Ysikympin harjoittelua

Perjantaiaamuna olimme Vaken kanssa estetunnilla. Tämä oli samalla viimeistelyharjoitus huomisia kisoja varten, mutta hyppäsimme kuitenkin ihan kunnolla ja säästelemättä. Laukkaverryttelyssä mukana oli maapuomeja lävistäjillä, ja näillä oli tietenkin tarkoitus saada laukka vaihtumaan. Vake ei tässä vaiheessa ollut vielä täysin hereillä, ja unohduin puskemaan sitä liikaa puomeja kohti. Ope muistutteli että ajaminen ei saa jäädä päälle, vaan laukka herätellään kerrasta käyntiin ja sitten annetaan rauha kohti puomia ja estettä. Pitää luottaa siihen, että laukka kyllä etenee itsekseen kun se on kerran etenemään laitettu.

Ensimmäisinä esteinä hypättiin vastakkaisilla pitkillä sivuilla olevat pysty ja okseri soikionmuotoisella tiellä. Vake oli vieläkin vähän unessa, ja ensin otimme turhat miniaskeleet molemmille esteille. Tämän jälkeen noudatin viimein ohjeita, eli ratsastin ensin laukan kuntoon ja kun poni oli hereillä annoin sen lähestyä ajamatta esteille. Näin hypyistä tuli sujuvampia, mutta vasen laukka tuppasi itsepintaisesti vaihtumaan vääräksi. Mahdollinen yksi syy tälle oli oikealle vinoon valunut satula, jota myöhemmin tunnin aikana korjailin suoraan ja vasemman laukan säilyttäminen alkoi sitä myötä onnistua paremmin. Toki vielä tämänkin jälkeen oli taipumusta tulla vasemmassa kierroksessa alas oikeaan laukkaan, joten pientä vinoutta hypyissä tänään oli, mahdollisesti ihan kuskista johtuen.

Pidemmittä puheitta verryttelyesteitä nostettiin, ja hypättiin saman tien 85-senttinen pysty ja 90-senttinen okseri. Vake ylitti nämäkin helpon oloisesti. Okserin koko aiheutti sen, että olin hieman ennakoimassa ylävartalolla, ja ope kehotti istumaan kaikessa rauhassa pystyssä viimeiseen asti. Kun olin huomannut Vaken hyppäävän isommankin okserin ihan helposti aloin saada lähestymiseen rauhallisuutta enkä enää kiirehtinyt pahasti liikkeen edelle tai alkanut sählätä ponnistuspaikan kanssa. Sen sijaan annoin Vaken laukata rauhassa esteelle ja ponnistuspaikan löytyä ajallaan.

Seuraavaksi hyppäsimme pysty-okseri-sarjan sekä sen perään 17 metrin linjan okserilta pystylle. Vaken laukkaan oli nyt löytynyt mukava energia ja imu, joten enää ei tarvinnut sortua tuuppaamiseen. Sarja meni tänään sujuvasti ja ilman ongelmia. Suoran linjan aloittava okseri oli jälleen 90-senttinen, joten siinä oli pieni jännitysmomentti, mutta Vake hyppäsi tämänkin esteen kevyen oloisesti nyt kun laukka oli kunnossa.

Annelle kiitos piirroksesta.

Päivän rata hypättiin 80-90-senttisillä esteillä. Aloitimme ihan hyvällä energialla, mutta heti ensimmäiselle esteelle eli muurille mentiin vähän lähelle ja laukka pääsi vaihtumaan vääräksi. Seuraava kaarre meni laukan korjausta sählätessä, ja myös kakkosesteelle mentiin rytmittömästi pohjaan. Tämän jälkeen homma lähti onneksi rullaamaan sujuvammin. Sarjalle päästiin taas hyvässä laukassa, ja Vake hujahti b-osalle yhtään jarruttelematta tai lisäaskelta harkitsematta. Suora linja esteillä 4-5 meni oikein näppärästi, ja 90 sentin okserille löytyi taas ponnistuspaikka ilman mitään paniikkia tai ajamista. Myös seuraava iso okseri ylittyi hyvin, mutta en ole aivan varma mitä laukkaa mentiin kaareva linja viimeiselle pystylle. Rata oli alun köhimisen jälkeen ihan jees, varsinkin ottaen huomioon että mukana oli ysikympin esteitä. Vake liikkui sujuvasti ja kaikesta mentiin yli hyvällä asenteella ja varmalla otteella. Pientä sekoilua väärän laukan kanssa tosiaan esiintyi, ja hyppyyn mukautumisen ajoitus kaipasi vielä hiomista. Ylävartalo oli taas hiukan edellä, mikä näkyi alastuloissa helposti tapahtuvana eteenpäin keikahduksena. Hyppäsin radan reikää lyhyemmillä jalustimilla kuin alkutunnin esteet, mutta totesin tämän huonoksi muutokseksi joka vain lisäsi eteenkippaamistaipumustani.

Lopuksi menimme vielä uusintaratapätkän hypäten ensin kakkos- ja ykkösesteen päinvastaisesta suunnasta, tämän jälkeen esteen 6 ja lopuksi esteen 2. Tiet oli nyt tarkoitus kääntää tiukemmin, ja kentällä olikin puomeja ja kavaletteja jotka rajasivat reittivalintoja niin ettei kaarteista voinut paljon ulos luisua. Aloitimme hyvällä hypyllä pystylle, ja sain aika kivasti käännettyä heti hypyn jälkeen oikealle.Muuri ylittyi näppärästi, mutta tämän jälkeen Vake kiilasi vasemmalle sen verran että kaarteesta okserille tuli pienempi kuin olin aikonut. Laukan rytmi pääsi kaarteessa hidastumaan, minkä vuoksi ponnistuspaikka oli hankalampi löytää. Ajauduimme lähelle, ja kun olin ylävartalolla taas hieman liian nopea ei Vake päässyt tästä paikasta nousemaan kunnolla vaan otti etupuomin alas. Viimeinen kaarre ja vino lähestyminen pystylle onnistuivat hyvin, ja kun laukan rytmi säilyi tuli myös tällaisesta kaarteesta hyvä hyppy. Sain harjoituksen vuoksi vielä uusia hypyn okserille, jotta saatiin tältä esteeltä vielä lopuksi parempi mieli. Yritin esteen edessä malttaa mieleni paremmin, mutta taisin silti olla vähän liikkeen edellä. Nyt okseri kuitenkin ylittyi paremmalla lähestymisellä puhtaasti.

Tänään hypyissä korostuivat tyyppivirheeni, eli liian nopea ylävartalo ponnistuksessa sekä hypyssä vasemmalle kiertyvä vartalo. Ei siis ollut omalta osaltani kaikista paras päivä, mutta siitä huolimatta hyppääminen oli sujuvaa ja asiallista. Voin kuitenkin olla tyytyväinen siihen, etten isolta näyttävien oksereidenkaan edessä sortunut ponnistuspaikkapanikointiin vaan osasin ratsastaa lähestymiset maltilla ja hosumatta. Niinpä sitten ponnistuspaikat löytyivät aika helposti. Pientä viilausta kaivataan tuohon ylävartalon ajoitukseen, mutta muuten kyllä 90 sentin esteetkin tuntuvat menevän aika mukavasti. Vakeen olin tänään enemmän kuin tyytyväinen. Vake saa tämän kokoisilla esteillä varmasti jo ihan hypätä, mutta ketterästi se silti menee. Ei siitä pulleroista ihan päälle päin uskoisi että se hyppää näinkin isoa näinkin hyvin, mutta onhan se vaan ihmeellinen otus.