Tiistain tunnilla oli jälleen koulua, ja harjoittelimme tällä kertaa yleisiä kouluradan teitä ja tehtäviä. Vaken kanssa olemme menossa parin viikon päästä kotikisoissa näillä näkymin K.N. Specialin. Siinä kyllä on haastetta ihan riittämiin, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Raviverryttelyn aikana ratsastimme pääty-ympyröitä sekä muutamat askeleenpidennykset pitkillä sivuilla. Kevyessä ravissa Vake puksutteli ensin laiskana pötkylänä, ja ratsastus meni liikaa pohkeilla tuuppimiseksi ja jatkuvaksi maiskutteluksi vailla selkeää päämäärää. Kun istuin alas harjoitusraviin loksahti Vake ihan eri moodiin, jolloin ravista tuli etenevämpää ja tahdikkaampaa sekä pyöreää. Ilmeisesti pääsin taas satulassa istuen vaikuttamaan paremmin, ja tässä vaiheessa aloin myös ratsastaa asetukset määrätietoisemmin. Niin kauan kun nyhräsin sisäohjalla epämääräisesti vailla selkeää ideaa ei asetus tietenkään tullut läpi, mutta kun rauhoituin ja pidin asettavasta ohjasta vähän tasaisemmin vastaan ja myötäsin vasta oikealle hetkellä alkoi homma toimia. Tässä vaiheessa meno oli ravissa aika mukavaa erityisesti sen suhteen että Vake askelsi ihan itse eteenpäin sopivalla aktiivisuudella eikä sitä tarvinnut vaivihkaa tuuppia. Askeleenpidennyksiinkin se lähti ihan asiallisesti eteen, ja ennen kaikkea pysyi pyöreällä niskalla ja sopivalla tuntumalla myös askeleenpidennyksen aikana. Ei yhtään hassumpaa.
Seuraavaksi menimme laukkalävistäjiä sekä molempiin päätyihin laukkaympyrät. Oikean laukan päädyssä nosto tapahtui ravista lyhyen sivun keskellä, ja vasemman laukan päädyssä nosto tehtiin K.N. Specialin mukaisesti kentän keskellä. Vake laukkasi isoilla pääty-ympyröillä huomattavasti paremmin kuin viime viikon valmennuksen pikkuvolteilla. Pyöreys olisi saanut olla parempi, mutta laukka rullasi kuitenkin suhteellisen pehmeästi ja takajalatkin laukkasivat laahustamatta. Välillä aktivoin takaosaa hieman raipalla, ja Vake vastasi tähän jännittymättä tai pukittamatta. Sisäkäden rentouttaminen oli laukassa jälleen se juttu, mutta varmaan vähempikin sisäohjan myötääminen olisi riittänyt sillä nyt ohja pääsi välillä roikkumaan.
Lävistäjä vasemmassa laukassa onnistui asiallisesti laukan säilyttäen, ja pääsin jopa ratsastamaan uraa pitkin muutaman askeleen vastalaukkaa ennen raviin siirtymistä. Tässä on tullut pientä edistystä. Lävistäjän alussa olisin kuitenkin saanut kääntää ulkopohkeella paremmin, niin ettei Vake olisi kääntynyt lävistäjälle oikealle liiraten ja vasemmalle taipuneena. Oikean laukan lävistäjän kanssa oli tuttuun tapaan vaikeuksia. Vake alkoi lävistäjän loppua kohti jarruttaa, ja jos en tehnyt mitään (tai jos aloin tuupata istunnalla) pudotti se raville. Jos taas käytin pohjetta, ääntä tai raippaa nakkasi se laukanvaihdon joko pienellä pukilla tai ilman. Ope ohjeisti näissä ongelmatilanteissa nostamaan uralle tultua uudestaan oikean eli vastalaukan, jotta Vake saataisiin pikkuhiljaa hoksaamaan oikean laukan säilyttämisen idea. Yllätyksekseni vastalaukan nostaminen jopa onnistui jos vaan sain tilanteen nopeasti nollattua ja annettua järkevät nostoavut. Vielä ei saatu onnistunutta laukkalävistäjää tähän suuntaan tehtyä, mutta jatketaan harjoituksia tällä periaatteella että uralla nousee uudestaan oikea laukka jos se ei ole lävistäjällä säilynyt.
Lopuksi menimme vielä harjoitusravissa ja ratsastimme pituushalkaisijaa pysähdyksillä. Sain Vaken tuotua pituushalkaisijalle hyvin suorassa, ja se myös pysähtyi oikein täsmällisesti ja suorana. Pysähdyksissä se vaan veti aina kaulan suoraksi eteen niin ettei mistään pyöreästä muodosta ollut tietoakaan. Jos pysähdyksiin haluaisi pyöreyttä joutuisi niissä luultavasti asettamaan johonkin suuntaan, mutta sekään ei oikein kouluradalla käy päinsä. Tietysti pyöreys tulisi siitä että pysähdykseen tultaisiin paremmin paino takaosalla eikä etuosalle lösähtäen, mutta helpommin sanottu kuin tehty.
Tänään jäi ratsastukseen monessa kohtaa liikaa tuuppaamisen tuntua. Alkutunnista löytyi raviin ensin sujuvuutta ja helppoutta, mutta se tunne pääsi laukkalävistäjiä ährätessä katoamaan. Parin viime viikon aikana minua tuntuu vaivanneen erityisesti epämääräinen sisäohjan käyttö. En ihan muista ratsastaa asetuksia huolella ja ajatuksen kanssa loppuun, ja sitten touhu helposti meneekin puolihuolimattomaksi ohjilla nysväämiseksi ja tehottomaksi pohkeella tuuppamiseksi. Vähän määrätietoisuutta, järkevyyttä ja keskittymistä peliin niin Vakekin alkaa kummasti kulkea paremmin. Toisinaan Vake on väläytellyt joitain hienojakin pätkiä ja niitä haluaisin saada joka tunnille, mutta ei voi odottaa että ponista sellaisia irti saa jos ratsastus on vähän mitä sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti