Keskiviikkoiltana ratsastin tehokkaasti kaksi tuntia putkeen, sillä ennen kouluratakurssin tuntia oli normaali vakiotunti. Ratsu tällä ensimmäisellä tunnilla oli Eetu.
Verryttelimme ensin hieman ravissa ja laukassa ympyröitä ratsastaen. Koetin asetuksilla ja etuosaa suoristamalla houkutella Eetua pyöreämmälle niskalle. Vasemmassa kierroksessa oli vaikeaa, mutta oikeassa laukassa sain juonesta parhaiten kiinni. Niin kauan kun sisäohja oli liian eläväinen eikä pitänyt asetusta loppuun asti ei Eetu myöskään jäänyt kunnolla tuntumalle ja pyöreäksi. Kun open ohjeistamana hoksasin pitää sisäohjasta hetken vastaan ja myödätä vasta Eetun myödätessä asetukseen tuli poni pyöreäksi ja jäi tasaisesti ulko-ohjalle. Laukka pyöri tällöin aika rennon oloisesti, mutta jostain syystä koin tarvetta pyöristyä myös itse eli yläkroppa ja hartiat menivät eteen ja lysyyn tuntuman mukana. Lopputunnin agendalle tulikin yläkropan suoristaminen pystyyn.
Verryttelyiden jälkeen jatkoimme kuviolla, johon kuului pitkällä sivulla voltti ja avotaivutusta sekä avotaivutuksen päättyessä joko siirtyminen käynnistä raviin tai ravista laukkaan. Käynnissä työskentely oli kovin nihkeää. Eetu hiippaili pohkeen takana, enkä saanut sitä liikkumaan tarpeeksi pirteästi ja samalla rennosti eteen. Tällaisen energiattomuuden vaivatessa ei tuntumallekaan löytynyt oikein mitään. Kun jatkoimme avoja ravissa oli Eetulla heti paljon paremmin ajatusta eteenpäin. Ravissa se lähtikin mukavasti pyöristymään. Volteilla oli tärkeää kääntää erityisen napakalla ulkopohkeella, jotta ulko-ohjalle löytyi hyvä tuntuma. Kun ratsastuksessa säilyi rentous ja ajatus eteenpäin tuli Eetu välillä oikein kivaankin raamiin. Tärkeää oli muistaa aktivoida liikettä eteenpäin niin että askeleessa oli tarpeeksi energiaa. Myödätessä ei kannattanut työntää kättä suoraksi eteen ja ohjaa pois, sillä tällöin Eetu vain tipahti pitkäksi ja matalaksi sen sijaan että olisi jäänyt ryhdikkääseen raamiin. Parhaat hetket ravissa osuivat laukkapätkien jälkeisille volteille. Laukasta raviin palatessa Eetulla oli mukavaa eteenpäinpyrkimystä, jota oli voltilla hyvä jalostaa ryhdikkääksi ja pyöreäksi raviksi.
Oikea kierros oli avojen suhteen paljon hankalampi. Käynnissä palattiin taas hiippailumoodiin, eikä ravissakaan tahtonut heti löytyä reippautta ja rentoutta. Jotenkin avoissa eivät palikat olleet kohdillaan, vaan jotain olisi pitänyt korjata ja suoristaa johonkin suuntaan, mutta en ihan saanut kiinni siitä mitä. Ope ohjeisti aktivoimaan ulkotakajalkaa etenkin laukannostoissa. Loppua kohti meno vähän petraantui, ja viimeisimmät avot olivat asiallisempia ja niissä oli jo pientä ajatusta tuntumalla liikkumisestakin. Avoja työstäessä taisi kuitenkin vaivata pieni rentouden puute, mikä sai Eetun vähän hitaaksi liikkeistään. Kun siirryimme keventelemään loppuraveja löytyi oikeassakin kierroksessa hyvää eteenpäinpyrkimystä ja rentoutta. Tästä tilanteesta pääsin ympyröillä ratsastamaan etuosaa paremmin suoraksi ilman että Eetu siitä lainkaan jännittyi. Rauhallisesti asettaen ja topakalla ulkopohkeella etuosaa kääntäen tuli Eetu oikein pehmeälle tuntumalle ja tasoittui kivaan pyöreään muotoon. Ei ollenkaan hassumpi päätös tunnille.
Tästä tunnista jäi mukava mieli, sillä minusta tuntui että punaisesta langasta löytyi ainakin pää ja hoksasin millaisia korjauksia kannatti tehdä. Oikean kierroksen avotaivutukset sekä vasen laukka jäivät selkeimmin mysteereiksi, mutta muutoin tuli niin kivoja pätkiä että ei Eetun kanssa ihan joka kerta ole näinkään hyvin homma toiminut. Perusperiaatteet olivat selkeät, eli liikkumisessa piti olla tarpeeksi energiaa ja ajatusta eteen. Usein se pohkeella ratsastus jää Eetulla epähuomiossa paitsioon, vaikka pohjetta kyllä tarvitaan. Etuosan suoristaminen volteilla ulkoa sisään ja sopivalla määrätietoisuudella ratsastetut asetukset olivat myös keskeisiä tekijöitä. Toivottavasti onnistun jatkossakin pitämään nämä mielessä aina kun Eetun selkään nousen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti