Perjantai oli kisapäivän aatto, joten ohjelmassa oli Vaken liikutus. Tälle päivälle oli ensin suunnitelmana kouluvalmennus, mutta sen peruuntuessa päätimme Annen kanssa tehdä pikkulenkin maastossa ja pyörähtää sen jälkeen hieman kentällä. Maasto mentiin tällä kertaa Vaken johdolla. Vake oli vetopaikalla tietenkin valppaampana, ja korvat osoittivat koko ajan eteenpäin. Ihan reippaasti Vake kuitenkin meni eikä alkanut säpsähdellä mitään. Suurin osa lenkistä kulki tietä pitkin, ja menimme käyntiä ja ravia. Noin kilometrin pätkän kuljimme metsässä, ja koska pohja oli täällä pehmeämpi otimme myös laukkaa. Aiemmin emme ole Vaken kanssa juurikaan olleet vetopaikalla laukassa, mutta hyvin se sujui. Teki kuitenkin mieli istua vähän pystymmässä ja lähempänä satulaa siltä varalta että Vake olisi nähnyt jotain jännää ja tehnyt äkkijarrutuksen. Vauhti oli rauhallista, mutta ei ihan mummoilua kuitenkaan. Polku oli melko mutkitteleva ja mäkinen, joten ei täällä hurjaa vauhtia voinut mennäkään.
Metsäosuus hujahti laukassa nopeasti, ja paluumatka oli taas tietä. Kotia kohti mennessä vaihtelimme vetovastuuta tilanteen mukaan. Vake esitti kovalla tiellä nopean liukupysähdyksen ravista jäädessään tuijottamaan kaukana tiellä liikkuvaa hahmoa. Lähemmäksi päästessä selvisi, että tämä uhkaava tielläliikkuja oli lastenvaunuja työntävä jalankulkija.
Olimme maastossa ehkä noin 40 minuuttia, ja menimme sen jälkeen kentälle. Tavoitteenani oli ratsastaa Vake rennoksi ja pyöreäksi eri askellajeissa. Maastolenkin valppaus ja ympäristön tarkkailu jäi Vakelle aluksi päälle, eikä se keskittynyt hommaan ollenkaan vaan huomio oli ulkomaailmassa. Ennen pitkää keskittyminen kuitenkin kääntyi antamiini apuihin, ja Vake tuli lopulta hyvin kuulolle. En ratsastanut ihmeempiä temppuja vaan taivuttelin suurilla ympyröillä ja yritin saada etuosan suoristettua sekä niskan myötäämään asetukseen. Maastolenkin jälkeen Vake olikin sen verran notkea, että taipuminen ja asetukset onnistuivat molempiin suuntiin ja poni alkoi liikkua mukavan pyöreänä. Ravi ei ollut ollenkaan hassumman oloista, vaan sujui hyvin eteen ilman puskemista.
Myös laukassa oli yllättävän hyvä energia, ja oikeassa laukassa Vake liikkui myös enimmäkseen pyöreänä. Laukka pyöri hyvin ja tuntui pehmeän kolmitahtiselta. Vasen laukka ei toiminut aivan yhtä hyvin, vaan Vake jäi vinommaksi ja tuntumaan tuli epätasaisuutta. Jälkeenpäin pohdin, että vasemmassa laukassa olisi pitänyt tarkistaa oma suoruus ensin. Aivan varmasti kallistelin sisään vasemmalle ja kadotin siinä samalla ulkokyljen, eikä Vakekaan sitten tietysti voinut laukata suorana ja jäädä ulko-ohjan tuelle. Lopuksi kevensin hetken ravia ja annoin Vaken venyttää pyöreällä kaulalla. Olin melko tyytyväinen tähän tuokioon kentällä, sillä sain Vaken liikkumaan rentona ja pyöreänä kuten oli ollut tavoite. Ei ole ollenkaan yllättävää, että perusteellisen maastoverryttelyn jälkeen Vake lähtee liikkumaan kentällä saman tien letkeämmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti