Kisojen jälkeisenä päivänä ohjelmassa oli rauhallinen palauttelumaasto Vaken kanssa. Teimme neljän ratsukon seurueessa melko normaalin pituisen lenkin kankaalle, mutta vauhti oli rauhallista eli etenimme vain käynnissä ja ravissa. Vake vaikutti kyllä olevan reippaalla päällä, ja tutuissa laukkakohdissa se suorastaan odotti että saisi lähteä laukkaamaan. Ravissa Vakella tuntui olevan ihan oma moottori, ja hyödynsin tätä pyytämällä sitä parissa kohdassa liikkumaan vähän matkaa pyöreämmin. Näin sain muutaman askeleen ajan vähän tuntumaa siihen miten mainiolta Vaken meno voisi tuntua, jos vaan kentälläkin löytyisi jostain tällainen eteenpäinpyrkimys.
Poikkesimme lenkin aikana myös pienessä metsän keskellä sijaitsevassa lammikossa. Vettä oli täällä ihan reilusti yli hevosten polvien, Vakella melkein mahaan asti. Tällaisella syvyydellä ei onneksi tarvinnut pelätä Vaken heittäytymistä kyljelleen. Veden pinnan yläpuolella oli mukavasti vihreää syötävää, joten hevoset kyllä viihtyivät lammikossa seisomassa kun saivat rouskutella samalla kasvillisuutta. Ei meillä ratsastajillakaan ollut kiire mihinkään, vaan tällaisena aurinkoisena loppukesän päivänä oli mukava nauttia leppoisasta lenkistä kaikessa rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti