Tallinmäellä oli jälleen Artsin valmennusta tarjolla, ja sinnehän me Vaken kanssa taas mentiin. Tällä kertaa ratsastettiin kolmen ratsukon ryhmässä. Heti tunnin aluksi Artsi antoi minulle kouluraipan myös toiseen käteen. Tämä ei ollut ollenkaan huono idea, sillä näin pääsin tarvittaessa antamaan raipalla merkkejä täsmällisesti juuri oikealle puolelle eikä raippaa tarvinnut tilanteen mukaan vaihtaa kädestä toiseen.
Kun olimme ehtineet verrytellä hetken kevyessä ravissa aloitimme väistötehtävällä ravissa. Pohkeenväistöä mentiin pitkän sivun alusta kohti pituushalkaisijaa, ja tehtävänä oli siirtää hevonen väistön aikana käyntiin sekä parin askeleen jälkeen takaisin raviin poikituksen säilyessä koko ajan. Myöhemmin tehtävää muunnettiin siten, että käyntiinsiirtymisen sijaan ravia lyhennettiin ja pidennettiin väistön sisällä. Suuntaa vaihdeltiin useampaan kertaan, eli ei jääty tekemään väistöä kovin pitkäksi aikaa vain yhteen suuntaan. Ensin piti saada Vake astumaan kunnolla ristiin, mihin tarvittiin pientä kutittelua raipalla. Sitten sain keskittyä siihen että poikitus säilyi siirtymisten aikana. Käynnistä raviin siirtyminen tuli tehdä vain väistättävällä pohkeella, tai muuten poikitus pääsi katoamaan liikaa. Käyntiin ei myöskään saanut jäädä paria askelta pidemmäksi aikaa, joten tässä tehtävässä piti olla koko ajan hereillä. Vake liikkui aluksi laiskana pötkylänä, mutta väistöt ja niiden ohella ratsastettavat voltit jumppasivat sitä pikkuhiljaa liikkumaan paremmin. Etenkin vasemmassa kierroksessa alkoi löytyä paremmin pyöreyttä kun muistin volteilla pitää ulko-ohjan kunnolla kädessä sekä tietenkin rentouttaa sisäkäden.
Jumpattuamme jonkin aikaa väistöjen ja volttien parissa otettiin mukaan kuvioihin myös avotaivutuspätkiä uralla. Avotaivutuksesta suoristaessa oli ohjeena ratsastaa muutama askel eteen askelta pidentäen. Avotaivutukset sopivat meille tähän väliin kuin nenä päähän. Avotaivutusta ratsastamalla sain molemmissa suunnissa Vaken asettumaan ja taipumaan kahdella ohjalla paremmin, ja varmasti hyötyä oli myös etuosan suoristumisen kannalta. Avotaivutusten kautta Vake pyöristyi hyvin ja liikkui ravissa mukavassa muodossa.
Laukkatehtävään kuului nosto ja ympyrä lyhyeltä sivulta, kulmaan voltti ja pitkälle sivulle loiva kiemura vastalaukassa. Kiemuran jälkeen tuli taas kulmaan voltti. Vasemmassa kierroksessa laukkatyöskentely oli kovin nihkeää. Volteilla ja kiemuralla Vaken laukka hyytyi aivan onnettomaksi, eikä se paljon viitsinyt laukata takajaloillaan. Volteilla oli ohjeena asettaa vähän ulospäin, mutta tämä ei kovin näppärästi onnistunut. Ainoa positiivinen pilkahdus oli että vasen laukka säilyi vastalaukkakiemuralla hyvin, kunhan vaan tein kiemuran tarpeeksi loivana. Kiemurallakin olisi tosin pitänyt päästä asettamaan enemmän oikealle eli pois laukan suunnasta. Vake aika lailla jumitti koko tehtävän ajan. Varmasti pienet voltit ja vastalaukka olivat sille hankalia, eikä se olisi halunnut tehdä ihan niin rankasti hommia. Välillä pyrin nollaamaan tilannetta ratsastamalla eteen uralla tai suurella ympyrällä niin että Vake sai hetkellisesti liikkua vapaammin isommalla kuviolla ja lakkasi jumittamasta.
Oikeassa kierroksessa sama laukkatehtävä onnistui paremmin. Napakoiduin luultavasti itse oikealla tavalla, niin etten turhaan tuupannut Vakea eteen mutta en myöskään sietänyt laahustusta vaan herättelin takajalkoja raipan naputuksilla. Laukkaa terävöittämällä ja ulko-ohjan kädessä pitämällä tuli laukkaan vihdoin pyöreyttäkin. Vastalaukkakiemura oli ehkä vaikeampi tähän suuntaan, sillä oikeasta laukasta vasempaan Vake vaihtaa herkemmin. Loivahko kiemura onnistui kuitenkin lopulta, vaikka pari kertaa tuli turha tipahdus raviin.
Vaikkei yhteistyö Vaken kanssa kaikilla hetkillä saumatonta ollutkaan niin tunnin tehokkaan työskentelyn jälkeen oli loppuraveissa oikein mukavaa menoa. Jos ei muuta niin ainakin poni oli notkeampi ja symmetrisempi, ja pyöristyi kauniisti. Artsi kehotti ratsastamaan raviin vielä vähän lisää terävyyttä ja aktiivisuutta, ja pienellä eteenratsastuksella Vaken muoto ja liikkuminen paranivat entisestään. Pyöreästä muodosta se lähti myös hyvin venyttämään eteen ja alas. Aivan lopuksi teimme hetken aikaa "keinuperuutusta", eli peruutettiin vähän ja käveltiin pari askelta eteen, peruutettiin taas ja niin edelleen kunnes Vake lähti peruutukseen ihan pienillä avuilla ja vastustelematta. Tällainen edestakaisin peruuttaminen kuulemma jumppaa Vaken ristiselkää toimimaan paremmin. Sitten oli aika huokaista pitkin ohjin tehotunnin jälkeen. Tässä sai kyllä olla koko ajan hereillä niin ratsastaja kuin hevonenkin, kun eri tehtävät seurasivat nopeasti toisiaan. Laukkatyöskentelyyn jäi vielä paljon toivomisen varaa, mutta ei kaikki voinut aivan pieleen mennä kun lopussa Vake tuntui ravissa niin hyvältä. Jään innolla odottamaan seuraavaa valmennusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti