Tälläkin viikolla pääsin Vaken kanssa osallistumaan Artsin valmennukseen. Nyt päästiin treenaamaan välillä muuta kuin kisaratoja, eli enemmän perusratsastusta. Verryttelimme ensin ravissa ja laukassa suurilla ympyröillä, ja lopputunti ratsastettiin kuviota johon kuului pitkän sivun alusta ravissa pohkeenväistöä pituushalkaisijalle, väistön päätteeksi taivutus asetuksen suuntaan ja voltti, sekä voltin jälkeen pituushalkaisijalla laukannosto. Voltin kääntäminen heti väistön päätteeksi ja väistön muuttaminen avotaivutusta muistuttavaksi liikkeeksi parin askeeleen ajaksi ennen kääntymistä olikin aivan todella hyvä tehtävä.
Artsilta tuli niin kullanarvoisia ohjeita ja korjauksia että jo alkutunnin aikana Vake loksahti liikkumaan pyöreänä. Aloin saada juonesta kiinni, kun vasemmassa laukassa verrytellessämme sain oikealla hetkellä ohjeeksi myödätä ulko-ohjan pois ja samalla asettaa sisäänpäin. Vake rentoutui heti, ja laukka alkoi pyöriä paremmin läpi selän. Laukassa istumiseen kiinnitettiin tietysti taas huomiota, mutta tällä kertaa ei Artsi joutunut aivan niin paljon asiasta huomauttamaan kuin viimeksi. Laukassa päästiin nyt sekä istunnan että ponin liikkumisen ja muodon osalta selvästi eteenpäin.
Ulko-ohjan myötäys ja siitä seurannut Vaken rentoutuminen ja pehmeneminen oli vain alkua tunnin oivalluksille. Volteilla tärkeää oli sisäohjan myötäys, eli ponin asettuessa ja taipuessa voltille piti muistaa rentouttaa sisäkäsi ja päästää sisäohja tarvittaessa jopa vähän löysäksi. Vake reagoi näihin myötäyksiin tosi hyvin, ja tuli entistä pyöreämmäksi ja kevyemmäksi ohjalla kun en jäänyt pitämään ja vetämään vaan rentoutin kädet ja myötäsin oikea-aikaisesti. Lisäksi volteilla piti istua pystyssä ja ennen kaikkea tuuppaamatta, eli annettiin Vakelle rauha taipua ja ravata työntämättä sitä yhtään eteenpäin istunnalla tai pohkeella.
Minulla oli aluksi sellainen olo, että Vake ei edennyt tarpeeksi vaan ravi oli liian hyytynyttä vaikka muoto olikin mukavan pyöreä ja tuntuma kevyt. Artsi kuitenkin vakuutti että ravi oli ihan sopiva eikä ponia ollut lainkaan syytä hätistellä eteenpäin, sillä tahti oli hyvä ja tasainen. Pointtina oli, että kun Vake ei nyt vaan ole mikään liikeihme jolla on paljon "svungia" takajalkojen liikkeissä, niin siitä on aivan turha yrittää sellaista ulos ratsastaakaan. Jatkuvalla eteen hätistelyllä poni menee vain kiireiseksi ja kadottaa tahdin eikä ehdi ottaa kunnollisia, pitkiä raviaskeleita. Laukassa sain samat ohjeet, eli vaikka maisemat eivät nopeaan tahtiin vaihdu niin ei ole tarpeen lähteä työntämään ja ajamaan Vakea vain kovempaa vauhtia eteen. Vähemmän on tässä tapauksessa enemmän, eli Vaken halutaan nimenomaan käyttävän pidemmän aikaa kunkin askeleen ottamiseen jotta askeleeseen tulee pituutta ja koukistusta ja tahti säilyy. Pitää uskaltaa ratsastaa hitaasti.
Yleisenä ohjenuorana apujenkäyttöön oli yksi kerrallaan ja selkeästi. Ei siis apujen sekamelskaa eikä varsinkaan istunnalla tuuppaamista muiden apujen päälle, sillä tällaisesta poni vain jumittuu. Pohkeella ei puristeta ja puserresta, vaan sitä käytetään nopeasti ja napakasti. Raippaa ei myöskään pidä käyttää samaan aikaan kuin pohjetta, vaan raippa on erillinen apu. Avuilla ei siis "huudeta" koko ajan ja päällekkäin, vaan ratsastetaan yksi asia kerrallaan edellytykset sille että poni voi tulla peräänantoon, ja kun sitten myödätään niin poni pyöristyy. Hämmästyttävällä tavalla Vake toimi juuri näin.
Ohjeistus oli niin osuvaa että osasin tällä opastuksella muuttaa ratsastustani pehmeämpään ja rennompaan sekä samalla täsmällisempään suuntaan. Kun muistin myödätä ohjalla, rauhoitin istunnan ja lopetin tuuppaamisen sekä "avuilla huutamisen" niin Vake sai mahdollisuuden alkaa työskennellä kunnolla, ja siitä tuli aivan uskomattoman kuuliainen ja kevyt. Muoto vaan loksahti pyöreäksi ja pysyi siinä, ja kerrankin Vake ei roikkunut raskaana ohjalla vaan tuntuma pysyi kevyenä. Liike ei ollut suurta, mutta rentoa ja tahdikasta. Laukannostot alkoivat onnistua varsin täsmällisesti, ja pohkeenväistö ravissa vasemmalle onnistui harvinaisen hyvin. Toiseen suuntaan takaosa jäi väistössä vähän jälkeen, ja olisin saanut tässä nopeuttaa pohkeenkäyttöäni. Ravivolteilla Vake taipui lopulta notkeasti molempiin suuntiin, eli myös oikealle tuli hyvä taivutus sisäpohkeen ympäri ja rehellinen asetus. Olin aivan äimän käkenä kun Vake toimi näin hienosti ja koko yhteistyö oli siirtynyt jonnekin aivan uudelle tasolle. En ollut edes tiennyt että Vake pystyisi kantamaan itseään tällä lailla kevyenä ja pyöreänä, mutta pystyyhän se kun lakkaan sitä häiritsemästä! Työskentelimme yhtäjaksoisesti melko pitkään, ja loppua kohden Vake taisi alkaa jo hieman väsähtää, mutta silti se vain tsemppasi hienosti ja kantoi itseään parhaansa mukaan tehden kaiken mitä pyydettiin.
Tänään taisin oikeasti tajuta ratsastuksesta jotain uutta, enkä usko saaneeni millään yksittäisellä ratsastustunnilla näin monta uutta oivallusta. Nyt hoksasin käytännön ja tunteen tasolla uusia asioita myötäämisestä sekä hevosen rauhaan jättämisestä. Mullistavaa oli tajuta, ettei Vaken oikeasti tarvitse liikkua tämän isommin eikä sitä tarvitse olla koko ajan hätistämässä eteen. Artsi totesi lopuksi että kunhan poni tottuu työskentelemään oikein päin enemmän niin myöhemmin liikettä voi vähän lähteä kasvattamaan. Nykyisellään tämä tahdikas mutta vaatimaton liikkuminen riittää. Liikkeen kasvattamisen tulee lähteä nimenomaan etuosasta, eli sen sijaan että ohjalla vedetään etuosaa pakettiin niin istunnalla (lonkat ja reidet auki!) sekä ohjalla annetaan etujaloille tilaa venyttää eteenpäin, ja näin myös takajalat mahtuvat liikkumaan pidemmälle rungon alle.
Tunnin anti oli niin valtaisa että sulattelemisessa meni aikansa. Täytyy toivoa, että saan nämä oivallukset pidettyä kirkkaana mielessä ja saan samasta tunteesta ja fiiliksestä kiinni myös silloin kun valmentaja ei ole paikalla. Leijuin tunnin jälkeen aika korkealla maan pinnan yläpuolella, sillä se tunne kun Vaken kanssa työskentely siirtyi uudelle tasolle oli jotain niin hienoa. Parasta oli, että poni saatiin käyttämään itseään enemmän ja työskentelemään oikein nimenomaan pehmeällä ja reilulla ratsastuksella. Vake vaikutti tyytyväiseltä siihen, että kuskilla vihdoin lamppu syttyi ja ratsastukseen tuli enemmän järkeä. Tällaisia edistysaskeleita ei ainakaan minun ratsastuksessani kyllä tapahdu ihan joka päivä, joten hehkutus on nyt paikallaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti