Hieno verryttely ja hyytyvä rataharjoitus

Kouluratakurssin viimeisenä päivänä mentiin tietenkin varsinainen rata eli A-merkin kouluohjelma. Ennen radan ratsastusta verryttelimme maneesissa noin puoli tuntia omatoimisesti, ja sen jälkeen menimme radat kentällä. Olimme sopineet lähtöjärjestyksen niin että minä ja Jussi olimme vuorossa ensimmäisenä. Tämä oli hyvä, sillä pidemmässä verryttelyssä Jussi olisi ehtinyt vain nuukahtaa. Nyt se oli jo valmiiksi lämmitelty, sillä se jatkoi suoraan edeltävältä tunnilta.

Open ohjeistus minulle verryttelyä varten oli ratsastaa paljon siirtymisiä ja hevonen oikein herkäksi ja energiseksi niin että se olisi pienestäkin pohkeen merkistä lähdössä eteen. Sainkin verryttelyn ratsastettua aika mukavasti eteen-ajatuksella, eli en jäänyt nyhräämään ja hienosäätämään muotoa tai muuta vastaavaa, vaan tavoitteeni oli ratsastaa Jussi liikkumaan isosti ja pohkeen edessä. Ravia menin lähinnä keventäen, ja tein jonkin verran siirtymisiä sekä temponvaihteluita ravin ja laukan sisällä. Onnistuin "villitsemään" Jussin aika hyvin sellaiseen mielentilaan jossa sitä sai ennemminkin pidätellä. Kun liikkeessä oli energiaa tuli muodostakin mukavan ryhdikäs. Minulla oli verryttelyssä itse asiassa tosi hauskaa, sillä Jussi oli niin mainio. Tuntui siltä että liikkeissä oli suorastaan lennokkuutta ja ilmaa, ja eteen todellakin mentiin. Sain kuitenkin ratsastettua myös järkeviä siirtymisiä alaspäin, eli meno ei ollut liian etupainoista vyörymistä. Minun subjektiivisessa mittakaavassani Jussi on jo ihan isosti liikkuva hevonen (vaikka oikeastihan se on varsin pieniliikkeinen), joten oli mukavaa posotella menemään oikein kunnon ravia ja laukkaa jossa askel venyi ja irtosi maasta. Yritin kuitenkin varoa väsyttämättä Jussia liikaa, ja annoin sen välillä kävellä ja venyttää tuntumalla kaulaa.

Kun tuli aika lähteä ulos radalle olin enemmän kuin valmis. Jussi oli tuntunut niin hyvältä verryttelyssä, että olin täynnä itseluottamusta. Kentällä Jussin huomio taisi hieman herpaantua maahan ilmestyneisiin koulukirjaimiin, mutta jatkoimme edelleen aktiivisella liikkeellä eteen. Raippa sai rata-alueella olla kädessä ennen suorituksen aloittamista, ja toki koko radankin olisi saanut mennä raipan kanssa. Viime vuonna menin kurssin päätösradan raippa kädessä, joten nyt päätin jättää sen pois. Tiputin raipan ja ravasin pitkän sivun ennen alkutervehdykseen kääntämistä. Tässä vaiheessa Jussi liikkui vielä hyvällä energialla ja ryhdikkäänä, ja kaikki vaikutti oikein hyvältä. Pituushalkaisijalle pääsimme sujuvaa hyvää ravia ja suorassa, joten alku meni ihan nappiin.

Kun lähdimme alkutervehdyksestä liikkeelle oli liikkeestä kuitenkin paras terä poissa, eli verryttelyn lennokkuus ei sitten säilynyt tätä pidemmälle. Nyt sain alkaa ratsastaa taas eteen. Volttikahdeksikko meni ihan asiallisesti, tosin Jussi pilkki edestä ajoittain liian matalaan ja syvään muotoon. Ensimmäinen pohkeenväistö jäi liian loivaksi, ja ravi pääsi tehtävässä hyytymään. Pientä tuskanhikeä alkoi pukata, kun ohjelma oli vasta alkupuolella ja Jussi alkoi käydä nihkeäksi. Keskiravi uralla lähti maltillisesti eteen, mutta siirtymiset olisi pitänyt saada ratsastettua selkeämmin. Takaisin harjoitusraviin jarruttaessa Jussi hieman vyöryi ja turpa painui taas liian alas. Tämän jälkeen esitimme hetken aikaa heikompaa menoa. Pohkeenväistö oikealle oli kovin nihkeä, ja kaula jäi liikaa vasemmalle taipuneeksi. Koska Jussi pääsi "karkaamaan" oikealle oli se myös uralle palatessa vino, ja näin ravi pääsi sammumaan ja muoto valahtamaan pitkäksi. Onneksi seuraava tehtävä eli pysähdys ja peruutus kentän keskellä tarjosi pienen nollausmahdollisuuden. Pysähdys ja peruutus onnistuivatkin yllättävän hyvin, ja niistä tuli numeroksi 6,5. Tämä oli positiivinen yllätys, sillä aikaisemmin pysähdys ja peruutus ovat olleet heikoimpia osuuksiamme kouluradoilla.

Matka jatkui pienen ravipätkän jälkeen keskikäyntiin, joka oli asiallisen aktiivista. Yliastuntaa olisi kuitenkin kaivattu lisää. Stressasin hieman tulevaa vastalaukannostoa, koska Jussi oli selvästi päässyt hyytymään pohkeen taakse ohjelman edetessä. Noston valmistelussa ajauduttiin vähän uran sisäpuolelle, mutta Jussi nosti laukan melko täsmällisesti ja näin ensimmäinen vastalaukka suoritettiin kunnialla. Myös myötälaukannosto lyhyellä sivulla oli täsmällinen. Laukkaan olisi kuitenkin tarvittu enemmän energiaa, ja kun ei sitä ollut pääsi Jussi valumaan laukkavoltilla liian pitkäksi. Kommenttina paperissa olikin "enemmän ylämäkeen". Keskilaukkaa ei Jussista ympyrälle irronnut, vaan se oli aivan liikaa pohkeen takana. Samalla aloin tuupata istunnalla ja kipata lantiota taaksepäin, mikä varmasti pahensi tilannetta ja söi liikettä entisestään.

Uralla laukka oli vähän ryhdikkäämpää, ja valopilkkuna raviinsiirtymisessä ei valahdettu etupainoiseksi. Jussi oli kuitenkin jo kuuroutunut pohkeelle siinä määrin, ettei seuraavalla keskiravilävistäjällä esitetty kyllä minkään sortin askeleen venymistä. Kaulakin meni ihan mutkalle vasemmalle, mitä tyhmänä en edes korjannut. Kun Jussi pääsi liikkumaan kierossa se valahti saman tien pitkäksi. Käyntipätkällä nenä pilkki tosi alhaalla, ja olin huolissani lähtisikö Jussi enää kunnolla laukkaan. Vastalaukka nousi vähän viiveellä, mutta nousi kuitenkin. Vasen laukka nousi lyhyellä sivulla tahmeasti, ja rullasi aika laiskasti ja pitkässä muodossa. Puksuttelimme voltin ja ympyrän samaa ryhditöntä laukkaa, ja istunta pääsi tässä vaiheessa leviämään aika pahasti eli en onnistunut enää istumaan napakasti pystyssä vaan keinuin ja tuuppasin laukan mukana. Lyhyen sivun päättävässä kulmassa lävistäjälle kääntyessä Jussi pääsi putoamaan raviin. Tuuppasin sen uudestaan laukkaan, ja loppulävistäjä meni hyvin. Uralle raviin palatessa jostain löytyi vielä viimeiset energian riippeet, ja lopputervehdykseen ravattiin taas sujuvammin, joskin liian matalalle niskalle pilkkien. Lopputervehdyksessä Jussi pääsi kiskaisemaan minut hieman etukumaraan, ja kun lantio osoitti taaksepäin yritti Jussi hieman lähteä peruuttamaan. Note to self: ei etunojaa pysähdyksissä, jos et halua peruuttaa!

Eipä tässä muuta voinut kuin todeta että pääsi se Jussi sitten kuitenkin hyytymään. Ei mitään uutta sen suhteen, mutta harmillista kun verryttelyssä se oli ollut aivan eri hevonen. Pienten volttien ja väistöjen nyhertäminen radalla kuitenkin tappaa Jussin eteenpäinpyrkimyksen aina, ja takuuvarmasti osuutta asiaan on myös kuskilla joka alkaa istunnalla jarruttaa. Aktiivisuuden hiipuessa Jussi painuu etupainoisemmaksi ja vetää minuakin enemmän eteenpäin, ja näiden seurauksena liikkuminen tyssää entisestään. Aina vaan ajaudun lopulta siihen etunojaiseen tuuppaamiseen, mikä on viimeinen niitti ja laittaa Jussin jumittamaan. Oli tässä radassa hyvätkin hetkensä ohjelman alkupuolella, ja suoritimme toki tasaisesti kaikki tehtävät. Ei läheskään meidän huonoin ratamme, eli paljon pahemminkin on hyydytty, mutta paremminkin on menty. Viime kesänä sama rata raippa kädessä ratsastettuna oli mielestäni jossain määrin parempi.

Ope arvosteli radan melko kiltillä skaalalla ja saimme 61,85% tuloksen. Puhuin open kanssa vielä lyhyesti sen jälkeen kun kaikki olivat ratsastaneet ratansa. Ajatuksia herättävin vinkki jonka sain oli että voisin kokeilla jatkossa toista koulukisahevosta, tarkemmin sanottuna Peraa. Pera olisi minulle mittasuhteiltaan niin paljon sopivampi ja helpompi. Jussilla en vaan pääse kunnolla istumaan ja ratsastamaan pohkeella hevosta ylös ja eteen silloin kun se jää pohkeen taakse. Olen toki pohtinut ennenkin samaa asiaa, eli että Jussilla ratsastamisen ja kisaamisen mielekkyyttä syö se etten ehkä koskaan kykene istumaan ja vaikuttamaan sen selässä oikein. Toki vahvempi keskivartalo ja liikkuvammat lonkat auttaisivat, ja nämä ovat asioita joihin pystyisin vaikuttamaan. Toisaalta olen vain 157-senttinen pikkuihminen jolla on lyhyet jalat ja kapea lantio, ja nämä seikat eivät ole muutettavissa. Rungostaan hyvin massiivisen Jussin kanssa yhtälö ei siis ole aivan toimiva. Kyllähän sen selvästi näkee ja tuntee että istuntani tynnyri-Jussin selässä leviää ja pohjekin yltää vain puoliväliin kylkeä. Istuntavaikeuksien seurauksena en pääse avuilla vaikuttamaan tarpeeksi selkeästi, täsmällisesti ja pehmeästi. Jussin kanssa on uutterasti paukutettu kouluratoja välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä pian neljä vuotta. Ehkä olisi jo aika kokeilla välillä erityyppistä hevosta?