan yllätysratsun, nimittäin Kasperin! Kasperilla ratsastaminen on aina kunnia, ja edellisestä kerrasta olikin mennyt jo vuosi. Olin toki vähän huolissani siitä kuinka paljon Kasper jaksaisi vielä tehdä hommia, sillä ponihan on nyt 25-vuotias. Tämä osoittautui kuitenkin turhaksi huoleksi, sillä teräsvaari Kasper pääsi todistamaan jälleen kerran että iästään huolimatta se on yllättävän vetreä ja jaksava. Ratsastimme lähes koko tunnin viisikaarista kiemurauraa, jolla tehtiin myös siirtymisiä. Harjoitusravista tehtiin pituushalkaisijaa ylittäessä pysähdyksiä ja käyntiinsiirtymisiä, ja lopuksi kiemuralla mentiin joka toinen kaari laukassa ja joka toinen käynnissä.
Kasper liikkui aluksi hieman jäykästi niin että ravi oli kulmikkaan oloista. Varsin nopeasti se kuitenkin lämpeni, ja ravi alkoi tuntua pehmeämmältä ja joustavammalta. Muoto pysyi hyvin tasaisena alusta alkaen, mutta varsinkin aluksi poni hieman roikkui ohjalla ja tuntui etupainoiselta. Tämä seurauksena kadotin helposti kyynärkulman, mitä ope aluksi korjailikin. Tunnin aikana Kasper tuli edestä vähän ryhdikkäämmäksi, ja samalla kyynärkulma alkoi säilyä paremmin. Kumpi tässä sitten lieneekään ollut syy ja kumpi seuraus. Yritin keskittyä istumaan pystyssä ja vältellä etunojaa, mihin hieman etupainoinen poni olisi helposti vetänyt. Kasper tuntui parantavan menoaan koko ajan sitä mukaa kun se lämpeni, ja pääsin fiilistelemään ravissa oikein mukavaa menoa. Oikealle poni asettui ja taipui hyvin, mutta vasemmalle se oli kankeampi eikä ulko-ohjan tuntumaa löytynyt tähän suuntaan yhtä hyvin.
Siirtymiset ravista käyntiin sekä pysähdykset sujuivat aika mukavasti ja täsmällisesti. Aluksi Kasper ei olisi malttanut seisoa pysähdyksissä paikoillaan vaan kiirehti liikkeelle, ja ope ohjeisti minua kääntämään istuinluita pysähdyksessä aavistuksen taaksepäin niin etten yhtään vihjaisi istunnalla eteenpäin. Pysähdykset paranivat toistojen myötä, ja kun Kasper alkoi pysähtyä vähemmän etupainoisena tulivat jalatkin tasan ja tällöin sen oli helpompi jäädä rauhassa paikoilleen.
Laukka ei ollut yhtä vetreää ja pehmeää kuin ravi, vaan siinä oli selvästi kulmikkuutta ja pientä nelitahtisuuttakin. Tässä varmaan näkyi Kasperin ikä eniten. Oikea laukka oli jähmeämpää, enkä saanut ratsastettua sitä läheskään tarpeeksi lyhyeksi ja takaosalle siirtymisiin tullessa. Niinpä käyntiinsiirtymiset tulivat aina jonkinmoisen jarrutusmatkan kautta. Laukassa olisi pitänyt päästä istumaan enemmän takaosalle ja pitää jäntevällä keskikropalla laukkaa kasassa. Ope ohjeisti tekemään istunnalla laukkaan vähän hitaampaa rytmiä niin että askeleista tulisi suurempia ja pyörivämpiä. Tällä mielikuvalla sain laukkaa vähän rullaavamman ja kolmitahtisemman oloiseksi, eli jotain muutosta kyllä tapahtui kunhan vaan pinnistelin ja sain istunnan kasaan enkä olettanut Kasperin tekevän kaikkea työtä itse. Vasen laukka oli lähtökohtaisesti paremmin pyörivää, ja pääsin ratsastamaan sitä paremmin. Vasemman laukan nostot onnistuivat myös aivan erityisen hyvin ja napakasti, kun taas oikean laukan nostoissa sorruin pieneen ajamiseen ja hätäilyyn. Kun Kasperin antoi reagoida nostoapuihin tuuppaamatta ja liikkeen edelle menemättä teki se todella täsmällisiä nostoja. Hyvästä nostosta laukka lähti myös pyörimään paremmin takaosalla ja tasapainossa kuin epämääräisestä tuuppausnostosta.
Loppuraveissa Kasper oli aivan ihana. Ravi tuntui hienon elastiselta, ja meno oli myös hyvin tahdikasta ja itsekseen eteen sujuvaa, joten kyllä siellä kelpasi fiilistellä. Nyt poni myös taipui vasemmallekin paremmin. Teimme lopussa lävistäjillä pari keskiravipätkää, ja kun maltoin kasvattaa ravia pienissä osissa sekä pidin tuntuman tasaisena esitti Kasper ihan kivaa askeleen venytystäkin. Mikään liikeihme tämä poni ei ole koskaan ollut, mutta hyvin tasainen, tahdikas ja täsmällinen se on kuulemma ollut aina. En ole Kasperia päässyt näkemään tai ratsastamaan sen nuoruuden loistossa, mutta vieläkin voi kyllä saada tuntumaa siitä miten hieno se on ollut. Nimenomaan ravin elastisuus vanhalla ponilla hämmästytti minua. Näin kivalta tuntuvaa ratsastusta ei olisi malttanut lopettaa ollenkaan, sillä ei tällaista ihan joka päivä pääse kokemaan, ja Kasperin kohdalla on aina mielessä se ajatus pääsenkö ratsastamaan sillä enää koskaan uudestaan. Hienosti töitä tehnyt vanhus ansaitsi jo kuitenkin päättää hommat tältä päivältä. Eipä Kasper kyllä vaikuttanut lainkaan hengästyneeltä, ja tallissa totesin ettei poni ollut edes hionnut. On se vaan liikuttavan hieno teräsvaari, ja aina kun sen selkään pääsee fiilistelemään niin ei voi kuin todeta että on tässä ponissa jotain aivan erityistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti