Paljon parannettavaa ja jotain hyvääkin

Tallinmäen kisaviikonloppu alkoi perjantai-iltana 1-tason koulukisojen merkeissä. Säätila tosin laittoi kisoille kovasti hanttiin, sillä vettä satoi koko päivän niin että kenttä oli täynnä lammikoita ja suurin osa radoista mentiin reippaassa sateessa. Onneksi Tallinmäen kenttä ei vedestä huolimatta mene upottavaksi tai liukkaaksi, joten kouluradan pystyi näissäkin olosuhteissa ratsastamaan vaikkei se tietysti sateessa niin mukavaa ollutkaan. Vaken kanssa menimme pitkästä aikaa ihan helppo B -tasoisen ohjelman eli K.N. Specialin.

Verryttely venyi (taas) suunniteltua pidemmäksi, kun en ollut osannut huomioida luokkien välistä taukoa ja luokan alkuun tuli vielä ylimääräinen ratsukkokin. Ainakin tuli poni lämmiteltyä kunnolla. Menimme ensin pikkukentällä, missä ratsastin lähinnä ympyröitä ja lävistäjiä ravissa. Pienen alkunihkeilyn jälkeen Vake lähti liikkumaan ravissa yllättävänkin hyvin eteen, eikä tarvinnut puskea vaan saatoin istua rennosti kyydissä. Tänään sain jalatkin venymään mukavasti ponin ympäri, joten verryttely sujui harvinaisen hyvissä ja ei-väkinäisissä merkeissä. Vake pyöristyi kivasti ja meno ei ollut yhtään hassumpaa. Kaksi ratsukkoa ennen omaa vuoroa piti siirtyä kisakentälle, ja täällä ei verryttelyalueella saanut enää olla raippaa. Heti alkoi ahdistaa! Onneksi Vake jatkoi liikkumista aika hyvin, ja laukkasikin ihan reippaasti. Laukassa se ei oikein pyöristynyt, mutta pääasia että laukka sujui eteen ja ravissa meno oli hyvinkin letkeän oloista. Vake ei edes kertaakaan yrittänyt karata verryttelyalueelta, mitä se yleensä koulukisoissa harrastaa. Tämä oli hyvä merkki siitä että verryttely sujui hyvässä hengessä ja ilman junttaamista eikä ponia alkanut kiukuttaa. Ilman raippaa liikkuminen alkoi kuitenkin vähitellen menettää parasta terävyyttä, ja kun menimme radalle ei Vake ollut enää niin hyvä kuin se oli verryttelyn aikana parhaimmillaan ollut.

Aloitimme ohjelman siis hieman pohkeen takana, mutta vielä ihan asiallisesti edeten. Alkutervehdykseen päästiin melko suorassa. Tämän jälkeen keskityin liikaa eteenpäin tuuppaamiseen, ja sen herpaannuttamana tein loivan kiemuran liian pienenä käymättä keskihalkaisijalla asti. Huomasin asian, mutta sille ei ollut enää siinä kohtaa mitään tehtävissä. Päädyn läpi Vake ravasi ihan nätin pyörenä, mutta olin hieman huolissani sen tahmeudesta. Keskiravilävistäjällä sain ravin vähän reipastumaan eteen, mutta eteenratsastus olisi saanut olla vielä paljon rohkeampi. Enpähän ainakaan liikaa punkenut ja pusertanut. Ravivoltti oikealle onnistui nätisti taipuen, ja nyt keskityin paremmin kuvion oikeaan kokoon. Ravi olisi kuitenkin saanut olla tarmokkaampaa. Seuraavalle loivalle kiemuralle Vake lähti edelleen nätisti pyöreänä, ja olin tyytyväinen siihen miten hyvän taivutuksen sain tehtyä vasemmalle, mutta toistin äskeisen virheen ja ratsastin huolimattomasti liian pienen kuvion. Argh!

Vake kävi tämän jälkeen tahmaisemmaksi, ja käyntiinsiirtyminen lävistäjällä oli nihkeä. Käyntiaskeleita tuli liikaa, ja poni oli liian hidas pohkeelle. Paikkasin tilannetta tekemällä nätin ravivoltin myös vasemmalle. Seuraavassa käyntiinsiirtymisessä pohkeet olisivat saaneet olla paremmin mukana, sillä siirtymisestä tuli tavanomaisen töksähtävä. Käynnissä ei ollut energiaa, ja niinpä myös pyöreys katosi. Pysähdys oli asiallinen, vaikkakin nenä ylhäällä. Käynnistä raviin palatessa Vake oli edelleen kovin hidas pohkeelle, mutta yllätyksekseni se nosti laukan täsmällisesti avusta. Tässä vaiheessa huokaisin vähän helpotuksesta. Pääty-ympyrän sain ratsastettua oikean kokoisena, ja laukkakin pysyi yllä pahemmin puskematta. Lävistäjälle tullessa alkoi vähän ahdistaa, sillä tämä oli se vaikeampi suunta laukan säilyttämiselle. En voinut välttyä pieneltä istunnalla tuuppaukselta, ja lävistäjän puolivälissä aloin käyttää kannuksia laukan säilyttämiseksi. Vake nakkasi protestina pienen "pukin", ja en ehtinyt huomata vaihtoiko se laukan. Myöhemmin selvisi, että laukka säilyi oikeana, mutta putosi kuitenkin hieman liian aikaisin.

Jäin ehkä vielä liikaa pohtimaan äskeisen lävistäjän tapahtumia, tai sitten olin muuten vaan kuutamolla, sillä käänsin ravissa tien radan poikki laukannostoon aivan liian aikaisin. Tajutessani virheen pasmat menivät hieman sekaisin, ja annoin laukka-avut huolimattomasti. Vake pääsi karkaamaan hieman ulos niin ettei laukka noussut kunnolla, ja siinä vaiheessa hermo petti niin että aloin heilua epätoivoisesti istunnalla saadakseni Vakena mahdollisimman pian laukkaan. Menimme hyvän matkaa jotain ravin ja laukan sekoitusta ennen kuin laukka lähti kunnolla käyntiin, ja ei voi muuta sanoa kuin että tulipa taas möhlittyä nosto oikein perinteiseen tyyliin. Laukkaympyrällä meno oli kovin nihkeää, ja nyt ajauduin puskemisen puolelle. Laukkalävistäjälle Vake lähti onneksi vähän sujuvammin, ja sain laukan pidettyä loppuun melko hyvin. Käyntiin päästiin aika asiallisesti, ehkä yhden raviaskeleen kautta. Käynti jäi hitaaksi mönkimiseksi, mutta tässä vaiheessa ei minulla ollut enää paniikkia tuupata Vakea eteen vaan annoin sen tallustella kaikessa rauhassa lopputervehdykseen.

Olin hieman pettynyt suoritukseen, sillä taas pääsi käymään niin että Vake hyytyi radalle vaikka verryttelyssä se oli liikkunut oikeinkin hyvin. Myös verrattuna siihen millaista meno on ollut tunneilla tämä oli selvästi alisuorittamista. Möhlitty laukannosto harmitti erityisesti, samoin se että olin tänään aivan käsittämättömän huolimaton teiden suhteen. En ollut tyytyväinen, ja kieltämättä ärsytti se että olin möyrinyt koko illan tallilla sateessa, mudassa ja liejussa eikä tämän vaivannäön huipennuksena ollut edes tämän parempaa rataa. Mielipiteeni suorituksesta muuttui hieman, kun näin radan videolta. Sehän näytti taas paremmalta kuin tuntui! Tietenkin Vake olisi saanut olla paljon tarmokkaampi, mutta raviohjelma näytti kuitenkin ihan asialliselta ja poni liikkui ravissa aika tasaisen pyöreänä. En edes alkanut puskea ja tuupata ihan niin hurjasti kuin aikaisemmin on kouluradoilla käynyt. Ei tämä vielä huikean hyvä rata ollut, mutta niin paljon huonompiakin olemme tehneet että tässä näkyy jo pientä kehitystä. Kiinnitin erityisesti huomiota siihen, että vaikka Vaken liikkuminen radalla edelleen hyytyy ei sen ravi enää kuitenkaan mene sellaiseksi kaameaksi nitkutukseksi kuin muinoin vaan siinä säilyy tahti ja jonkinlainen letkeys. Pisteetkin olivat paremmat kuin osasin odottaa, eli tasan 58%. Ei hullummin helposta B:stä ottaen huomioon koulukisahistoriamme! Tällä tuloksella jäätiin vaivaisen puolen pisteen päähän sijoituksesta, eli jos olisin hieman panostanut teiden ratsastukseen ja tehnyt edes toisen loivan kiemuran huolellisemmin niin olisimme olleet heittämällä palkinnoilla tässä kisassa. Toisaalta en kyllä olisi tällä suorituksella ihan kokenut ruusuketta ansainneeni. Joka tapauksessa ensi kerralla on syytä olla skarpimpana teiden ratsastuksen suhteen. Paljon jäi parantamisen varaa, mutta koska koulukisauramme näyttää jossain määrin nousujohteiselta niin eteenpäin voi jatkaa ihan motivoituneena.

Videosta kiitos Teijalle!