Tiistain tunnilla menin tavalliseen tapaan Vakella koulua. Aivan tunnin lopuksi saatiin ottaa muutamat hypytkin, mutta vain ihan pienillä esteillä. Aloitimme joka tapauksessa raviverryttelyllä, jonka aikana ratsastimme pohkeenväistöjä pitkältä sivulta uran sisäpuolelle ja suoristuksen jälkeen takaisin. Tänään väistöt onnistuivat aika hyvin, eli Vake lähti pohkeesta sivulle ilman vastustelua. Väistöt olivat loivia, mutta tahti säilyi aika hyvin. Mukavaa, että väistöt onnistuivat heti tunnin aluksi näinkin näppärästi. Ehkä siitä oli apua, että Vake jatkoi suoraan edeltävältä tunnilta ja oli näin ollen valmiiksi vertynyt.
Ravityöskentelystä siirryttiin lopputunniksi laukkakuvioiden pariin. Harjoittelimme ensin laukannostoja käynnistä sekä laukkaympyröitä, jotka kuuluvat ainakin C-merkin kouluohjelmaan. Lyhyeltä sivulta tehdyn noston ja ympyrän jälkeen suuntaa vaihdettiin ravissa täyskaarrolla, ja tehtiin nosto ja ympyrä heti toiseen suuntaan. Vake teki oikealle ihan teräviä nostoja, mutta vasen laukka nousi hitaammin. Analysoin syyksi sen, että vasemmassa kierroksessa nostoon tullessa Vake pääsi vähän poikittamaan takaosaa sisään ja liiraamaan etuosaa ulos, jolloin vinolla rungolla oli tietenkin vaikea päästä laukkaan. Ope muistutteli istumaan pystyssä niin nostoissa kuin itse laukan aikana. Vake lähti ympyröillä pyöristymään aika hyvin, mutta niin kauan kun laukasta puuttui riittävä energia ei muoto oikein tasoittunut. Ope patisteli ratsastamaan laukkaa sujuvammaksi eteen, ja herättelin Vakea hieman raipalla. Kertaalleen se teki pienen pukinkin, mutta laukka alkoi pikkuhiljaa edetä paremmin. Muutamat pikkupätkät laukkaympyröillä tuntuivat varsin mainioilta. Keskityin myötäämään sisäkädellä, mikä tosin johti siihen että välillä sisäohja jopa roikkui. Pienempi myötäys ja käden rentoutus tuntuman sisällä riittäisi ja auttaisi varmaan Vakeakin tasoittumaan, mutta liioittelu on näköjään aina helpompaa.
Seuraavaksi vuorossa oli astetta haastavampi laukkatehtävä. Pitkän sivun alussa nostettiin hieman uran sisäpuolella vastalaukka, ja pitkän sivun lopulla väistätettiin laukassa pari askelta uraa kohti. Uralle tullessa laukasta oli tarkoitus siirtyä suoraan käyntiin. Vastalaukka nousi suhteellisen helposti molempiin suuntiin, mutta olisi Vake kyllä saanut olla paremminkin pohkeen edessä. Vika taisi olla siinä että nostoihin tullessa jäin säätämään ja valmistelemaan liikaa. Itse laukka lähti etenemään napakasti, ja Vake tuntui tässä tehtävässä olevan ihan hereillä. Ehkä vastalaukka sai sen keskittymään paremmin, sillä minusta tuntui kuin se olisi vähän koettanut kootakin itseään. Ainakin laukka oli lyhyttä ja terävää, ja Vake myötäsi pyöreälle niskalle melko ryhdikkäänä.
Siirtyminen laukasta käyntiin paljasti että laukka olisi saanut olla vieläkin paremmin takaosalla, sillä yleensä mukaan tuli joku tasapainottava raviaskel. Pari kertaa siirtyminen onnistui niin että Vake oikein istahti käyntiin ilman väliaskeleita. Näissä siirtymissä se kuitenkin valahti vähän matalaksi eteen nykäisten ohjasta. Varsinkin vasemassa kierroksessa oli ajoittain ongelmana laukan säilyttäminen riittävän pitkään niin että Vake ei olisi ehtinyt tipahtaa raville siinä vaiheessa kun aloin valmistella siirtymistä. Omalta osaltani sain tehdä töitä sen eteen, etten siirtymisissä ja niiden valmistelussa päästänyt ylävartaloa eteenpäin tai alkanut tuupata istunnalla. Parempi "pito" istunnalla olisi varmastikin auttanut siirtymisten tasapainoa.
Lopuksi saimme tosiaan hypellä muutamaan alle 60-senttisen esteen. Menimme samoja kaarevia linjoja kuin lauantain estetunnilla. Koska tunnin aikana oli työstetty laukkaa melko paljon oli Vake nyt varsin eri moodissa kuin yleensä estetunnilla. Laukka oli melko ryhdikästä edestä, pyöreää ja lyhyttä, ja tällaisella laukalla oli ihan vinhaa lähteä hyppäämään. Toisaalta minusta tuntui että laukka ei lähtenyt ihan kunnolla eteen, vaan jäi liikaa paikoilleen vaikka olikin terävää. Ehkä tämä johtui siitä, että Vake ei syttynyt yhtään imemään näin pienille esteille. Sain sen kyllä lähtemään melko hyvin hyppyyn "positiivisesta askeleesta", mitä tietenkin auttoi se että laukka oli terävää ja ryhdikästä. Jos tähän laukkaan saisi yhdistettyä vielä parempaa ajatusta eteen ja imua esteelle niin voisi olla aika mainiota. Ainakin tällä tunnilla tuntui siltä, että laukkatyöskentelyssä oli ihan järkeäkin, eikä vain mennä puksutettu kaula pitkällä ja lapa edellä liiraillen. Laukkaan on tosiaan alkanut löytyä koulutunneilla parempaa otetta, ja tämä on oikein hienoa myös hyppäämistä ajatellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti