Mukavan reipasta menoa

Kotikentälle järjestyi Pian estevalmennus, ja menin Vakella kahden hengen ryhmässä Annen kanssa. Tunti alkoi hakien laukassa reipasta etenemistä ja nopeaa reagointia eteen sekä taakse. Siinä tuli ihan tehokas herätys sekä kuskille että ponille. Vake lähti pienellä herättelyllä laukkaamaan aika hyvin eteen, mutta temponmuutosten nopeutta voisi tietysti aina parantaa. Teimme myös laukanvaihtoja, ja näissä olisi tempo pitänyt saada säilymään paremmin. Minua vaivasi jälleen ärsyttävä taipumus kääntää eteenratsastaessa hartiat ja ylävartalo eteen sekä päästää istunta heijaamaan edestä taakse. Pystyyn ja jäntevyyttä!

Ensimmäisenä estetehtävänä hyppäsimme ympyrällä kahta kavalettia kolmen laukan välillä. Vake liikkui tässä vaiheessa mukavasti eteen, ja Pia piti huolen etten antanut laukan missään välissä sammahtaa. Toisaalta ei myöskään saanut jäädä turhaan ajamaan, vaan pyrkimyksenä oli saada laukka sujumaan eteen niin että kyytiin saattoi jäädä istumaan ja odottamaan ilman puskemista. Ympyrätehtävä onnistui melko hyvin, mutta Vake tunki varsinkin oikeassa kierroksessa sisäpohjetta vastaan pyrkien oikaisemaan kavalettien välistä reittiä. Vasemmassa kierroksessa oli vähän samaa puskemisyritystä, mutta tähän suuntaan oli helpompi saada sisäpohje läpi ja poni vähän taipumaankin kaarevalla tiellä.

Seuraavassa kuviossa olikin jo useampia tehtäviä mukana. Aloitimme lävistäjälle sijoittuvasta maapuomin ja pystyn linjasta, johon tuli kolme laukkaa. Matka jatkui äskeisille kavaleteille kaarevalla uralla, sitten toiselle lävistäjäpystylle ja lopuksi vielä oikeassa laukassa pysty-okseri-pysty-kolmoissarjalle, jossa välit olivat noin 9,5 metriä eli kaksi laukkaa. Vake lähti ihan topakasti liikkeelle, mutta ensimmäinen linja maapuomilta pystylle oli sille aika pitkä. Hypystä tuli vähän kumma, kun hetken mietimme venytäänkö esteen yli vai otetaanko vielä neljäs askel. Vake venyi, mutta en ihan pysynyt mukana ja niin Vake pääsi seuraavassa kaarteessa puskemaan hurjasti sisään. Aloitimme homman alusta, ja nyt pääsin ratsastamaan kaarteen lävistäjäpystyltä kavaleteille paremmin. Kolmoissarjan välit selvitimme kunnialla ilman lisäaskeleita. Sarja otettiin kuitenkin vielä saman tien uusiksi, sillä minun piti muistaa suoristautua väleissä paremmin pystyyn. Uusintakierros olikin sujuvampi kun keskityin istuntaan enkä jäänyt kellumaan etunojassa.

Annelle kiitos ratapiirroksesta.

Lopuksi hyppäsimme kuvan radan kahteen kertaan, ensimmäisellä kierroksella noin 80 sentissä ja toisella kierroksella noin 85 sentissä. Otin ennen radan aloitusta oikein hyvän laukan alle, ja Vake lähtikin tosi mukavasti eteen. Kolmen laukan väli maapuomilta pystylle (3 ja 4) meni nyt helpommin kun laukka sujui näin hyvin. Kolmoissarjalle vasemmassa laukassa kaartaessa Vake puski jonkin verran sisään, mutta ponnistuspaikka löytyi asiallisesti ja välit eivät edes tuntuneet kauhean pitkiltä. Pia muistutti jokaisessa sarjavälissä suoristautumaan pystyyn, ja mielestäni tämä onnistui näissä kahden laukan väleissä paljon paremmin kuin tyypillisesti yhden laukan väleissä. Viimeinen kaareva linja okserilta pystylle oli tarkoitettu ratsastettavaksi viidellä laukalla. Metrimäärää en tiedä, mutta kuudes askel tuli luontevasti mukaan ja se oli Vaken kanssa ihan ok. Toiselle ratakierrokselle sain ohjeistukseksi ratsastaa tämän kaarteen hieman suurempana jotta kuudennelle askeleelle jäisi vielä enemmän tilaa. Keskityin kuitenkin niin tiukasti lähes 90-senttisen okserin ylitykseen, että unohdin ratsastaa ajoissa kaarretta ulospäin. Viiteen laukkaan ei Vake ihan venynyt, joten ponnistuspaikka ajautui liian lähelle. Tästä hyvästä tuli vielä sakkokierros tälle linjalle. Nyt ratsastin ajatuksen kanssa vähän laajemman tien, ja näin linja meni kuudella laukalla tosi asiallisesti.

Hyppelyt sujuivat tänään oikein mukavasti, ja oli mahtavaa miten sujuvasti Vake eteni kun siltä oikeasti pyydettiin kunnon laukkaamista. Tässä oli ihan menoa ja meininkiä siinä määrin kuin sitä nyt voi Vakella olla. Tuntui, että Vake innostui menemään oikeasti omalla moottorilla sen sijaan että olisi tarvinnut pahemmin puskea. Tällainen vaihde kun Vakesta löytyy niin hyppääminen on tosi kivaa! Hiottavaa sen sijaan löytyy vielä paljon kaarteiden ratsastuksesta sekä omasta asennostani niin että muistaisin istua pystyssä enkä kippuroisi ylävartalo etukumarassa. Onneksi näihin asioihin pitäisi päästä paremmin pureutumaan nyt kun perusongelma eli laukan sujuvuus on näin hyvin ratkaistu.