Keskiviikon tunnille sain uudestaan Manun. Olihan sen kanssa hyvä päästä menemään toinenkin tunti, kun edelliskerralla hyvin hankalan alun jälkeen oli löytynyt lopulta parempaakin yhteisymmärrystä. Halusin kuitenkin tänään laittaa Manulle koulusatulan sijaan esteillä käytettävän yleissatulan, sillä vahvasti epäilin edelliskerran vaikeuksien johtuneen siitä että Manun koulusatulassa istuntani oli aivan kaamea.
Sain epäilyilleni vahvistuksen oikeastaan heti alkutunnista. Lähdimme ravaamaan, eikä Manussa ollut tietoakaan siitä hätääntyneestä ja jännittyneestä ryntääjästä joka se viimeksi oli. Pystyin tässä satulassa olemaan luontevassa asennossa, ja pohkeet pysyivät nätisti paikoillaan sekä kantapäät alhaalla. Kun kuskilla oli istunta hallinnassa ravasi Manu rennosti ja tasaisesti. Hankala koulusatula siis aiheutti viimeksi sen, että istuin notkoselkäisenä etunojassa ja keventäessä takakaarelle lätsähdellen, ja pohkeet heiluivat ja kantapäät nousivat ylös tökkimään Manua kylkiin. Ei tosiaankaan ihme, että vähän herkkäsieluinen Manu tästä hermostui. Satulan vaihto ratkaisi nämä ongelmat kertaheitolla.
Raviverryttelyn loppupuolella Manu alkoi jo pyöristyä. Avain tähän oli etuosan suoristaminen ja asetuksen läpi ratsastaminen, jotta Manu tuli kahdelle ohjalle ja myötäsi. Kun korjasin asettavan ohjan käytön epämääräisestä näpräämisestä tasaisemmaksi ja ajoitin myötäykset järkevämmin alkoi Manu myödätä asetukseen. Oikeassa kierroksessa oli apua kevyestä takaosan väistätyksestä ulos ympyrältä. Vasemmassa kierroksessa oli vaikeampaa, ja sisäkäsi tuppasi lukkiutumaan liian alas. Tätä vasemman käden ongelmaa korjailtiin pitkin tuntia. Ope myös kehotti tekemään myötäämiset riittävän pienesti niin etten heittänyt ohjaa Manulle liikaa, sillä tällöin se helposti valahti pitkäksi. Etuosaan haluttiin ennemminkin vähän ryhtiä.
Teimme tällä tunnilla melko paljon peruutuksia, joista eteenpäin lähtiessä nostettiin käynnistä laukka. Peruutuksissa Manu oli hieman nihkeä, ja yritti kovasti vältellä peruutusta kääntämällä pysähdyksessä kaulan mutkalle. Kun ei ohjista kiskominen auttanut päädyin niin epäortodoksiseen ratkaisuun että tönäisin aina kädellä kaulan suoraksi jotta päästiin peruuttamaan. Arvelin, että tämä oli pehmeämpi konsti kuin kiskoa toisesta ohjasta täysin voimin kaulan suoristamiseksi. Kunhan pää ei ollut mutkalla niin Manu kyllä peruutti, mutta sen verran jännittäen ja vastustaen että pyöreyttä ei peruutuksiin saatu.
Vasemmassa laukassa ongelmaksi jäi rehellisen asettumisen ja taivutuksen puute. Edelleen olin liian jäykällä kädellä kiinni sisäohjassa, enkä saanut Manua suoraksi. Laukka kyllä rullasi ihan mukavasti, ja pääsin istumaan sitä sata kertaa paremmin kuin etunojaan kippaavassa koulusatulassa. Oikeassa kierroksessa laukkatyöskentely oli varsin mainiota, ja sisälsi tunnin parhaat hetket. Manu oli hyvin kahden pohkeen välissä, ja pienellä asetuksella se myötäsi ja jäi ulko-ohjalle tasaisen pyöreänä. Sain rentoutettua sisäkäden hyvin, ja tuntuma ylipäänsä oli mukavan pehmeä. Pienillä puolipidätteillä laukkaa pystyi myös hieman lyhentämään ja ryhdistämään. Omasta mielestäni Manun muoto ja raami tuntuivat oikeassa laukassa oikein hyvältä.
Tämä tunti Manun kanssa meni alusta loppuun pääosin mukavissa merkeissä. Oli tietenkin hetkiä jolloin Manu vähän kipitti ja vastusti, mutta jos tein itse oikein alkoi myös hevonen toimia, ja totesin että Manuhan on yllättävänkin kiva ratsu. Satulan vaihto todellakin kannatti. Totta kai pitäisi kroppa ja istunta saada sellaiseen kuosiin että myös
syväistuimisessa koulusatulassa istuminen onnistuisi luontevasti, mutta
niin kauan kuin lonkat eivät niin paljon kykene joustamaan on aivan turha
kiusata itseään ja hevosta mahdottomassa satulassa hölskyen jos
muitakin vaihtoehtoja on tarjolla. Kaikkiin hevosiin huono istunta tietenkin vaikuttaa tavalla tai toisella negatiivisesti, mutta Manun kaltainen hevonen näyttää sen kaikista selvimmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti