sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Nahkea mutta rehti ja rehellinen

Aktiivinen kisakausi lähenee loppuaan, mutta vielä oli 2-tason estekisat melkein naapurissa eli Tupoksen Turnajaiset Ankkurilahdella. Menimme Vaken kanssa 80 sentin luokan, jossa oli arvosteluna 367.1 siten että toisessa vaiheessa oli taitoarvostelu. Tämä oli meille siis toinen 2-tason startti, ja taitoarvostelu oli tietenkin mukavaa vaihtelua sillä aikaa ratsastaessa meillä ei ikipäivänä ole mahdollisuuksia pärjätä ainakaan 2-tasolla.

Kuten lähes kaikki kisapäivät tänä kesänä oli tämäkin harmaa ja kostea. Rankimmalta sateelta kuitenkin Vaken kanssa vältyimme, sillä olimme sen aikana maneesissa sileän verryttelyssä. 80 sentin luokan rata oli varsin pitkä, 6 estettä 1. vaiheessa ja 8 estettä 2. vaiheessa ja sarja hypättiin kahdesti. Koska kenttä oli melko pieni tulivat esteet radalla vastaan tosi nopeasti, ja mukana oli monta kaarevaa linjaa. Vähän enemmän haastetta siis, mutta erikoisesteitä ei tällä radalla ollut yhtään ja esteet näyttivät pieniltä.


Verryttelyssä koetin säästellä Vaken voimia, mutta samalla kuitenkin herättää sen liikkumaan terävästi eteen. Hyppyverryttely tapahtui ulkokentällä. Vake ei liikkunut täällä kaikkein innokkaimmin, mutta ajattelin sen johtuvan sateen mössöyttämästä ja upottavasta pohjasta. Kun vähän herättelin ponia lähti se lopulta ihan hyvin eteen. Hypyissä ei ilmennyt kummempaa. Viimeisenä ennen kisakentälle lähtöä usvatin kierroksen verran laukkaa ympäri, ja vaikutti siltä että Vake oli nyt menossa mukavalla imulla eteen. Lähdin siis radalle ihan hyvin odotuksin.

Odottelimme hetken portilla ennen sisäänmenoa. Ensi töikseen Vake olisi halunnut poistua radalta edellisen ratsukon perässä, mutta uskoi kun komensin sitä. Ehdimme katsella radalla ympärillemme pienen hetken ennen kuin tuli lähtömerkki. Vake lähti suhteellisen normaalisti liikkeelle, ja varmistelin parilla raipan napautuksella että oltiin oikeasti menossa eteen. Tässä vaiheessa poni vaikutti hyvältä, mutta on se ehkä paremmallakin imulla liikkunut. Ensimmäiselle esteelle tultiin ihan sujuvasti, ja laukka jatkui mukavan reippaasti kakkosesteelle jolle mentiin hieman lähelle. Alku oli siis ihan ok, mutta ohitettuamme sisääntuloportin kakkosesteen jälkeen alkoi meno jo hiukan hyytyä ja sain alkaa ratsastaa eteen. Kolmosesteelle päästiin ihan asiallisesti ja sujuvasti, mutta tämän jälkeen tulevalla kaarevalla linjalla sarjalle laukka ei edennyt tarpeeksi. Sarjalle olikin melko hankala lähestyminen kaarevalta linjalta, ja tässä päästin Vaken vähän oikaisemaan. Kun ei sarjalle saatu pitkää suoraa lähestymistä ja laukkakin oli melko ponnetonta niin mönkimiseksi se sitten meni. Jo a-osalle tuli pieni hyppy läheltä, ja oli selvää että väliin otetaan kaksi askelta. Selvitimme esteet näinkin, mutta manailin mielessäni kun jo tässä vaiheessa rataa meno alkoi tuntua näin nihkeältä.

Sarjan jälkeen rytmi kärsi väärän laukan korjaamisesta, ja sain puskea Vakea uudelleen vauhtiin. Laukasta puuttui imu eteen, mutta viitos- ja kuutoseste ylittyivät kuitenkin ihan asiallisesti ja jatkoimme näin ollen puhtaalla radalla toiseen vaiheeseen ja taitoarvosteluun. Sinänsä harmi, että taitoarvostelu alkoi vasta nyt, sillä ensimmäisessä vaiheessa esitimme sarjaa lukuunottamatta vielä siedettävää menoa. Toisessa vaiheessa Vake vain hyytyi hyytymistään. Ihme kyllä se lähti hyppyihin positiivisesta askeleesta tikkaamatta esteen juureen miniaskelta, vaikka laukasta energia puuttuikin. Yritin ratsastaa eteen pohkeella ja napautin pari kertaa raipalla lavalle. Ehkä olisi pitänyt käyttää raippaa pohkeen taakse. Vake hyppäsi kuitenkin tunnollisesti vaikka vauhti olikin olematonta. Rata vaan jatkui jatkumistaan, ja esteellä numero 13 oli puhti jo totaalisesti pois. Tähän Vake jarrutti mukaan ylimääräisen askeleen, mutta kiipesi kuitenkin okserin yli melkein paikoiltaan. Vielä piti kaartaa toistamiseen sarjalle, mikä vaikutti jo suorastaan toivottomalta. Ylimääräisen askeleen kanssa möngimme jälleen sarjan yli ja vieläpä puomeja pudottamatta vaikka vähän kolisikin. Huh, maalissa! Ihme kyllä selvitimme kaikki 14 estettä ilman virhepisteitä ja enimmäisaikaankin ehdimme, mutta eihän tähän rataan voinut olla tyytyväinen. Niin nihkeää ja nahkeaa etenkin toisessa vaiheessa, kaikki sujuvuus kadoksissa! 



Olisi tämä kai huonomminkin voinut mennä, mutta olin kovin harmissani että emme nyt päässeet taitoarvosteluluokassa parhaita taitojamme esittelemään. Vake on liikkunut viime aikoina niin hyvällä energialla treeneissä, ja kisoissakin se on liikkunut ihan pirteästi koko kesän. Tällaista tahmailua ei ole kesän kisoissa esiintynyt lainkaan. Ehkä Vake oli tänään vähän väsynyt, ja pitkä rata pienellä kentällä oli sille nyt vaan liikaa. Ei kai voi olettaa, että joka päivä olisi superpäivä ja poni jaksaisi aina antaa itsestään 100% irti. Kiltisti se kuitenkin hyppäsi joka esteen yli, ja tuomari kirjoittikin arvostelupaperiin kommentiksi "rehellinen ja rehti heppa". Sitähän se Vake on. Muutoin tuli tietysti paljon sanomista aktiivisuuden puutteesta ja tahmeasta etenemisestä. Eipä tällaisella esityksellä kummoisia pisteitä tietenkään ropissut, vaan arvosanaksi tuli 5 kaikkiin arvostelukohtiin. Voi kun olisin halunnut saada taitotuomarin arvion sellaisesta meidän hyvästä/normaalista radasta! Tällä kertaa meni näin, mutta ei yksiä nahkeampia kisoja varmaan kannata jäädä liikaa harmittelemaan. Ainakin ensi viikko on hyppäämisestä taukoa, ja se on nyt varmasti paikallaan. Seuraavalle viikonlopulle on kuitenkin luvassa Vaken kanssa huippukivaa ohjelmaa (joka ei siis sisällä esteratsastusta!), joten ajatukset voi näistä kisoista kääntää tuleviin seikkailuihin.

Annelle kiitos videosta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti