lauantai 15. elokuuta 2015

Laukanvaihtoja, vastavaloa ja ysikymppiä

Viime viikko pidettiin Vaken kanssa taukoa hyppäämisestä, mutta estetreenit jatkuivat taas tänä lauantaina. Ensi viikonloppuna meillä on edessä ensimmäinen 2-tason startti, ja tämä oli todennäköisesti viimeinen rataharjoitus ennen sitä. Kahden viikon päästä olisi puolestaan tarkoitus mennä kotikisoissa myös 90 cm luokka.

Aloitimme hypyt pienellä jumppasarjalla. Parin harjoituskierroksen jälkeen sarjaa hypättiin irrottaen toinen käsi ohjasta sivulle tai pään päälle, sekä vaihtaen käden paikkaa open antamien merkkien mukaisesti. Tämä pieni tasapainoharjoittelu sujui hyvin, enkä voinut ainakaan liikaa sukellella ylävartalolla pikkuhyppyihin kun piti keskittyä asentoon tavallista paremmin. Verryttelytehtävät jatkuivat kentän keskellä olevalla suunnanvaihtopystyllä, jota hypättiin kahdeksikolla. Tämä sujui myös asiallisesti ja laukka vaihtui helposti. Vake on kyllä niin näppärä vaihdoissa, kun pienikin vihje kääntymisestä uuteen suuntaan riittää.

Päivän ohjelmaan kuului myös hieman erikoisesteitä. Koska aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta oli nyt hyvä tilaisuus harjoitella vastavaloon hyppäämistä. Ensin hyppäsimme tutun muurin sekä auringosta poispäin että aurinkoa kohti. Tämä oli helppoa molempiin suuntiin, eikä vastavalomuuri aiheuttanut mitään hämmennystä. Seuraavaksi menimme kaarevan linjan vesimattopystyltä muuripalaokserille molempien esteiden ollessa vastavaloon. Nämä esteet olivakin vähän jännempiä. Vesimatolla Vake veti päätä alas sen verran että hypystä tuli vähän hassu. Myös hankalassa valossa oleva tumma muuripalaeste aiheutti valpastumista, ja kun paikka ei aivan osunut ratkaisi Vake tilanteen loikkaamalla esteen yli kauempaa. En ollut tähän loikkaan ihan varautunut, mutta yllättävän hyvin ja tasapainoisesti olin siinä mukana tällaisella noin 70-senttisellä esteellä. Näihin yllätystilanteisiin mukautumisessa on kyllä tapahtunut ainakin jotain edistystä verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen.

Radan hyppäsimme ensin 80 sentin korkeudella. Nyt erikoisesteistä vastavaloon hypättiin vain muuri, kun taas muuripalaokseri ja vesimatto mentiin helpompaan suuntaan. Vake oli tässä vaiheessa tuntia oikein hyvin hereillä. Vuoroa odotellessa se toki nuokkui, mutta kun lähdettiin liikkeelle oli laukassa hyvä energia ja ponilla pientä imua eteen. Rata alkoikin varsin näppärästi. En muista, että ensimmäisillä neljällä esteellä olisi ollut mitään suurempaa huomautettavaa vaan kaikki meni sujuvasti. Jokaisella neljällä esteellä piti tehdä laukanvaihto, ja ne onnistuivat uhraamatta asialle edes juurikaan huomiota. Vaikein paikka oli viides este eli muuripalaokseri, jolle kaarrettiin päädystä vasemmassa laukassa. Kuten olin osannut ennustaa, tässä hieman tiukemmassa kaarteessa laukka pääsi sammumaan ja Vake hieman liiraamaan kaarteesta ulos. Tämä pieni rytmin hiipuminen aiheutti sen, että esteelle oli hankala löytää ponnistuspaikkaa. Ponnistus meni esteen juureen, mutta koska en yrittänyt ennakoida hyppyä selvitimme okserin ilman ongelmia. Viimeiset esteet eli vesimatto ja muuri menivät taas oikein sujuvasti.

Hyppäsimme vielä toisen kierroksen lyhennetyllä radalla, johon kuuluivat esteet 2-6. Nyt esteet nostettiin 90 senttiin. Rataa aloittaessa Vakella oli taas tosi hyvä laukka, joten saatoin lähteä matkaan luottavaisin mielin korkeammillekin esteille. Tästä laukasta ponnistuspaikat löytyivät sujuvasti. Kahdella ensimmäisellä esteellä kaviot hipaisivat puomeja kevyesti, mutta eipä se haitannut. Oikein sujuvan alun jälkeen paras energia alkoi taas hieman hiipua kun laukkasimme päätyyn ennen okseria. Yritin varmistella että Vake olisi terävänä ja napsautin vähän raipalla lavalle. Käänsin okserille nyt huolellisemmin niin ettei kaarteessa tullut mitään ulosliirausta, ja näin laukka säilyi vähän paremmin. Edelleenkään tästä kaarteesta ei löytynyt täydellistä ponnistuspaikkaa vaan lähelle mentiin. Maltoin kuitenkin odottaa hyppyä, ja niin selvitimme esteen ilman kolisteluja vaikka Vake joutuikin ponnistamaan vähän jarruttavasta askeleesta. Okserin jälkeen laukka sujui hyvin eteen, ja viimeinen vesimattopysty ylittyi hienosti aavistuksen kauempaa venyttäen. Tämähän oli oikein asiallinen 90 sentin radanpätkä, joka meni melko varmalla otteella. Harmittelin vähän sitä ettei okserille mitenkään löytynyt täydellistä ponnistuspaikkaa, mutta ainahan niitä vähemmmän hyviä paikkoja tulee väkisinkin ja silloin on tärkeintä olla panikoimatta ja tuuppaamatta sekä odottaa ylävartalolla. Vake kyllä selvittää esteen kunhan en sitä häiritse, ja tämän korkuisella okserilla on Vaken kanssa todellakin parempi mennä vähän lähelle.

Hyppääminen sujui taas oikein kivasti, ja olin Vakeen tosi tyytyväinen. Se hyppää niin hyvin ja siihen voi luottaa! Näissä tehtävissähän oli periaatteessa ihan haastetta, kun samaan rataan sisältyi runsaasti laukanvaihtoja ja vähän epätavanomaisia teitä sekä erikoisesteitä, ja näihin yhdistettynä vielä 90 sentin korkeus. Kaikki kuitenkin selvitettiin eikä tuntunut missään kohtaa edes vaikealta. Kyllä tältä pohjalta voi lähteä hyvällä itseluottamuksella kokeilemaan vähän uusia haasteita kisoissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti