Perjantain treenit jatkuivat vielä Pian estevalmennuksella. Tällä kertaa kertaa ratsunani ei ollutkaan Vake, vaan menin valmennuksen suokkitamma Viivillä. En ollut ratsastanut Viivillä koskaan aikaisemmin, mutta tämä tamma on sellainen luottopeli ettei sen kanssa huolettanut lähteä kylmiltään estevalmennukseen. Viivi on yksityishevonen joka menee myös tunneilla, ja on hienoa että sain mahdollisuuden mennä näin kivalla hevosella valmennuksessa. Tekee oikein hyvää hypätä välillä muillakin hevosilla kuin Vakella, etenkin tällaisilla paljon säpäkämmillä tapauksilla.
Viivi vaikutti heti verryttelyssä oikein kivalta. Se liikkui reippaasti eteenpäin sekä ravissa että laukassa, mutta kuunteli myös pidätettä ja pysyi kevyenä edestä. Ensimmäisenä tehtävänä laukkasimme kolmen maapuomin sarjaa. Jouduin heti tässä tehtävässä aivan vieraille vesille, kun Viiviä pitikin pidättää ja jarruttaa puomeille tullessa. Puomeille haluttiin hallittu, lyhyt laukka eikä Viivillä tosiaan ollut mitään ongelmaa venyä puomien yli vaikka lähestymisen olisi tehnyt miten pienessä laukassa tahansa. Piti siis koettaa istua rennosti syvällä satulassa, ja välttää mitään eteenajavia signaaleja jottei Viivi turhaan kiihdyttänyt puomeilla.
Seuraavassa tehtävässä jatkoimme samalta puomisarjalta 20 metrin suoran linjan pienelle esteelle, joka oli ensin pysty ja sitten okseri. Tehtävänä oli laukan lyhentäminen, joten 20 metriin haluttiin kuusi laukka-askelta. Nyt sain Viivin tulemaan hyvin kontrollissa ja rauhassa puomeille, ja myös puomien jälkeen se tuli tosi hyvin kiinni. Niinpä kuusi laukkaa mahtui linjalle oikein helposti, ja jäimme itse asiassa jopa hieman kauas esteestä. Seuraavilla kierroksilla sitten hienosäädettiin laukkaa niin että päästiin kuudella askeleella aavistuksen lähemmäs estettä ja viimeisillä kahdella-kolmella askeleella saattoi vain rentoutua ja antaa laukan rullata hyppyyn. Välillä tämä onnistui hyvin, mutta välillä taas sain Viivin kiihdyttämään liikaa viimeisillä askelilla estettä kohti. Jos aloin vähänkään ajatella että pitäisi mennä eteen tai epähuomiossa päästin ylävartalon kallistumaan etunojaan ja istunnan irtoamaan satulasta niin Viivihän reagoi nanosekunnissa. Tällaisia juttuja ei tosiaankaan tule Vaken kanssa esille! Onneksi Viivi hyppäsi näin pienen esteen näppärästi myös silloin kun viime hetken kiihdytys vei meidät liian lähelle.
Tehtävää jatkettiin ratsastamalla 20 metrin linjan jälkeen vielä päädyn kautta lävistäjäpystylle ja tästä kaarevalla linjalla takaisin maapuomisarjalle. Kaarevalla linjalla etäisyys oli pidempi, mutta silti tähän haluttiin sama askelmäärä eli kuusi laukkaa. Nyt siis sai antaa laukan sujua paremmin eteen, mutta puomisarjalle piti taas saada hevonen hieman lyhyemmäksi. Ensimmäisellä yrityksella kaarros päädystä lävistäjäpystylle meni aivan pipariksi, sillä käänsin aivan liian myöhässä ja tulimme estettä kohti vinolla linjalla. Viivi ei oikein hoksannut mille esteelle oltiin menossa, ja vilahti esteen ohi. Järkevämmällä ja huolellisemmalla tien valinnalla päästiin esteelle suoraan ja yli, mutta ajatukseni esteen jälkeen oli vähän liikaakin eteen jolloin istunta pääsi löpsähtämään kevyeksi ja etunojaiseksi. Kaareva linja meni halutuilla kuudella askeleella eteen sujuen, mutta etunoja-asennosta en saanut Viiviä tarpeeksi kiinni puomeille. Viivi oli kuitenkin niin näppärä että sai askeleita lyhennettyä ja tikattua itsensä puomiväleihin vaikka kuski olikin kuutamolla.
Hyppelimme myös pitkää jumppasarjaa, jolla oli monta pientä pystyä yhden laukan väleillä ja joka välissä maapuomi. Tällä sarjalla minun piti keskittyä istumaan pystyssä ja jarruttelemaan Viiviä, sillä se pääsi sarjan edetessä aina kiihtymään ja lisäämään vauhtia. Ei todellakaan passannut mennä kaulalle makaamaan, jotta pysyttiin tasapainossa! Viivi oli kuitenkin todella nopea jaloistaan, ja vaikka vauhti pääsikin sarjan loppua kohti kiihtymään tikkasi Viivi puomien ja pikkuesteiden yli aivan ilmiömäisellä tarkkuudella ottamatta yhtäkään puomia alas. Ei siinä paljon kerinnyt tapahtumista tajuta kun Viivi jo oli hujahtanut sarjan loppuun, mutta keskityin parhaani mukaan olemaan pystyssä ja rauhoittelemaan menoa pidätteillä.
Lopuksi hyppäsimme päivän tehtävät putkeen, eli suoran linjan, kaarevan linjan ja vielä perään jumppasarjan. Ensimmäiselle linjalle piti siis lyhentää laukkaa, toiselle linjalle pidentää ja sarjalle ottaa taas kiinni. Esteet olivat pikkuhiljaa tunnin aikana nousseet, ja suhteutetuilla linjoilla olevat okseri ja pysty olivat nyt noin 80 sentissä. Suoralla 20 metrin linjalla Viivi pääsi kiihdyttämään viimeisillä askelilla niin, että okserille ajauduttiin liian lähelle ja takapuomi putosi. Tämän jälkeen koetin antaa laukan sujua rennolla kädellä, mutta sorruin tuuppaamaan liikaa lävistäjäpystyä kohti sillä paikka oli jäämässä kovin kauas. Viivi lähti eteen, mutta katsoi parhaaksi ottaa vielä miniaskeleen ja niin otimme taas puomin alas. Jumppasarjalle tultiin asiallisessa lyhyessä laukassa, mutta loppua kohti vauhti kiihtyi jälleen. Viivi sai kuitenkin taas kunniamaininnan nopeista kintuistaan jumppasarjalla.
Lähdimme vielä korjaamaan suoran linjan ratsastusta, jotta saisin tuotua Viivin okserille kaikessa rauhassa ja tasaisessa rytmissä. Pari ensimmäistä yritystä mentiin vielä kiihdytysaskeleiden kanssa, ja asialla oli varmasti paljonkin tekemistä eteenkallistuvan ylävartalon kanssa. Lopulta saatiin linja kuitenkin onnistumaan aivan nappiin niin että Viivi laukkasi hallitusti tasaisessa rytmissä hyvään paikkaan ja ylitti okserin kauniilla hyppykaarella. Tässä sain hyvin tuntumaa oikeanlaiseen lähestymiseen: kaikessa rauhassa, ilmeenkään värähtämättä aina ponnistukseen asti ilman mitään hätiköintejä omasta puolestani niin hevonenkin malttaa laukata tasaisessa rytmissä.
Viivillä hyppääminen oli oikein valaiseva kokemus, ja hauskaakin tämä oli. Viivi oli juuri niin kiva estehevonen kuin on kehuttu, eli säpäkkä mutta varma ja varsin ketterä ja näppärä. Tämäntyyppisten hevosten ratsastamisessa minulla on selvästi paljon opeteltavaa, sillä en ole tottunut yhtään varomaan sitä että hevonen lähteekin vahingossa liikaa eteen. Viivi oli tässä asiassa mainio opettaja, ja sen kanssa pääsi todellakin treenaamaan hienosäätöä kun laukasta löytyi suuri määrä vaihteita joiden välillä hevonen vaihtoi hyvinkin herkästi. Kun hienosäätö onnistui nappiin niin palkintona oli oikein hienoja hyppyjä, mutta jos säädöt eivät olleet kohdillaan saattoi puomi lähteä mukaan. Erityistä huomiota minun tulisi kiinnittää ylävartalon asentoon. Niin kovin helposti lähden huomaamattani kallistumaan eteenpäin kohti estettä, ja siinä vaiheessa tällainen herkkä ja kuumuva hevonen lähtee näpeistä hyvinkin nopeasti. Viivillä olisi tarkoitus päästä hyppäämään lisääkin, ja odotan kyllä seuraava kertaa innolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti