Hailuoto, 3. päivä

Hailuotoviikonloppumme kolmanteen ja viimeiseen päivään heräsimme Marjaniemessä. Tämän päivän ohjelmassa oli ennen kotiinlähtöä vielä yksi maastoreissu. Tämä toteutui lenkkinä, jolta palasimme takaisin lähtöpisteeseen Marjaniemeen. Reitti oli koko porukalle aiemmin tuntematon, joten tämä toimi samalla maastonkartoitusretkenä. Matka alkoi Marjaniemestä etelään päin hiekkarantaa pitkin, joten rantaratsastuksesta saatiin nauttia vähän matkaa tänäänkin.

Lähtö viimeisen retkipäivän lenkille.

Vake oli edelleen virkeän oloinen, ja rannalla ratsastaessa se olisi ollut hyvinkin menevällä päällä. Otimmekin hiekalla pätkän reipasta ravia kun hevoset olivat niin innokkaita. Hiekkarannan päättyessä siirryimme metsäpoluille ja -teille pois rannan tuntumasta. Risteilimme saaren lounaisosissa niin että olin itse ainakin ihan suunnista sekaisin, mutta reittimme joka tapauksessa kulki lopulta peltoteitä pitkin kirkonkylän reunamille. Ratsastimme enimmäkseen käynnissä, sillä pohja oli melko pitkän matkaa kivistä soratietä. Reitti oli kuitenkin sikäli asiallinen, että mihinkään suohon tai rämeikköön ei päädytty vaan tiet ja polut olivat mainiosti kulkukelpoisia. Kirkonkylän kieppeillä siirryimme saaren läpi kulkevan päätien toiselle puolelle ja ratsastimme metsäteitä takaisin kohti Marjaniemeä. Täällä maasto painottui taas enemmän jäkälän peittämiin kankaisiin. Pitkiä laukkaosuuksia ei tänään otettu, mutta laukkasimme loppumatkasta kuitenkin pari lyhyempää pätkää, jotka olivat kivoja nekin.

Vake Marjaniemessä. Taustalla häämöttää majakka.

Aamupäivän retkemme kesti jälleen noin kolme tuntia ja matkaa kertyi parikymmentä kilometriä. Tämä reitti ei ollut aivan samanlainen superelämys kuin eilinen, mutta mukava maastolenkki kuitenkin uusissa maisemissa. Marjaniemessä päästimme hevoset vielä hetkeksi tarhaan ja kävimme itse Luotsihotellin ravintolassa lounaalla sekä kaikessa rauhassa rannalla höntsäilemässä ennen kuin lähdimme kotimatkalle kohti lauttarantaa. Eihän täältä vaan millään olisi raskinut lähteä pois! Uskoisin, että hevosillakin oli tällä reissulla hauskaa. Ainakin Vakesta löytyi saaressa vähän reippaampi ja pirteämpi puoli, vaikka toki se edelleen oli ihana tasainen itsensä eli luottoratsu jonka kanssa oli leppoisaa tehdä tällainen vaellus. Reissu onnistui kyllä aivan nappiin ja enemmän kuin täytti kaikki odotukset. Kiitokset Tallinmäelle, retkiporukallemme sekä huoltojoukoille näistä upeista kolmesta päivästä! Ensi kesänä täytyy ehdottomasti päästä uudestaan!

Videolla vielä pieni kooste viikonlopun tunnelmista.