keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Vähän helpompia laukkalävistäjiä

Keskiviikon tunnille sain toista kertaa peräkkäin Peran, jonka kanssa oli mukava päästä jatkamaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Menimme siis myös tällä kertaa koulua, ja harjoittelimme tänään lävistäjien ratsastamista keskiaskellajeissa. Koko tunnin ajan menimme lävistäjäkahdeksikkoa, ja päätyihin tehtiin lisäksi ympyrät.

Aloitimme tunnin käynnissä, ja tehtävänä oli ratsastaa lävistäjillä keskikäyntiä. Peran pitkä ja keinuttava käynti hämäsi luulemaan että askellus oli riittävän energistä, vaikka oikeasti Pera vain lompsi menemään löysästi. Merkkinä puutteellisesta aktiivisuudesta oli tietenkin se, ettei Pera tullut kunnolla tuntumalle saati tasoittunut pyöreäksi. Käynnin ratsastaminen olikin tällä tunnilla kaikkein vaikein pala, enkä siihen toimivaa kaavaa löytänyt. Yritykseni puskea pohkeella eteen ja naputella välillä raipalla olivat tuloksettomia, ja ilman riittävää terävyyttä jäi myös pyöreys puuttumaan käynnistä.

Jatkoimme lävistäjien ja ympyröiden merkeissä ravityöskentelyä. Ensin mentiin keventäen, ja lävistäjille tehtiin pienet temponlisäykset. Ravissakin kaiken perusta oli tietenkin riittävä aktiivisuus, eli ei kädellä ratsastusta vaan pohkeita ja vielä lisää pohkeita. Pätkittäin Pera liikkui varsin asiallisesti, mutta ei vielä kovin tasaisesti vaan etenkin lävistäjillä pyöreys katosi. Ope huomautteli taas siitä että varsinkin oikea polvi puristi satulaan ja lonkat piti avata paremmin. Kun olimme verryttelleet ravissa jonkin aikaa otettiin lävistäjille keskiravia. Pera lähti kyllä eteen, mutta koin ongelmaksi että se puski lävistäjällä lapaa uuteen menosuuntaan eikä näin ollen pysynyt täysin suorana. Kun hevonen ei ollut suora ei liike myöskään lähtenyt venymään eteen niin hyvin kuin olisi voinut. Tuskailin tämän kanssa aikani, kunnes lopulta älysin asettaa lävistäjälle kääntyessä hieman ulos eli uuden suunnan puolelle ja vanhasta suunnasta poispäin. Näin sain sivulle liiraavan lavan haltuun, ja Pera ravasi lävistäjällä mielestäni suorempana. Nyt oli ravia myös mukavampi ratsastaa pidemmäksi, kun ei heppa ollut karkaamassa linjalta sivuun. Ope kehotti vielä antamaan kädellä enemmän tilaa lisäykseen, eli ei saanut jäädä kädellä pitämään nenää alhaalla vaan pää sai nousta jos oli noustakseen. Tällä korjauksella keskiravi parani myös.

Laukka oli tänäänkin kaikkein mukavinta ratsastaa. Vasen laukka sujui parhaiten, ja Pera tuntui liikkuvan mukavasti takaa tuntumaa kohti. Koetin pitää mielessä edelliskerran neuvot sisäohjan hellittämisestä ja käsien kantamisesta. Ulkopohje sai olla aika vahva ympyröille kääntyessä ja taivuttaessa. Aluksi laukkasimme lävistäjiä ilman temponmuutosta, mutta Pera yritti jo vähän ennakoida ja mennä lävistäjällä liian lujaa. Napakammalla laukan kasassa pitämisellä se kuitenkin jätti kiihdyttelyn pian pois. Keskilaukkaan Pera sitten lähtikin aika mukavasti, ja laukkasi nätisti uralle asti. Toki vielä olisi ollut pientä parantamisen varaa laukan kiinniottamisessa ja raviin siirtymisessä, sillä ravissa laukan jälkeen Pera tuntui aina hieman juoksevan alta. Opelta ei juuri tullut kommentteja keskilaukkalävistäjiin, mikä lienee merkki siitä että ne sujuivat ihan mukiinmenevästi.

Olin iloinen, että sain Peran ratsukseni näihin lävistäjäharjoituksiin. Laukassa oli aika mainiota, mutta vielä pitäisi sitten keksiä miten Peran raviin ja käyntiin saisi yhtä hyvän otteen. Ihan itsekseen Perakaan ei tietysti mennyt, mutta sillä oli kuitenkin huomattavan helppo ratsastaa laukkalävistäjät verrattuna Vakeen. Kivaa, että joskus saa mennä lävistäjiä vähän vähemmällä hikoilemisella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti