keskiviikko 19. elokuuta 2015

Kisaratsun testaus

Oman seuran syyskausi alkaa ensi sunnuntaina estekisoilla. Kisoihin oli hinku päästä mukaan, ja se tarkoitti sitä että Saaran tallin hevosista piti keksiä itselleni kisaratsu. Keskiviikon ryhmällämme ei ole ollut kunnon estetuntia moneen kuukauteen, joten millään näistä hevosista en ole viime aikoina oikein hypännyt. Päätin toivoa kisahevoseksi Epperiä, vaikka en ole sillä hypännyt kuin kerran ihan pientä. Epper ei ehkä ole hyppyhevosena kaikkein suosituimpia, sillä onhan se yleensä aika hidas ja laiska. Epper on kuitenkin luotettava ja tasainen mönkijä, joten se tuntui aika turvalliselta vaihtoehdolta. Olenhan minä hitaita eestiläisiä tottunut ratsastamaan, vaikka täytyy myöntää että Epperiin verrattuna Vake on kyllä hyvinkin ketterä ja säpäkkä. En ollut varma pääsisinkö hyppäämään Epperillä kertaakaan ennen kisoja, joten jo senkin puolesta ilmoittauduin tarpeeksi pieneen eli 60-70 sentin luokkaan. Tänä keskiviikkona meillä sitten oli kuin olikin estetunti, joten pääsin onneksi vähän harjoittelemaan Epperin kanssa. Tämä oli samalla ensimmäinen tunti uuden opettajamme pitämänä.

Teimme tiiviin verryttelyn ravipuomeja ylittäen, ja laukkaa otettiin pitkillä sivuilla. Epper oli odotetusti vähän hidas, mutta ei mahdoton tahma. Yritin pitää keulaa ylhäällä ja sitä kautta saada liikettä reippaaksi. Ope käski kiinnittää huomiota suoruuteen, niin että ympyröillä kääntyessä ei ulkolapa päässyt vaivihkaa karkuun ja kaula pysyi suorana. Ensimmäisenä estetehtävänä hyppäsimme kahdeksikkokuviolla ristikkoa vaihtaen hypyissä suuntaa ja laukkaa. Ensimmäisessä hypyssä Epper oli vielä unessa ja kolisteli koko ristikon maahan, mutta sen jälkeen se skarppasi ja hyppy lähti jo napakammin ilman miniaskelta. Laukan Epper vaihtoi lennosta välittömästi esteen jälkeen ellei laukka vaihtunut jo hypyssä.

Harjoittelimme seuraavaksi suhteutettuja linjoja, joista ensimmäinen oli 17 metrin suora linja ja toinen 20 metrin kaareva linja. Epper oli vielä vähän nihkeä, ja 17 metrin linjalle se mönki ensin kuusi laukkaa. Ongelmana tuntui olevan estettä kohti hyytyminen, jolloin mukaan tuli ylimääräinen askel esteen juureen. Vaikutti siltä, että Epper mielellään otti vielä sen viimeisen askeleen ja meni lähelle mikäli en muuta pyytänyt, mutta kun aloin napakasti pyytää hyppyä vähän kauempaa Epper alkoi ponnistaa ilman turhaa viimeistä askelta. 20 metrin kaarevalla linjalla kävi vielä samanlainen estettä kohti hyytyminen ja väliin tuli seitsemän laukkaa, mutta tämän jälkeen 17 metrin linjalla sain Epperin lähtemään jo eteen niin että väli meni mukavasti viidellä laukalla.

Hyppäsimme lopuksi seitsemän esteen radan, johon kuului jo hypättyjen linjojen lisäksi 22 metrin kaareva linja. Epperin kanssa saimme mennä radan 70 sentin korkeudella. Hoputtelin Epperin liikkelle, ja koetin varmistella että laukka oli tarpeeksi sujuvaa. Ensimmäisellä esteellä Epper ei ollut tarpeeksi terävänä, vaan tikkasi vielä jarruttavan miniaskeleen esteen juureen. Sisuunnuin tästä sen verran että seuraaville esteille ratsastin pohkeet napakammin mukana. Vastaavia miniaskeleita ei lopuilla esteillä enää otettukaan. 17 metrin linja meni viidellä laukalla, jopa aavistuksen ahtaasti. Radan neljäs este oli korkea ristikko, jonka tarkoituksena oli saada etujalat nousemaan kunnolla. Tämän esteen Epper selvitti tosi pätevästi jalkoja nostaen. 20 metrin kaareva linja meni helposti kuudella laukalla, ja samalla tasaisella rytmillä jatkaen ponnistuspaikka löytyi hyvin myös kuutosesteelle. Päädyin ratsastamaan 22 metrin kaarevan linjan hieman vinottain viimeistä pystyä kohti, ja Epper oli hetken aikaa siinä luulossa että olemme menossa esteen ohi. Sain sen kuitenkin korjattua kohti estettä, ja pääsimme yli. Tämä väli meni seitsemällä askeleella, mutta ehkä hieman vähemmällä kaaren oikaisulla väli olisi ollut vielä optimaalisempi tälle askelmäärälle.

Rata ei ehkä ollut kaikkein taidokkain tyylinäyte, mutta Epper kuitenkin heräsi liikkumaan ihan kohtuullisesti eikä 70 sentin esteet tuottaneet mitään vaikeuksia. Muutamassa hypyssä pohkeeni tuntuivat heilahtavan turhan paljon taaksepäin, joten saisin kiinnittää huomiota siihen että en yhtään sukella Epperin hitaan hypyn edelle. Laukanvaihdot Epper huolehti oikein näppärästi itse, joten niiden osalta sen kanssa pääsee helpolla. Eipä tämä Epperillä hyppääminen ole tosiaankaan mitään rakettitiedettä, vaan täytyy ainoastaan ratsastaa poni kunnolla liikkeelle ja sitten hyppääminen kyllä sujuu. Eteneminen olisi saanut olla sujuvampaakin kuin mitä nyt esitimme, mutta ei Epper kuitenkaan ollut enää ihan unessa ja tällä laukalla löytyi jo järkevät ponnistuspaikat. Kisoissa sitten koetan herätellä ponin vielä paremmin. 70 sentin rata meni joka tapauksessa sen verran helposti, että jäin vielä pohtimaan luokkavalintaani. Päädyin lopulta sille kannalle että hyppäämmekin Epperin kanssa 80 sentin luokan. Epper oli hitaudesta huolimatta oikein hauska ja sympaattinen, ja luotan siihen että se puksuttaa kasikympinkin samalla tasaisuudella ja varmuudella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti