Tällä viikolla valmennus- ja työaikataulut olivat yhteensopivat niin että pääsin Vaken kanssa Artsin tunnille keskiviikkoiltapäivästä. Menimme kolmen ratsukon ryhmässä, ja kävimme ensin porukalla kävelemässä peltolenkin. Kentällä päästiinkin saman tien aloittamaan laukkaverryttelyllä. Laukalla aloittaminen oli jälleen oikein toimiva konsepti. Aluksi ei mietitty muotoa sen tarkemmin, vaan posoteltiin hyvin pitkälti samalla idealla kuin esteverryttelyssä: reippaita eteenratsastuksia ja poni hereille reagoimaan pohkeeseen. Kun laukka alkoi pyöriä eteen alettiin vasta kiinnittää huomiota taivutuksiin ja pyöreyteen. Vaken jäkittäessä niskasta myötäämättä oli ohjeena ratsastaa pohkeella eteen. Lopulta alkoi laukkaan tulla myös sitä pyöreyttä ja niskasta myötäystä. Kun vielä huomasin korjata istuntaa niin että lantio oli paremmin eteen käännettynä ja pääsin paremmin vaikuttamaan istunnalla kohti tuntumaa alkoi Vake tosissaan liikkua pyöreänä.
Tunnin varsinaisena aiheena olivat tänään sulku- ja avotaivutukset. Ratsastimme tehtävää toisella pitkällä sivulla, jossa tehtiin ensin pelkkää sulkutaivutusta takaosa uran sisäpuolella. Myöhemmin vielä vaihdettiin sulkutaivutuksesta "vasta-avotaivutukseen" kääntäen asetus päinvastaiseen suuntaan jalkojen jatkaessa samoja uria pitkin. Menimme molempiin suuntiin harjoituskierrokset käynnissä, mutta enimmäkseen työskentelimme ravissa. Ravissa tehtävä olikin tavallaan helpompi, kun liike veti itsestään paremmin eteenpäin eikä jääty paikoilleen nyhjäämään.
Oikeassa kierroksessa sain olla tarkkana, ettei takaosa lähtenyt liian jyrkkään poikitukseen. Tällöin pääsi käymään niin, että etuosa ja ponin otsa kääntyivät aitaa kohti eivätkä olleet enää uran suuntaiset, eli sulkutaivutuksesta tuli pohkeenväistöä. Ei siis liikaa ulkopohjetta, vaan loivempi poikitus ja suhteessa vähän enemmän sisäpohjetta jotta Vake olisi alkanut paremmin taipua oikeasta kyljestään. Oikean lavan kohdalla tuntui olevan sellainen jumikohta, joka ei koko tunnin aikana antanut aivan täysin periksi niin että poni olisi tullut aivan kunnolla oikean pohkeen ympäri. Yritin liikaa ratkoa tätä oikealla ohjalla kun olisi tarvittu enemmän oikeaa pohjetta. Hankalilla hetkillä lähdin taas epähuomiossa nojailemaan eteen ja irtoamaan satulasta, ja kyllähän se sulkutaivutuksen ratsastus onnistui helpommin kun maltoin pysytellä jämäkämmin pystyssä. Vake löysi oikeassa kierroksessa kuitenkin ihan mukavasti kolmelle uralle, mutta se taivutus ja oikean lavan pehmeneminen jäivät hilkulle. Muutoinkin tuntui, että Vake oikeassa kierroksessa puski oikeaa kylkeä sisään eikä ollut oikein suora.
Vasemmassa kierroksessa pulmat olivat toisenlaiset. Nyt piti vahvemmin pyytää riittävää poikitusta ja takaosaa siirtymään uran sisäpuolelle, mutta asetus ja taivutus sulkutaivutukseen onnistuivat paremmin. Sisäpohjetta ei toki saanut unohtaa edelleenkään, vaan ulko- ja sisäpohjetta tuli käyttää vuorotellen. Koin tehtävän tähän suuntaan helpommaksi, ja onnistuneilla hetkillä sulkutaivutuksen aikana Vake myötäsi myös nättiin raamiin. Muutoinkin Vake liikkui vasemmassa kierroksessa paremmin ulko-ohjalla ja kivassa muodossa myös volteilla joita teimme itsenäisesti sulkutaivutustehtävän lisäksi. Tähän suuntaan meno tuntui suoremmalta, mutta sain kuitenkin vahtia omaa suoruutta jotta en kiertynyt liikaa menosuuntaan ja menettänyt sitä kautta ulko-ohjan tukea.
Tällä tunnilla Vake esitti kyllä ihan mukavia pätkiä, ja muoto oli hetkittäin oikein kiva. Sulkuihin ja avoihin jäi kuitenkin vielä parannettavaa niin että niissä todella tulisi rehellinen taivutus ja sisäpohje läpi. Uskon, että Vake tekisi nämä liikkeet sujuvamminkin jos oma hahmotukseni ja apujen ajoitus olisi niissä parempi. Sen myötä voisi tuo ärsyttävä vinouden ja oikealle puskemisen tunnekin helpottaa. Sulku- ja avotaivutustreeni oli joka tapauksessa varmasti oikein hyvää jumppaa Vakelle. Kouluvalmennuksissa käyminen on kyllä ehdottomasti kehittävää meille molemmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti