perjantai 11. syyskuuta 2015

Hailuoto, 1. päivä

Tätä viikonloppua oli odotettu pitkään ja hartaasti. Pakkasimme Tallinmäeltä seitsemän hevosta autoihin, ja ajelimme kohti Riutunkarin lauttarantaa. Meitä odotti Hailuoto ja kolmen päivän ratsastusvaellus! Vake sai matkustaa vinkassa kahdestaan tarhakaveri Joyn kanssa, ja loput viisi hevosta kulkivat rekassa. Lautalle ajettuamme avattiin kopin sivuluukku ja Vake sai haistella matkan ajan merta.

Vake lautalla.
Hyypänmäen laella. Annelle kiitos kuvasta!
Puolen tunnin lauttamatkan jälkeen olimme perillä, ja ajoimme joitakin kilometrejä rannasta eteenpäin. Sopivalla sivutiellä purimme hevoset ulos, varustimme ne ja nousimme ratsaille. Niin alkoi ensimmäisen päivän taival, ja hevoset vaikuttivat vieraassa maastossa vähän normaalia virkummilta. Vake tasoittui kyllä pian, ja onneksemme seurueessa oli myös toinen hitaampi poni jonka kanssa vaihtelimme perähevosen paikkaa tilanteen mukaan. Ratsastimme kauniin kangasmaaston halki ja tulimme saaren korkeimmalle kohdalle eli Hyypänmäelle. Mäen laella piti tietenkin käydä kääntymässä. Sitten matka jatkui kauniiden harjujen päällä kulkevia polkuja pitkin.

Ratsastimme Hyypänmäeltä kohti länttä. Enimmäkseen kuljimme käynnissä, mutta ravasimme myös joitakin osuuksia ja tulipa vastaan lopulta myös sopiva kohta pitkälle laukkapätkälle halki kankaiden. Vake tuntui laukassa tavallista energisemmältä, mikä oli tietenkin vain mukava juttu.

Hyypänmäen ihania harjumaastoja.
Päivämatkan pituus oli tänään reilu 20 kilometriä, mutta se hurahti yllättävänkin nopeasti. Vietimme kuitenkin satulassa lähemmäs neljä tuntia, mutta ei tehnyt tiukkaakaan eikä Vakekaan vaikuttanut yhtään hyytyvän. Matkan loppupuolella laukkasimme vielä toisen pitkän siivun, joka oli myös tosi kiva. Vake liikkui ihanan pirteästi eteen, ja pysyi hyvin muiden vauhdissa vaikka meno oli ihan reipasta. Aivan kuin ponista olisi näissä maastoissa löytynyt uusi, menevämpi puoli! Pian laukkaosuuden jälkeen polulla oli hyvä marjapaikka, jossa pysähdyimme hetkeksi napsimaan puolukoita ja mustikoita.

Viimeinen osuus tänään kulki peltojen halki kauniissa maalaismaisemassa kohti Hailuodon kirkonkylää. Kirkonkylällä sijaitsi tämän illan majapaikkamme, ihastuttava Sinisen Pyörän Kievari. Kievarin pihassa hevoset pääsivät lammashakaan, joka oli jaettu kahtia niin että tarhailu ja yöpyminen tapahtui samoissa porukoissa kuin kotonakin. Olimme Kievarissa jo iltapäivällä kolmen jälkeen, joten ehdimme viettää siellä mukavasti aikaa. Ilta kului syömisen, saunomisen ja pihalla oleskelun merkeissä. Vaellusviikonlopun ensimmäinen pävä oli kaikin puolin loistava!
Ai Vakeko muka paksu?
Saapuminen kirkonkylälle peltoteitä pitkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti