Menimme tunnilla osittaisia takaosakäännöksiä kulmissa sekä avotaivutusta käynnissä. Toisena tehtävänä olivat pohkeenväistöt ravissa pituushalkaisijalta uralle ja laukannostot uralle tullessa. Käynnissä ja ravissa Teele kulki ajoittain ihan mukavasti ja vähän pyöristyen, mutta ongelmana oli hitaus pohkeelle enkä siis saanut ponia liikkumaan tarpeeksi eteen. Toisaalta myös pidätteen läpimenossa ilmeni ongelmia etenkin väistöissä ja takaosakäännöksissä. Teelellä oli taipumusta jyrätä näistä liikkeistä pois, ja ajauduin sen kanssa aivan liian helposti vetokilpaan. Kun vedin ohjasta veti Teele takaisin ja kävi tosi vahvaksi edestä. Selvästikin minun olisi pitänyt olla paljon kevyempi ja herkempi kädellä jotta Teele ei olisi alkanut kiskoa ohjan päässä vastaan. Istunnalla olisi pitänyt päästä tekemään paremmin pidätteitä, mutta istuntani ei ollut tarpeeksi jämäkkä ja niinpä turvauduin virheellisesti ohjiin.
Laukkaamisen koin Teelen kanssa vaikeaksi, sillä laukka oli melko tasapainottoman oloista ja mahdotonta lyhentää. Laukassa ainoa vaihde oli pitkänä eteen tai muuten Teele pudotti raville. Taas tuntui omasta keskikropasta loppuvan puhti kesken niin että en saanut istunnalla tasapainotettua ja kasattua laukkaa, vaan ratkaisuni oli puskea pohkeella eteen ja vieläkin enemmän eteen jotta sain Teelen pysymään laukalla. Siirtymiset laukasta raviin olivat myös aika heikko esitys, sillä Teele vain kouhotti rymyravissa pois alta ennen kuin tasapaino vihdoin palasi. Laukassa oli tarkoitus tehdä myös avotaivutuksia, mutta ne jätin suosiolla väliin kun perusasioissakin eli laukassa pysymisessä oli näin suuria ongelmia.
Tunnin pieneksi onnistumiseksi voi laskea sen että ravissa sain Teelen lopulta taipumaan oikealle paremmin. Alussa oikealle taipuminen tuntui mahdottomalta ja Teele varsin vinolta, mutta tunnin työskentelyn jälkeen taipuminen jo onnistui ja oikealle ratsastaessa löytyi ulko-ohjan tuki. Sain tunnin aikana tosi vähän henkilökohtaisia ohjeita, mutta ne vähät ohjeet koskivat lähinnä istuntaa eli taas olisi pitänyt päästä istumaan pystyssä ja pitää jalat pitkänä. Tunnin päätyttyä tuumin että Teele olisi selvästi tarvinnut apuina enemmän pohjetta ja jämäkkää istuntaa sekä vähemmän ohjaa. Ehkä en päivän kolmannella ratsastustunnilla enää saanut parhaita tehoja itsestäni ulos, ja niinpä ajauduin ratsastamaan aivan liikaa ohjalla. Vetokilpa hevosen kanssa oli selvää seurausta siitä että en pitänyt kättä tarpeeksi kevyenä. Teele sinänsä oli ihan mukava poni, ja olisi varmasti ansainnut parempaa ratsastusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti