Kaksi hyvää rataa Super-Vakella

80 cm ratapiirros. 70 cm rata käsitti esteet 1-7.

Elokuu alkoi LidRidin estekisoilla Kiimingissä. Vuosi sitten oltiin samana viikonloppuna samoissa kisoissa ja silloin ensimmäistä kertaa vieraskisoissa Vaken kanssa, joten jonkinlainen ympyrä tässä sulkeutui. 1-tason luokat ratsastettiin lauantaina iltakilpailuna, ja pitkästä aikaa menin kaksi luokkaa eli 70 senttiä verryttelynä ja 80 senttiä pääluokkana. 70 sentissä oli arvosteluna A.1.0 ja 80 sentissä 367.1. Minulta oli kuitenkin jäänyt hoksaamatta kutsusta se yksityiskohta, että arvostelumenetelmässä 367.1 oli täsmennyksenä A1/A1 eli toisessakaan vaiheessa ei siis huomioitu aikaa. Oletin tietysti että kakkosvaiheessa olisi tavanomainen A2-arvostelu, mutta luulo ei ole tiedon väärti.

Ehdin verrytellä ensimmäiselle radalle kaikessa rauhassa, ensin vähän ravia ja laukkaa ennen rataantutustumista ja sen jälkeen muutama hyppy ennen omaa vuoroa. Vake oli aluksi hidas, mutta kun nousin radan käveltyäni uudestaan sen selkään liikkui poni yllättäen oikein topakasti. Olisin toivonut parempaa ryhtiä etuosaan, mutta muuten meno vaikutti hyvältä. 70 sentin rata meni aika lailla rutiinisuorituksena, jota ei tarvinnut edes jännittää. Laukka sujui ihan mukavasti eteen tasaisessa rytmissä, eikä ollut tietoakaan mistään tahmailusta. Seitsemän esteen rata oli varsin helppo nakki. Ensimmäinen este tuli kaarteesta vastaan vähän nopeasti, ja otettiin sille ylimääräinen pikkuaskel, mutta muutoin ponnistuspaikat löytyivät hyvin. Tuloksena oli ihan näppärä, virhepisteetön rata, johon olin tyytyväinen.



Ajatuksena oli yrittää säilyttää sama meininki toiselle radalle eikä päästää Vakea ainakaan yhtään hyytymään. Saimme odotella melko pitkän tovin, sillä starttasimme 70 sentissä luokan alussa ja lähtöjä oli paljon. Niinpä verryttely piti tehdä käytännössä kokonaan uudestaan, mutta yritin minimoida hyppyjen määrää. Vake vaikutti melko samanlaiselta kuin ensimmäisessä verryttelyssä, ja toivoin ettei se ollut vielä ehtinut liikaa tylsistyä kisapaikalla ja menettää mielenkiintoaan touhuun. Portilla odotettiin radalle menoa hyvin rauhallisesti nuokkuen ja huokaillen. Kun vuoromme koitti ja keräsin ohjat käteen oli Vake kuitenkin terävänä lähdössä liikkeelle, ja ennen kuin nostin laukan poni suorastaan steppaili menohaluisena. Tämähän oli oikein positiivinen yllätys! Pääsimme siis liikkeelle pirteästi, ja kohti lähtölinjaa ja ensimmäistä estettä ratsastaessa oli oikein hyvä fiilis. Vake laukkasi hyvin ja vaikutti innokkaalta.

Ensimmäinen suora linja meni oikein sujuvasti, ja askeleita otettiin yksi vähemmän kuin edellisellä radalla. Okserille Vake oikein venytti eikä harkinnutkaan mitään lisäaskeleita. Kolmosesteellä ponnistuspaikka meni vähän lähemmäksi, mutta sujuvaa silti. Nelosesteellä ponnistuspaikka jäi Vaken ratkaistavaksi, ja sillähän oli nyt selvästi kaukaa hyppäämisen meininki. Ehdin pitkään hyppyyn kädellä mukaan, mutta ylävartalo pääsi alastulossa keikahtamaan eteen. Matka kuitenkin jatkui samassa rytmissä ja esteet 5-7 ylitettiin oikein asiallisesti. Perusrata päättyi sarjaan, jolle ratsastettava kaarre oli yllättävänkin tiukka ja ahdas. Tässä laukka pääsi hyytymään aavistuksen verran, mikä vaikeutti paikan löytämistä, mutta Vakella oli edelleen ajatus eteen ja se loikki sarjan molemmat osat pitkillä hypyillä. En saanut sarjavälissä ylävartaloa suoristettua a-osalla eteen keikauttaneen hypyn jälkeen, mutta se ei Vaken tahtia haitannut. Sitten jatkoimmekin jo toiseen vaiheeseen.

Toisessa vaiheessa meno melkeinpä vain parani, eikä mistään hyytymisestä ollut merkkiäkään. Olin erityisen tyytyväinen sujuvaan tiehen jonka sain ratsastettua 10. esteelle, ja Vake kurvaili oikein näppärän tuntuisesti kaarteet esteeltä toiselle. 11. esteellä sorruin hosumiseen ja tuuppaukseen ponnistuspaikan jäädessä vähän kauas, mutta Vake venytti taas hienosti. En ratsastanut kaikkein pienimpiä riskiteitä, mutta käänsin kyllä esteeltä toiselle aikaratsastuksen hengen mukaisesti, kun tällä radalla oli siihen oikein mukavat mahdollisuudet. Laukka säilyi vähän pienemmissäkin kaarteissa hyvin, ja kun hujahdimme sujuvasti ja ilman mitään kolisteluja viimeisenkin esteen yli oli minulla tunne että olimme tehneet oikein näppärän suorituksen. Olin hurjan tyytyväinen radan sujuvuuteen ja siihen miltä Vake oli radalla tuntunut. Vakella oli koko ajan ajatus eteenpäin, ja sama terävyys säilyi loppuun asti. Tottakai tempomme oli rauhallinen kuten aina, mutta Vake liikkui ihan itse eteen ja päällimmäinen tunne oli sujuvuus ja innokkuus. Parissa kauempaa lähteneessä hypyssä olisin saanut hallita kroppani paremmin, mutta muuten tämä oli mielestäni oikein hyvä rata. Vake oli niin hyvä!



Portilla annettiin radan jälkeen punavalkoinen ruusuke puhtaan toisen vaiheen ratsastaneille, ja olin tästä hämmentynyt koska kuvittelin olleeni "normaalissa" 367.1-luokassa eli ratsastamassa aikaa. En ollut ainoa joka oli asiasta kummissaan, mutta kun viimein tarkistin asian kutsusta totesin että siellä tosiaan luki suluissa A1/A1. Lue aina myös pieni präntti! Eipä tämä väärinkäsitys tietysti sen puoleen haitannut, että pääsin kuitenkin harjoittelemaan aikaratsastusta ihan tosimielellä ja se vieläpä onnistuikin mukavasti. Näin näppärän radan jälkeen olisin toki ollut kiinnostunut tietämään miten olisimme pärjänneet aikavertailussa muita vastaan, joten siinä mielessä vähän harmi ettei ajalla sitten ollutkaan merkitystä eikä "oikeista" sijoituksista kisattu. Tärkeintä oli kuitenkin että teimme tänään kaksi sujuvaa ja hyvää rataa, joihin olin tosi tyytyväinen. Vaken voisi tässä kohtaa kehua maasta taivaaseen, sillä se hoiti hommansa tänään superhienosti. Kyllä tällaisesta jää hyvä mieli pitkäksi aikaa!