Tiistain tunti Vakella alkoi sileän treenillä ja jatkui kavalettiharjoituksilla. Aloitin tunnin jälleen ilman jalustimia keventäen, mutta tätä ei tarvittu kuin vajaa pari kierrosta ennen kuin lonkat tuntuivat siinä määrin venyneiltä että otin jo jalustimet jalkaan.
Kertasimme viime viikolta tuttua tehtävää, jossa mentiin ravissa ja laukassa portaittain väistöä pitkän sivun alusta kentän keskelle. Väistö oli oikeassa kierroksessa jälleen nihkeämpi, ja korjauksena oli poikituksen lisääminen kevyellä raipan avustuksella sekä oikean ohjan pidätteillä. Itse väistöissä Vake jäi vielä hieman jännittyneeksi niskasta, mutta väistöjen alkaessa luonnistua pyöristyi se kuitenkin aina väistön jälkeen. Oikeassa laukassa väistöt onnistuivat vähemmällä lapa edellä puskemisella ja yleisesti ottaen paremmin kuin ravissa. Kun vaihdoimme vasempaan kierrokseen Vaken ravi muuttui hyvin pehmeän oloiseksi, mikä lienee merkki paremmasta selän työskentelystä. Tahti oli ravissa aika mukava, ja ope kehui menoa letkeäksi. Raviväistö lähti tähän suuntaan näppärästi sivulle, mutta ope kehotti käyttämään väistöapuja vielä pienemmin ja kevyemmin jotteivat tahti ja sujuvuus pääsisi yhtään kärsimään väistön aikana. Kun keskityin paremmin tahdin ja eteenpäinpyrkimyksen säilyttämiseen tuli väistöistä oikein asiallisia. Vasempaan laukkaa olisi kaivattu lisää pontevuutta, mutta pienestä lötköydestä huolimatta Vake kuitenkin haki pyöreälle kaulalle sekä taipui, kääntyi ja väisti hyvin molempia pohkeita kuunnellen.
Lopputunniksi siirryttiin kavalettien pariin. Ensin ratsastimme muutaman kierroksen kahdeksikkoa, jonka suunnanvaihdoskohdassa ylitettiin kavaletti. Vake oli edelleen tahmea laukassa, joten aluksi kavaletin ylitys oli vähän mönkimistä. Nyt kun kouluratsastustehtävistä siirryttiin enemmän esteratsastuksen maailmaan alkoi Vake myös laukassa liirailla ja puskea lapa edellä ja vähän poikittaa takaosaa. On se kumma, että ”koulua” voidaan mennä nätisti laukassa taipuen ja pohkeiden välissä, mutta heti kun tulee kavaletti eteen alkaa liirailu. Parasta sujuvuutta ei laukkaan tällä tehtävällä löytynyt, mutta pienellä herättelyllä meno kuitenkin parani ja laukanvaihdot onnistuivat.
Seuraava tehtävämme oli kavalettiympyrä. Ympyrällä oli tasaisin välimatkoin neljä puomia joko maassa tai kavalettina, ja ympyrällä oli tarkoitus laukata näiden yli ottaen jokaiselle neljännekselle sama määrä askelia. Tasaisen rytmin säilyttäminen olisi ollut kaiken a ja o. En kuitenkaan missään vaiheessa saanut täysin kiinni oikeasta askelpituudesta ja samanaikaisesti sopivasta tievalinnasta niin että ympyräneljännekset olisivat alkaneet soljua automaattisesti aina samassa rytmissä. Neljään askeleeseen ei Vakea saanut oikein helposti venymään, vaan viisi laukkaa oli väleihin parempi. Tämä olisi kuitenkin vaatinut hieman laukan lyhentämistä mutta samalla energian säilyttämistä. Tärkeää oli myös saada jokainen neljännes ratsastettua aivan samanlaisella tiellä. Jos yritin tietä oikaisemalla tai suurentamalla alkaa kikkailla askeleen sopivuutta oli seurauksena helposti täydellinen sekaannus. Jos yksi neljännes oikaistiin niin seuraavassa neljänneksessä valuttiinkin liian ulos ja tehtiin kulmikas käännös, minkä jälkeen seuraava väli meni taas sisälle painaen ja niin edespäin. Kun keskityin tien vakiona pitämiseen onnistuimme kyllä molempiin suuntiin menemään joitakin kierroksia asiallisesti melko tasaisella rytmillä ja aina viidellä laukalla, mutta ennen pitkää rytmi helposti katosi. Vakella ei ollut tarpeeksi eteenpäinpyrkimystä niin että homma ei olisi aina jossain kohtaa mennyt liikaa tuuppaamiseksi, ja myös sopiva laukan lyhentäminen olisi vaatinut parempaa energiaa.
Ympyrätehtävä jätti vähän mietittävää, ja ehkä tämä on niitä tehtäviä jotka onnistuvat paremmin uudella yrityksellä sitten kun asiaa on saanut hetken rauhassa sulatella. Jotenkin kyllä pitäisi saada Vake myös puomi- ja kavalettitehtävillä taipumaan ja kulkemaan suorassa samalla lailla kuin se parhaimmillaan onnistuu sileällä laukassa työskennellessä. Kaikenlainen liirailu ja puskeminen vaikeuttaa hommaa kovasti, eikä Vakelta pikkukavaleteille löydy hevillä sellaista energiaakaan kuin kunnon esteille. Vaikeita asioita pitää harjoitella, joten kavalettitehtävien ujuttaminen mukaan ”koulutunneille” ei ole ollenkaan huono juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti