Ensimmäinen 2-tason startti

Lauantaiaamuna pakattiin hevoset autoon todella aikaisin ja ajettiin kohti Kalajokea ja hiekkasärkkiä. Kalajoella kilpailtiin Pohjois-Suomen aluemestaruuksista, ja vaikkei mestaruusluokissa luonnollisestikaan ollut minulle ja Vakelle sopivaa sarjaa oli kisoissa meille kuitenkin avoin 80 sentin luokka. Tämä oli ensimmäinen oikea 2-tason luokka meille, joten tulihan sille D-luvalle vihdoin käyttöä! Odotin, että 2-tason luokka olisi ollut estemateriaalien puolesta aavistuksen haastavampi kuin 1-tason vastaavat luokat, mutta radalla ei sitten erikoisempia esteitä kuitenkaan juuri ollut. Muuri siellä seisoi kolmosesteenä ja vieläpä vasta-aurinkoon hypättävänä, mutta sen lisäksi ei ollut muita erikoisesteitä. Oksereissa oli toki pituutta jonkin verran.

Annelle kiitos kuvasta! Kuvasta poiketen 1. este oli okseri, 2. este pysty ja 3. este muuri.

Kisapaikka sijaitsi raviradan "keskusviheriöllä", ja kisakenttä sekä tilava verryttelykenttä olivat aivan vierekkäin. Täällä olikin harvinaisen kiva verrytellä, kun sai mennä ulkona ja lääniä oli enemmän kuin tyypillisessä maneesiverkassa. Vake liikkuikin verryttelyssä oikein mukavasti eikä nihkeillyt ja jumittanut niin kuin usein pikkumaneeseissa. Olin odottanut Vaken olevan jäykkä ja hitaasti käynnistyvä, sillä ajomatka oli melko pitkä ja lisäksi Vake oli viettänyt edellisen yön poikkeuksellisesti sisällä karsinassa. Kävelyn ja ravailun jälkeen laukka lähti kuitenkin sujumaan hämmästyttävän hyvin. Verryttelyssä pyrittiin säästelemään Vakea, joten vältin pitkiä laukkapätkiä ja annoin ponin kävellä hyppyjen välillä. Verryttelyhypyt onnistuivat oikein hyvin, sillä Vakella oli sopiva energia laukassa ja pientä imua estettä kohti. Hypyt lähtivät aina positiivisesta askeleesta, ja en ihan heti muista milloin olisi kisaverkassa ollut näin hyvä fiilis.

Saimme mennä radalle odottamaan edellisen suorituksen aikana, ja käytin tilaisuuden näyttää Vakelle vastavalossa olevaa muuria. Otin laukassa kierroksen kentän ympäri, ja Vake tuntui ihan hyvältä vaikka olisi se saanut olla vielä hitusen terävämpikin. Ykkösesteelle mentiin reippaasti ja hyvällä hypyllä yli. Sama hyvä rytmi jatkui kakkosesteelle, ja tämän jälkeen piti skarpata kohti kaarevan linjan päässä olevaa muuria. Varmuuden vuoksi napautin muurin edessä raipalla ulkolavalle, mutta Vake ei vaikuttanut edes epäröivän hyppyä. Vastavalomuuriahan me on ihan vastikään harjoiteltu kotonakin. Muurin jälkeen matka jatkui hieman eteen ratsastaen, ja neloseste ylittyi myös sujuvasti. Viides este oli pysty-pysty-sarja, ja tälle en onnistunut ratsastamaan hyvää tietä. En kääntänyt ulkopohkeella tarpeeksi napakasti, eikä raippakaan ollut ulkokädessä. Vake pääsi liiraamaan kaula mutkalla kaarteesta ulos, ja jouduimme pahasti vinoon estelinjalta. Kun sarjalle tultiin näin vinossa ja samalla tietysti jarruttaen ei ollut mitään toivoa päästä väliä yhdellä askeleella. Suosiolla siis möngittiin väli kahdella askeleella, mutta onneksi sarjan molemmat osat olivat pienehköjä pystyjä jotka selvitettiin näinkin. Sarjan jälkeen laukka lähti onneksi taas etenemään, sillä kuutos- ja seiskaeste olivat radan pitkät okserit. Näissä ei ollut mitään ongelmaa, vaan ponnistuspaikat löytyivät hyvin ja Vake hyppäsi hienosti. Näin pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.

Toinen vaihe alkoi ykkösesteenä olleella okserilla. Paikka jäi vähän kauas, mutta Vakella oli ajatus eteen ja se venytti esteen yli harkitsemattakaan lisäaskelia. Kaarre yhdeksännelle esteelle meni vähän turhan pitkäksi ison hypyn jälkeen, ja ulkoavut olisivat tässäkin saaneet olla paremmin mukana. Tässä vaiheessa rataa laukka tuntui hieman hyytyvän. Kympille käänsin pienen tien muiden esteiden sisäpuolelta, mutta vaikutti siltä että laukka säilyi kaarteessa riittävästi. Vake imi kaarteesta estettä kohti, ponnistuspaikka oli hyvä ja kaikki vaikutti olevan hypyssä ihan kunnossa. Jostain syystä Vake kuitenkin kolautti etujalat puomiin ja siitä tuli pudotus. Ehkä menin ylävartalolla hyppyyn aavistuksen ennakoiden, ja etujalat pudottivat sen seurauksena? Tuumasin kuitenkin saman tien että eipä pudotuksella niin väliä, sillä emme olleet kuitenkaan tekemässä kovin kilpailukykyistä aikaa. Pudotus taisi joka tapauksessa sen verran harhauttaa ajatuksiani, että en skarpannut seuraavassa kaarteessa ja niinpä sarjalle tultiin täsmälleen samalla lailla ulos liiraten kuin perusradalla. Seurauksena vinosta lähestymisestä oli jälleen lisäaskeleen kanssa mönkiminen. Sarjalta tultiin alas väärässä laukassa, ja Vake puski sisälapa edellä niin etten saanut vaihtoa tapahtumaan. Kun laukka oli väärä ja pudotuskin alla niin en viitsinyt ratsastaa viimeiselle esteelle lyhyempää tietä, vaan laukkasimme kaikessa rauhassa pidemmän reitin. Laukka ei ehtinyt korjaantua, mutta viimeiselle esteelle päästiin silti asiallisesti ja hyvään paikkaan.

Tulimme maaliin siis toisen vaiheen neljällä virhepisteellä ja ihan hyvällä mielellä. Pudotus sinänsä ei jäänyt yhtään harmittamaan, sillä siinä ei tapahtunut mitään isoa tai selkeää virhettä. Selvää oli, että puhtaallakaan radalla ja tosissaan pienemmät tiet ratsastaen ei meillä olisi ollut mitään mahdollisuuksia sijoituksiin, sillä luokassa oli todella nopeita ratsukoita. Suurimmaksi osaksihan tässä meni mestaruusluokkiin osallistuvia aluetason kilpailijoita. Nyt tosin aikamme oli suorastaan nolon hidas, kun en lopulta edes yrittänyt ratsastaa aikaa pudotuksen jälkeen. Sarjalla mönkiminen jäi vähän harmittamaan, varsinkin kun tein saman virheen kaksi kertaa enkä edes toiseen vaiheeseen saanut kaarteen ratsastusta korjattua. Muuten ei tätä rataa tarvinnut kyllä yhtään hävetä, vaan tämä oli kokonaisuutena ihan asiallinen 2-tason debyytti. Vake on liikkunut joskus terävämminkin, mutta minusta tuntui että pientä loppuradan nahkeutta lukuunottamatta meno oli ihan sujuvaa. Ponnistuspaikat löytyivät hyvin ja hypyt lähtivät helposti positiivisesta askeleesta, mikä kertoi siitä että laukka oli ihan kunnossa. Huippufiilis tästä suorituksesta jäi puuttumaan, mutta onnistumisen tunne tästä kuitenkin enimmäkseen jäi eikä harmittanut oikeastaan muu kuin se että tätä rataa ei saatu videolle. Kannatti käydä Kalajoella asti, sillä kisat oli oikein kivat, aurinko paistoi ja nyt on sitten menty ihan virallisesti 2-tasolla.

Kisakuvia lisäilen myöhemmin, jos/kun niitä saan!