perjantai 4. syyskuuta 2015

Venymistä valmennuksessa

Viikonloppu alkoi perjantaina Pian estevalmennuksella kotikentällä. Menimme Vaken kanssa valmennuksessa kolmen ratsukon ryhmässä. En ollut päässyt viime viikonlopun jälkeen kertaakaan ratsastamaan, joten tunsin oloni satulassa hieman tukkoiseksi ja jäykäksi. En myöskään ratsastanut tänään mielestäni erityisen hyvin, mutta en tiedä minkä verran sitä voi laittaa pienen sairastauon piikkiin kun kyse oli kuitenkin vain muutamasta päivästä.

Verryttelimme ensin ravissa ja laukassa. Laukassa saimme tehtäväksi temponmuutokset siten, että pitkillä sivuilla koottiin ja otettiin kiinni ja päädyissä kaartaessa ratsastettiin eteen. Vake tuntui olevan ihan reippaalla päällä, mutta pohkeesta eteen reagoimista piti kuitenkin saada hieman nopeammaksi. Huomasin, että istunta ei pysynyt tarpeeksi vakaana vaan eteenratsastaessa aloin hieman heilua laukan mukana ja kallistua eteenpäin. Verryttely jatkui puomi- ja kavalettitehtävällä, johon kuului laukkapuomit kaarevalla uralla, laukanvaihtokavaletti sekä matala innarisarja. Vake eteni puomeille ja kavaleteille ihan hyvällä imulla, mutta kaarteissa piti ratsastaa eteen jotta laukka ei päässyt kääntäessä hyytymään. Sain myös jälleen muistutuksia suoristautua pystyyn esteiden ylityksen jälkeen.

Seuraavana tehtävänä oli S-kiemura, johon kuului äskeinen innarisarja, tästä vasemmalle neljän laukan kaareva tie pikkupystylle, ja kaarros oikealle kolmen laukan päässä olevalle toiselle pystylle (esteet 1-3). Tätä hypeltiin molemmista suunnista. Ensin kolmen laukan väli jäi liian pitkäksi ja otimme mukaan ylimääräisen askeleen, mutta kun korjasin tien niin että kääsin kakkosesteeltä tiukemmin ja pyysin Vakea enemmän eteen onnistui se venyttämään välin kolmella askeleella. Tehtävä kysyi Vakelta venymistä eteen, mutta kun saimme juonesta kiinni niin poni kyllä venytti ihan kiitettävästi. Energia tuntui olevan aika hyvin kohdillaan.

Siirryimme hyppäämään seuraavaksi trippeliä, jolle ratsastettiin 20 metrin suora linja innarisarjalta. Kuusi laukkaa oli Vakelle sopiva askelmäärä tähän väliin, ja sain jopa ratsastaa hieman eteen niin että trippelille saatiin ponnistuspaikka asiaankuuluvan lähelle. Vake jatkoi hyvällä imulla eteenpäin, joten trippeli ylittyi näppärästi. Trippeliä nostettiin ylöspäin, ja se näytti jo ihan kunnioitettavan kokoiselta esteeltä vaikkei ehkä ollutkaan kuin 90 senttiä. Kun etäisyys oli tuttu ja ponnistuspaikka linjalla helppo löytää ei ollut mitään hätää hypätä vähän isompaakaan pituusestettä. Ensimmäisellä kierroksella Vake pudotti takapuomin, mutta tämän jälkeen tein huolellisemman pitkän myötäyksen ottaen harjasta hieman tukea ja Vake selvitti esteen hienolla hypyllä ilman kolisteluja.

Viimeisenä yksittäisenä tehtävänä harjoiteltiin sarjaa, joka oli meille tietenkin päivän vaikein pala. Sarjalle lähestyttiin kaarevan maapuomisarjan kautta, ja viimeiseltä puomilta sarjalle oli matkaa 16 metriä. Tähän kuului ottaa neljä laukkaa, ja sarjaväli okserilta pystylle puolestaan oli jonkin verran alle 7 metrin mittainen. Korkeutta esteillä oli 80-85 senttiä. Vakella oli hyvä energia ja imu, mutta silti molemmat välit tahtoivat olla sille aika pitkiä. Sarjan a-osalle ponnistuspaikka jäi vähän kauas, mutta Vake kuitenkin venytti hyppyyn reippaasti. Sitten piti venyä vielä sarjan b-osalle, jolle oli tietenkin matkaa kun kaukaa lähtenyt hyppy okserilla ei kantanut kovin kauas esteen taakse. Urheasti Vake venyi, mutta helppouden tunne jäi puuttumaan. Koko ratsukko meni sarjalla liian pitkäksi, kun a-osan jälkeen olin vain tuuppaamassa Vakea eteen ja jäin itse etunojaan irti satulasta. Näin pitkänä Vaken on tietenkin hankalampi nousta hyppyyn kun este on vähänkään korkeampi. Sama pitkänä meno ja hyppyyn sukellus ylävartalolla vaivasi oikeastaan jo a-osalle tullessa. Vake pudottikin b-osan pari kertaa, kun ei hyppy noussut tarpeeksi ylös. Sain ohjeeksi suoristautua sarjavälissä paremmin pystyyn, ja tämä kyllä varmasti auttoikin tasapainottamaan menoa. Sitten vaan kävi niin, että en ehtinyt kaukaa venyttäen lähtevään hyppyyn tarpeeksi mukaan, vaan kun ylävartalo jäi hypyssäkin pystympään en saanut mielestäni kättä tarpeeksi eteen. Tavalla tai toisella kömpelöltä tämä sarjan ylitys siis tuntui joka kerta. Vake oli kuitenkin ihanan kärsivällisellä asenteella liikkeellä, ja imi esteille ja venytti hyppyihin joka kerta yhtä rohkeasti vaikka välillä puomi lähtikin mukaan.

Lopuksi hyppäsimme kaikki tehtävät yhteen putkeen ratana. Tässä ei tapahtunut varsinaisesti mitään uutta, vaan suoritimme tehtävät samalla lailla kuin yksittäinkin. S-kiemura onnistui hyvin, samoin suora linja kuudella laukalla trippelille. Sarjalla ajatus oli eteen eteen eteen, ja Vake sai taas venyä samalla kun itse yritin päästä välissä vähän pystympään. Rataa hypätessä korostui se, että Vake puski kaarteissa sisään ja sen myötä laukka meinasi kaarteiden aikana hiipua. Olisi siis saatava poni taipumaan paremmin sisäpohkeen ympäri, ja vasemmalle kaartaessa tulee myös olla tarkkana etten itse kierry ja kallistu kovin voimakkaasti menosuuntaan.

Kehuja tuli tänään siitä että Vake eteni hyvin ja liikkuu aiempaa sujuvammin. Tästä on helppo olla samaa mieltä, ihanaa kun poni on näin hereillä ja vaikuttaa suorastaan innokkaalta! Sitten vaan pitäisi saada kaarteet paremmin haltuun ja lapaliirto pois, sekä istuntaan ryhtiä ja jäntevyyttä, ehkä elettömyyttäkin, niin etten varsinkin venymistä vaativilla tehtävillä alkaisi kovin sukeltaa eteenpäin. Venymistä vaativia tehtäviä meille tietenkin tulee aina vastaan, sillä normaalit etäisyydet tulevat aina olemaan Vakelle pitkiä. Ei kai auta muu kuin treenata näitä hankalia sarjoja, niin että pystyisin omalla istunnallani ja mukautumisellani antamaan Vakelle parhaat mahdollisuudet selviytyä sille hieman haastavasta tehtävästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti