Kohti uusia korkeuksia

Perjantaina oli tämän viikon estetreenien aika. Tunnilla oli minun ja Vaken lisäksi kolme muuta ratsukkoa. Kentällä oli pystyssä vielä joitakin viime sunnuntain kisaradan esteitä, ja tavalliseen tapaan menimme ensin verryttelytehtäviä vähän pienemmillä korkeuksilla sekä lopuksi radan. Aloitimme ympyrällä olevien ravipuomien parissa, sekä laukkailimme sarjana olevien miniristikoiden sekä yksittäisen kavaletin yli. Olin havaitsevinani eilisen kouluvalmennuksen vaikutuksia Vakessa sen verran että laukka lähti pyörimään mukavan pehmeästi. Tänään ei menty tönkkerölaukkaa vaan takajalat ja selkä toimivat paremmin. Toimivasta laukasta olikin oikein näppärää lähestyä kavaleteille. Minulla tosin vaikutti olevan sukelluspäivä, eli pari kertaa yritin ennakoida ponnistusta vaikka Vake ottikin vielä lisäaskeleen.

Kävimme matalilla korkeuksilla läpi päivän esteet. Eniten keskittymistä vaati 14 metrin suora linja. Tämä väli oli meille turhan pitkä kolmella laukalla mentäväksi, joten ratsastin suosiolla neljällä askeleella hieman kiinni ottaen. Esteiden ollessa pieniä neljä laukkaa olikin oikein passeli, mutta eteen ei välissä kyllä kannattanut ratsastaa. Tuumin kuitenkin että esteiden ollessa isompia pitäisi Vaken pystyä menemään tällainen etäisyys kolmella laukalla. Onhan se hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä mennyt esimerkiksi 17,5 metriä neljällä.

Radan hyppäsimme tänään 80-85 sentin korkeudella. Pari estettä oli siis 85 sentin merkissä. Vake lähti liikkeelle oikein sujuvasti, ja ensimmäisten kahden esteen ajan sain vain fiilistellä hyvää laukkaa. Kolmosesteelle oli tiukempi kaarre päädystä, ja ehkä hieman vaikeampi tie vaikutti siihen ettei tälle esteelle päästy yhtä sujuvasti hyvään ponnistuspaikkaan. Tämän päivän sukellustaipumukseni tuli taas esille, eli yritin vähän hypätä ennen Vakea. Vake ei ennakoivan kuskin matkaan lähtenyt, vaan otti esteen eteen vielä miniaskeleen. 85 sentin okseri ylittyi toki tälläkin tyylillä ja matka jatkui. Neloseste ylittyi näppärästi, ja sitten oli pysty-okseri-sarjan vuoro. Sarjaväli oli kisamittainen eli noin 6,8 metriä. Tulimme sujuvalla laukalla sisään, mutta silti väli jäi taas pitkäksi. Napautin kevyesti raipalla lavalle, ja Vake venytti b-osalle varsin näppärästi. Ei siis ongelmia sarjalla tänään. Rata päättyi 14 metrin suoraan linjaan. Vake oli hyvin menossa, ja lähti ensimmäiselle osalle hyppyyn melko kaukaa. Kolmella sujuvalla laukalla jäätiin vielä melko kauas linjan jälkimmäisestä esteestä, mutta nyt Vake venytti myös tähän hyppyyn hienosti ja näin linja onnistui ratakorkeudessa kolmella askeleella kuten olin ennustanut. Ratahan oli oikein sujuva ja hyvä, ainoa notkahdus oli ennakointini kolmosesteellä. Tämän esteen sain ottaa vielä uusiksi. Taaskaan ei ponnistuspaikka osunut aivan optimiksi, mutta nyt maltoin odottaa ja lisäaskel esteen eteen otettiin yhteisellä päätöksellä. Parempi näin.

Lopuksi saimme hypätä 14 metrin linjaa vähän korotettuna. Esteiden korkeus lienee nyt ollut ainakin lähelle 90 senttiä. Ensimmäisellä yrityksellä lähdin ratsastamaan samaan kolmeen askeleeseen mikä oli onnistunut radalla. Vake tuli sujuvalla hypyllä sisään, mutta välissä toimin suorastaan typerästi. Tuuppasin Vakea eteen äänellä ja istunnalla, ja vielä siinäkin vaiheessa kun esteestä jäätiin kauas yritin lähteä hyppyyn ennen ponia. Vake jarrutti ja otti lisäaskeleen, mutta näin tuupattuna se ei ehtinyt nostaa etujalkojaan vaan rymisteli puomin mukaan. Olipas kyllä kerrassaan tyhmää ratsastaa tällä lailla esteeseen pahki. Onneksi Vake ei tästä ottanut nokkiinsa, vaan jatkoi hyppäämistä samalla varmuudella. Toisella yrityksellä minullakin oli jo varasuunnitelman mahdollisuus mielessä, ja kun kolmella laukalla oltiin kaukana esteestä en yrittänytkään tuupata Vakea vaan annoin sen rauhassa ottaa neljännen askeleen. Lähelle mentiin, mutta kun en ollut heittäytymässä ponin edelle pystyi se hyppäämään paremmin ja selvittämään esteen ketterämmin ja puhtaasti. Ope laittoi meidät vielä yhdelle kierrokselle, ja käski nyt selkeämmin lyhentää laukkaa väliin niin että neljäs askel mahtuisi mukaan paremmin. Olin kuitenkin niin hidas että ensimmäiset kaksi askelta välissä menivät hypystä suoristautumiseen, ja sitten olinkin jo auttamatta myöhässä laukan lyhentämisen kanssa. Taas neljännestä asekeleesta tuli lyhyempi ja jarruttava, mutta Vake selvitti esteen kuitenkin ongelmitta. Positiivisena asiana voi siis nähdä sen että tälläkin korkeudella esteet ylittyvät myös silloin kun paikka on vähän mitä sattuu. 

Oma töppäily viimeisellä linjalla jäi kaivelemaan, vaikka muuten tunti menikin suorastaan erinomaisen hyvin. Selvää on, että laukan säätelyä pitää vielä hioa lisää ja nimenomaan pyrkiä siihen että pystyn säätämään laukkaa nopeammin heti alastulon jälkeen. Asia korostuu tällaisilla lyhyillä linjoilla. Hypystä suoristautuminen ja satulaan palaaminen täytyy saada nopeammaksi, jotta voin tällaisissa hankalan mittaisissa väleissä auttaa Vakea paremmin. Ero kasi- ja ysikympin välillä vaikuttaisi olevan se, että kasikympissä Vake voi helpommin venyttää esteen yli myös kaukaa, eli se pystyy tällä korkeudella hyppäämään tarpeeksi sekä eteenpäin että ylöspäin. Kun esteet tästä nousevat joutuu Vake hyppäämään lisää ylös, ja silloin se ei enää välttämättä voi lähteä hyppyyn kovin kaukaa. Tämä täytyy muistaa etenkin pituusesteillä mutta myös pystyillä. Ponin hyppykapasiteetti on rajallinen, ja esteiden noustessa se ei pysty enää ihan mihin tahansa. Siksipä askelpituuden säätelyn merkitys korostuu eli on osattava lyhentää ja pidentää laukkaa. Laukan energia sinänsä on nyt hyvin kunnossa ja riittää oikein mainiosti myös korkeammille esteille, mutta minun täytyy vielä treenata omaa reaktionopeuttani erityisesti suhteutettuja linjoja ajatellen.



Videoista kiitos Annelle ja Noralle, ja ratapiiroksesta kiitos Annelle!