Keskiviikon tunti oli ensimmäinen koulutunti uuden open ohjauksessa. Ratsunani oli pitkästä aikaa Pera. Tunnin aiheena oli kulmien ratsastus, ja keskityimme erityisesti sisäohjasta hellittämiseen sekä ulkoapujen läpi ratsastamiseen. Kulmia ratsastettiin ensin pysähdyksen kanssa, ja kun hevonen saatiin pysähdyksestä kääntymään kulma ulkoavuilla mentiin kulmia käynnissä, ravissa ja laukassa. Lisäksi tehtiin ympyröitä, joilla myös piti muistaa luopua sisäohjassa roikkumisesta.
Alkutunnista käynnissä ja ravissa Pera ei todellakaan vielä ollut kunnolla sisä- ja ulkoapujen välissä. Niinpä olisi kovasti tehnyt mieli käyttää sisäohjaa, mutta tällaiseen vippaskonstiin turvautuminen ei nyt käynyt päinsä vaan sen sijaan piti ratsastaa ulko- ja sisäpohkeella. Varsinkin oikeassa kierroksessa tämä tuntui hankalalta Peran kääntäessä nenää ulos ja kaulaa mutkalle. Vasemmassa kierroksessa sain Peran paremmin kääntymään ulkopohkeella sisäpohkeen ympäri. Vasemmalle sisäohjasta luopuminen olikin helpompaa, sillä Pera aika lailla itsestään asettui vasemmalle ja tehtäväkseni jäi lähinnä estää etuosan pullahtaminen ympyrältä tai kulmasta ulos. Ope myös patisteli ratsastamaan liikettä paremmin hereille, eli Peraa ei saanut jättää hiippailemaan mummoiluvaihteelle vaan moottori piti saada kunnolla käyntiin. Kun sain liikkeeseen riittävää aktiivisuutta alkoi Pera vähän paremmin pyöristyäkin.
Koska sisäohjaan ei saanut tarrautua aloin kompensoida tätä tavallista tomerammalla ulko- ja sisäpohkeen käytöllä. Periaatteessa ihan hyvä, mutta käytännössä jännitin tässä tilanteessa jalkojani ihan liikaa niin että reidet nousivat ylös eivätkä lonkat olleet tarpeeksi auki. Ope käskikin jo tunnin alkupuolella nostaa jalustimet ylös jotta saisin jalat venymään pidemmiksi hevosen ympärille. Tästä olikin selvästi apua, eli sain ilman jalustimia lonkat hieman venymään ja pääsin istumaan paremmin hevosen ympäri. Lopputunnin menin kokonaan ilman jalustimia.
Laukassa palaset loksahtelivat aika mukavasti kohdilleen. Kunhan vaan laukassa oli riittävä energia hakeutui Pera kauniisti pyöreäksi. Myös sisä- ja ulkopohkeen väliin ratsastus onnistui parhaiten laukassa, ja hahmotin nyt oikeat hetket jolloin myödätä sisäohjalla. Ope kehotti myös nostamaan käsiä hieman ylöspäin ja pyytämään Peraa kantamaan itsensä sen sijaan että kannattelin sitä ohjalla. Säilytin siis tuntuman, mutta hain enemmän ajatusta ylöspäin ja lakkasin "pitämästä hevosen päätä alhaalla". Kun rohkaistuin antamaan kädellä tilaa etuosan nousta ryhdistyi Pera parempaan muotoon ja kevyemmäksi etuosastaan. Nämä pätkät laukassa olivat oikein mainioita.
Ope antoi lopuksi ihan positiivista palautetta, ja olin itsekin tyytyväinen menoomme laukassa. Ravissakin aloin loppua kohti saada paremmin hommaa haltuun, mutta Pera olisi kuitenkin saanut olla vielä paremmin suorassa ja pohkeiden välissä vaikka ihan pyöreänä lopulta ravissa liikkuikin. Pera olikin oikein mainio hevonen tunnin aihetta ajatellen, sillä se tahtoo olla aikamoinen mato kiemurtelemaan monelle mutkalle mutta kulkee heti paljon paremmin kunhan sen saa vähän suoristumaan ja ulkoavuille. Ainakin sain huomata kuinka patologisen riippuvainen sitä yleensä onkaan sisäohjasta. Kun ei sisäohjaan saanut turvautua piti ihan tosissaan miettiä miten voisi ratsastaa pohkeiden avulla ne tilanteet jotka yleensä koettaa ratkaista virheellisesti sisäohjalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti